Pöllö ilmottautuu kera tunnustusten

Pöllö palaa taas oksallensa, kun on saanut tietämyskoneensa ehjättyä.
Ei ole ollut hyvä viikko. On ollut hyviä hetkiä, mutta on ollut myös mustia pilviä. Pilviä jotka eivät ihan pian Pöllönpesän yltä katoakaan. Mutta sekin on "vain elämää".

Mässytön Maaliskuu alkoi hyvin, Laskiaissunnuntaikin meni hyvin, vaikka tarjolla oli herkkua jos minkälaista. Söin vain hernekeittoa, ruisleipää, nuotiomakkaraa ja hiukkasen tikkupullaa, sitä ei minun mielestä edes voi laskea. Sitä tikkupullaa, sitä oli niin vähän, ehkä yhden Dominokeksin verran.

Ensin piti vähän puristella pusseja....  jauhot oli serkkuni sekoittanut valmiiksi jo kotonaan ja vettä löytyi enolta - asuuhan hän sentään kahden järven välissä 😂

Jos kaivosta olisi vesi loppunut, niin olisi voitu tehdä kairalla reikä jäähän ja hakea vettä järvestä...

...että saatiin taikinaa josta niitä tikkupullia voitiin paistaa, samalla kun paistettiin makkaraa.

Aurinko paistoi siniseltä, pilvettömältä taivaalta ja lapset laskivat mäkeä - meistä aikuisista on tullut melkoisia arkajalkoja eikä meitä saanut enää mäkeen, vaikka mäkikin on pienentynyt alkuvuosista huimasti.




Tällä kertaa meitä oli mukana 18 henkeä ja vanhimman ja nuorimman ikäero oli 80 vuotta!


Ja nyt vasta muistin, että se lupaamani kuvan Tunturiruipelosta jäi ottamatta!
No, toisen kerran sitten, kyllä te senkin linnun vielä näette 😉

Maanantaiaamu ei sitten valjennutkaan ihan niin iloisissa tunnelmissa, Pöllölässä oltiin huolissaan äideistä, mutta onneksi meillä on hyvä sairaala, joka tekee parhaansa ja hoitaa ja huolehtii. 

Loppuviikkoa kohti asiat tuntuivat vähän selkiintyvän, mutta edelleen alakulo pesii pöllönpesässä.

Maanantai-iltana tilasin naapurista hoitajan läppärille ja siitä alkoi Mässyttömän Maaliskuun alamäki. Tunnustettava se on, ei auta. Ja mitenkä ne asiat liittyvät toisiinsa? No katsokaas.
Tämä läppärin hoitajan äiti soitteli tässä taannoin ja pyysi apua, kun autonsa ei käynnisty. Piti käydä ostamassa uusi akku. Toki autoimme. Nyt kun läppärin hoitaja oli tulossa, niin äitinsä kysyi, saako tulla mukaan - ja toi mukanaan ISON kasan pannukakkua, kiitokseksi taannoisesta avusta. 

Ei antanut luonto myöten olla syömättä yhtä pannaria. Ja sitten illalla toista. Ja seuraavana aamuna vielä yhtä. Heikko on ihmisluonto.
Iltapäivällä käytiin sairaalassa, jossa päivällisenä oli - laskiaistiistai kun oli - hernekeittoa ja LASKIAISPULLA. Pulla olisi tietenkin mennyt roskikseen, jos kukaan ei olisi sitä syönyt. AM:lle en voinut sitä tuoda, kun siinä oli kermavaahtoa. Joten uhrauduin. Hyvä selitys?
Illalla oli kässäkerho, johon tuli käymään entinen kerholainen joka oli leiponut kakkua ja... Jatkanko?

Keskiviikkona läppärin hoitaja tuli tekemään työnsä loppuun ja ostettiin jäätelöä kahvin kanssa. Ei varmaan tarvi sanoa mitään - tässä vaiheessa jo hävettää niin, ettei ole tosikaan. 

Eikä siinä vielä kaikki. Kun luonto on heikko, niin se ON heikko. Tapasin tänään torstaina pikaisesti sukulaisrouvan (kylläpä muuten tuntuu hassulta kirjoittaa noin samanikäisestä ihmisestä, jonka kanssa vietettiin aina lomia minun mummolassa 😂 - mutta kun hän ei ole serkku eikä pikkuserkku vaan vähän niin kuin siltä väliltä...hmmm). No niin, siis käytiin syömässä, hän tarjosi ja jälkiruoaksi oli tietenkin kahvi/tee ja PULLA! No, eihän sitä pullaa olisi ollut pakko syödä, mutta koko rahan edestä. PÖLJÄ!
Ja kaiken päätteeksi: siellä kahvila-ravintolassa kierteli henkilö joka pyysi palautetta ko. paikasta. Toki vastasimme kumpikin osaltamme ja... saimme Fazerin siniset suklaalevyt kiitokseksi! Ei ole todellista, eihän? No, sen suklaalevyn toin kiltisti kotiin ja annoin AM:lle.
Ja koska olen ollut tähänkin asti rehellinen, niin jatketaan sillä linjalla. Pyysin siitä yhden rivin itselleni. LYHYEN rivin. AM kyllä nauroi, että etpä keksinyt pyytää pitkää riviä..

Nyt olen tunnustanut KAIKKI mässyt mitä olen syönyt tässä - hui, neljän päivän aikana. Olenpa kyllä muuten aikamoinen herkkup...  

Mutta nyt läppäri toimii taas kuin unelma, minä olen lopettanut mässyttämisen, menen lauantaina Neuletapaamiseen, kirjoitan vielä tässä ennen sunnuntaita tämän viikon KRAPUnkin. Yksi versio on jo kirjoitettu, mutta en ole varma käytänkö sitä sittenkään. Mietin vielä.