Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 4

Leppävirran "adhd" -seikkailun jälkeen päästiin jatkamaan matkaa hyvillä mielin ja hyvässä säässä: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja mitä ylemmäs päästiin, sitä ylemmä kipusi myös lämpömittarin lukema. Ajoimme siis kohti kesää!
Soittelin muutaman puhelun: Äitirakkaalle ja meidän muulle seurueelle, jotka olivat lähteneet kohti Kuusamoa jo perjantaina. Kaikki olivatkin jo ihan liki määränpäätä.

Me pysähdyimme kahvitauolle Kajjjaanin ABC:lle ja pitkä ajomatka ja kyydissä istuminen teki tehtävänsä. Jutut muutenkin seilasivat autossa laidasta laitaan ihan koko matkan; välillä puhuttiin hyvinkin vakavista asioista, mutta välillä taas oli ihan hervottomat jutut. Automme sai parkkipaikoilla hyvin huomioita, sillä se oli kovin pitkä. Leveyttä oli normaalisti, mutta pituutta reilummasti - ei siis mahtunut ruutuun .

Kahvijonoon päästyämme lupasin tarjota Kuljettaja-Sirkkuselle kahvit ja jotain mitä nyt haluakaan. Otimme saman satsin. Kassalle päästyämme heläytin nuorelle kassatyttöselle reippaasti:
-Kaksi teetä ja kaksi RINKKIMUNKILAA!

Tyttö otti askeleen taaksepäin ja katsoi meitä molempia hetken aikaa sen näköisenä, että onkohan tuo ihan tosissaan, vai pitääköhän tässä soittaa jonnekin vai mitä.... Sitten tajusin itsekin mitä olin sanonut, ja korjasin anteeksi pyytäen, "siis munkkirinkilää".
Ja pöytään päästyämme saimme tietysti hillittömän naurukohtauksen, niin että teen juomisesta ei tullut aluksi mitään.

Hetki siinä rauhoituttiin, sen verran, että pystyttiin soittamaan tapahtuman "johtajalle" ja kysymään missä päin kaunista kotimaatamme hän mahtaa matkata. Hän oli tarkistamassa tulevan viikon reittiä, sanoi pysähtyvänsä myös kahville ja syövänsä ne meidän rinkkimunkiloiden reiät... Että näin.

Vielä kävin ostamassa ison pullon juotavaa matkaevääksi ja eikun jatkamaan matkaa.

Autossa oli kyllä radio, mutta ei cd-soitinta. Eikä siitä oikeastaan mitään iloa olisi ollutkaan, sillä meillä riitti puhetta - koko viikoksi. Näin jälkikäteen ajatellen, miten sitä voikin riittää? Ja vielä sen jälkeenkin 😃

Lopulta päästiin Kuusamoon, ensimmäiset "maamerkit" taisi olla Prisma ja Citymarket ja sen jälkeen eläintarvikeliike Musti ja Mirri, joka sai meidät laulamaan - vanhoja tuttuja sanoja vähän mukaellen:

"Musti ja mirri, pupu sekä nalle, mummot on vaarassa jäädä alle..."

Oikeasti Kuljettaja-Sirkkunen on hyvin tarkka ja varovainen kuski ja minä apukuskina yritän parhaani mukaan olla tukena ja turvana - ja olen saanutkin siitä kiitosta, kun olen kuulemma niin rauhallinen ja kannustava.
Tuossa kohdassa taisimme vain olla jo hiukan väsyneitä molemmat, olihan takana n. kuuden tunnin ajomatka.

Päämäärämme näkyi jo ihan parin sadan metrin päässä - sinne oli helppo löytää muutaman tutun auton perusteella 😃 Ne olivat muutenkin oivia "maamerkkejä" matkallamme viikon aikana.
Auton parkkiin ja etsimään tuttuja kasvoja = ensimmäiset tervetuliaishalaukset. Ihanaa, tästä se yhteinen viikon seikkailu taas alkaa!

Sitten sisäänkirjautuminen, hetken pohdiskelu mikä on marssijärjestys ja sitten toimiin: meikkilaukut majoitustiloihin ja sitten auton purkaminen! Siinä sitä riittikin hommaa *huokaus*
Onneksi meillä oli apuna useita käsiä ja me Myyntisirkkuset oikeastaan saatiin vain järjestellä laatikot  haluamallamme tavalla esille asiakkaita varten sillä aikaa kun muut kuljettivat tavaroita sisälle.
Saimme myyntipaikaksemme hotellin narikan, jonne sitten saimme jättää tavarat myös yöksi, hotellin aulassa oli vartiointi yöllä. Siitä olimme tosi kiitollisia, sillä tavaroiden siirtäminen illalla autoon tai johonkin lukittuun tilaan ja sieltä taas aamulla takaisin olisi ollut hirvittävä urakka!

Sitä mukaa kun saimme tavaroita esille alkoi tulla myös asiakkaita, siis vanhoja tuttuja vuosien varrelta. Eli ensimmäiset tunnit menivät oikeastaan iloisten jälleennäkemisten ja halaamisten merkeissä ❤
Siinä ohessä toki tehtiin myös kauppaa, mutta lähes jokainen asiakas tervehdittiin ensin halaamalla 😃 Tai sitten halauksen sai kaupan päälle 😏😏

Muutama tunti tehtiin kauppaa, sitten siirrettiin tavarat "tiskiltä" narikan puolelle ja mentiin syömään - arvaatteko mitä? No tietenkin Kitkan muikkuja 😃😃

Kun lopulta päätettiin siirtyä omalle kämpälle, saatiin sinne vielä pari vierasta, tällä kertaa kyllä ihan naisvieraita 😃 Miesvieraiden aika oli sitten myöhemmin viikolla 😏😏