sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 5

Ollaan päästy jo sunnuntaiaamuun. Lauantain helteinen keli on muisto vain. Ei, ei ollut tarkoitus kuljettaa etelän kylmää keliä sinne pohjoiseen, meidän autohan oli jo täynnä. Enkä varmasti ollut pakannut sitä mun meikkilaukkuun.

Aamulla varhain puhelimeen tuli tekstiviesti ja ensimmäinen miesvieras pyrki kylään: "Saisko tulla suihkuun?" No tokihan sitä saa, me ei olla niin tarkkoja ja oltiin jo sitä paitsi itse lähdössä aamupalalle. Notkuvan aamupalapöydän ääreen ja mitäpä sieltä löysinkään: tönkkösuolattuja neulamuikkuja (pahoittelut, olen antanut väärää informaatiota, ne muikut oli siis jo Kuusamossa, ei melajuhlan jälkeisenä aamuna 😃 )
Vaikutti siltä, että kukaan ei oikein osannut arvostaa niitä muikkuja aamupalalla, mutta minun lautaselle ne kyllä löysivät tiensä! Jos joku syö prinssinakkeja aamiaiseksi, niin minä kyllä vaihdan ne suolattuihin neulamuikkuihin milloin vain. Kiitos!

Sen jälkeen tulikin jo "määräys" - siis nätimmin kysely, että koska te avaatte kaupan, täällä olisi rahaa tarjolla 😃 Meillä oli onneksi aivan loistavia sijaisia, jotka tekivät parhaansa ja keräsivät rahaa minkä kerkesivät, sillä aikaa kun me yritimme saada jotain tolkkua ja järjestystä päivän agendaan. Mutta eihän siinä auttanut kuin ottaa jalat alle ja lähteä tekemään sitä, mitä Myyntisirkkusten on tehtävä.

Vaan sitten tuli mutka ja murhe matkaan 😞 Pankkipääte lakkasi toimimasta. Ei auttanut itku, ei hammasten kiristys. Itse asiassa sitä oltiin yritetty saada toimimaan jo ennen kaupantekoa, mutta ei, ei auttanut mikään. Ei muu kuin pahoittelu ja asiakkaille vähän lisäliikuntaa: pankkiautomaatille mars ja käteismaksu. Onneksi automaatti ei ollut kaukana ja viileästä kelistä huolimatta aurinko paistoi.  Ja kaikki olivat hyvällä mielellä, kun oltiin juuri tavattu vanhoja tuttuja - ketään ei harmittanut ylimääräinen kävelylenkki.
Soitto laitteen toimittajallekaan ei auttanut: "Voitko soittaa uudelleen puolen päivän jälkeen, kun asiantuntijamme on paikalla?" No tokihan minä soitan, kun ei muukaan auta..Siispä odotamme ajan kulumista - onneksi ei ole tekemisen puutetta 😃

Vaan aika kuluu ja lopulta tulee kehotus pistää tavaroita taas vähän nippuun ja töppöstä toiseen eteen: hopi hopi kohti rantaa, lähtö lähenee! Kaino pyyntö taas hotellin resepsuunista: saammeeko vielä jättää tavarat näin vähän levälleen, palaamme tunnin sisään ja sitten keräämme kimpsumme ja kampsumme ja poistumme. Juu, kyllä se vain sopii - hienoa joustavuutta!

Niinpä mekin sitten "liihottelimme" uimarannalle, viestin lähtöpaikalle, jossa melojat olivat jo odottamassa lähtöseremonian alkamista. Vesille lähtijät olivat pukeutuneet jo valmiiksi ja odottivat kajakkeihin ja kanootteihin pääsyä,
Rannalla oli kylmä, järveltä tuuli, aurinko oli kadonnut jonnekkin ja kaikki se lämpö, mikä lauantaina oli ottanut meidät vastaan - mihin ihmeeseen se oli kadonnut? Onneksi olen toisesta päästä lyhyt, ja housut, jotka olivat vajaamittaiset, olivatkin melkein nilkkoihin asti, lämmittivät edes vähän. Ja "virkapukuun" kuului kunnon takki. Lapaset olisi tarvittu.
Tervetuloseremonia saatiin kuitenkin kunnialla läpi; tapahtuman organisaatio turvaryhmineen tuli esiteltyä, oli ihana nähdä rannalla nekin kasvot, joita ei vielä ollut ehtinyt kaupassa nähdä 😃

Kun ensimmäisen osuuden melojat oli saatu matkaan, palattiin reipasta vauhtia takaisin hotellille purkamaan kauppa ja pakkaamaan auto. Siinä ohessa yritin saada pankkipäätteeseen eloa kysymällä neuvoa ravintolahenkilökunnalta, mutta ei se herännyt henkiin.
Mutta yllätys yllätys: meillähän matkassa turvaryhmä! Jonka tehtävä on siis turvata melojien matkaa vesillä, he toimivat vuoroissa. Välillä auttoivat meitä tavaroiden purkamisessa ja pakkaamisessa, kun ei ollut muuta tekemistä ja nukkumattikin oli tehtävänsä tehnyt.

Turvaryhmästä löytyi apu meidän maksupääte ongelmaan: hän soitti puolestani laitteen toimittajalle ja selvitteli ongelmaa. Ongelma selvisi, siihen löytyi väliaikainen ratkaisu siihen asti kunnes saisimme tilalle uuden "telakan", joka hoitaa laitteen lataamisen. Jes, ongelma ratkaistu 👍👍
Ja sillä aikaa auto pakattu; muut reippaat turvaryhmän tytöt ja pojat oli hoitaneet homman tuosta noin vaan, vasemmalla kädellä! Enää oli jäljellä meidän meikkilaukkujen pakkaus ja nouto...

Olinko oppinut kahden ja puolen päivän aikana mitään? Olin. Paljonkin. Mutta ainakin sen, että enää en tarvitse reissuun yhtä isoa meikkilaukkua. Ripsivärikin saa jäädä seuraavalla kerralla kotiin. Sekin asia on ratkaistavissa muulla keinolla 😉😉

Kun auto oli pakattu, lähdettiin käymään Kuusamon Prismassa, hakemassa vähän evästä, ja laastaria. Crocsit ei ole kaikkein parhaimmat kävelykengät, ihan vaan vinkiksi, jos joku joku ei tiedä.

Suuntana oli Ollilan Lomamökit (vai Lomamajat). Hieno paikka joka tapauksessa. Ihan ensimmäisenä päästiin syömään, aivan taivaallista lohikeittoa lisukkeineen - ja sillä aikaa olikin auto purettu. Näköjään sitä erityistä taikapölyä riitti paikka paikoin meillekin 😉



Koska ilmassa oli vähän vettä, saimme "myymäläksemme" kodan ja pääsimme sateen suojaan:


Ehei, tässä ei suinkaan ole kuin ihan pienen pieni osa meidän myytävistä tavaroista 😉 - suurin osa tavaroista jäi kuitenkin ulkopuolelle, sillä kodassa oli savua, emmekä halunneet/voineet altistaa vaatteitaa savulle. Ulkona ei kuitenkaan loppujen lopuksi satanu, joten siitäkään ei tullut ongelmaa.

Kun väki alkoi pikkuhiljaa vähentyä, päätettiin mekin yhteistuumin muun porukan kanssa pistää putiikki kiinni: keltaisten laatikoiden kannet kiinni ja kodan "ovi" kiinni. Väki on luotettavaa ja uskalsimme jättää osan tavaroista kotaan. Osa tavaroista pakattiin takaisin autoon ja sitten etsimään mökkiä, jossa yöpyisimme.

Pienen harhaanajon jälkeen mökki löytyikin lähempää kuin olisimme uskoneetkaan.. mehän emme siis koskaan eksy, mutta kun uskollisesti seurasimme miehiä, niin jouduimme joron jäljille ja ihan väärään suuntaan. Tai no olihan meillä yksi mies, joka sitten opasti meidät oikeaan paikkaan ja jonka kanssa yövyimme samassa mökissä.

Hän oli ystävällisesti lämmittänyt saunan, josta tosin kieltäydyimme, ja poltti mökin takassa puita, niin, että mökki oli ihanan lämmin.
Ruuasta vastaava Kuljettaja-Sirkkunen keitti meille nuudeli-tonnikala illallisen ja herrasmies seuralaisemme tarjosi lasillisen = retkikupillisen viiniä palan painikkeeksi.
Sitten oltiinkin jo aika lailla valmiita petiin.... eli ei muuta kuin sänkyjen jako ja unipussi esiin.
Vaan sittenpä tulikin ongelma: TYYNY!! Mökissä ei ole tarpeeksi tyynyjä! Vaan hätä keinot keksii. Unipussissahan on valmis tyynyliina, eli pussi johon voi "rakentaa" tyynyn:



Ihmettelin muuten itsekin tovin, mikä ihmeen kuva tämä on... Mutta siinä on siis tyyny: Alimmaisena on oranssi pyyhe, sen päällä toinen pyyhe. Niiden päällä (puhtaat) pitkätt kalsarit ja päällimmäisenä untuvatakki. Ja niiden päälle vedetään tuo unipussin "tyynyliina" osa ja ta-daa: tyyny on valmis. Sitten vain kömmitään unipussiin, ihan kuin makuupussiin.

Hyvää yötä ja kauniita unia, oman kullan kuvia!

7 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaan kuin jännittävä jatkokertomus! Mielenkiintoista seurata matkaasi- varsinkin kun melontamaailma on itselle täysin vieras =) olenko nyt ymmärtänyt oikein; onko Suomi melko "sinun oma juttusi"? Eli ei yhteinen harrastus AM:n kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Kyllä, Suomi Meloo, ja melonta ylipäätään, on ollut aina mun oma juttu. AM on ollut sen verran mukana, että on esim. Suomi Meloo tapahtumiin saattanut yllättäen ilmestyä jollekin vaihtopaikalle tervehtimään mua - tänä vuonna oli liian pitkä matka :D - tai on täällä lähempänä olevissa tapahtumissa nykyään mun "hovikuskina".

      Ja kaksi vuotta sitten, kun Suomi Meloo -tapahtuma kävi Viipurissa, AM oli yhden illan työparini sijaisena, kun varsinainen työparini pääsi remmiin vasta seuraavana päivänä. Että vähän on AM sotkeutunut näihin melontahommiin :D

      Poista
  2. Kuulosti mukavalta reissulta! Itsellä meni muuten hyvin tallinan reissu paitsi viime metreillä vähän sattui ja tapahtui, polvikin kipeä, nyyh! Still alive=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Jatkoa seuraa vielä... Nyt ollaan vielä Kuusamossa ja matkaa Iihin on vielä pitkälti :)

      Kurja juttu, että olet kolhinut itseäsi, vaan reissussa sattuu ja tapahtuu, niin kuin tulet vielä huomaamaan ;)
      Puhallus täältä, kyllä se polvi paranee. Älä sure Sus' - jotkut vaan on niitä, joille sattuu ja tapahtuu :D

      Poista
    2. Jokin polvessa loksahti paikoilleen, ihan yhtäkkiä vaan pe aamuna oli et ei ollut enää kipeä. Vähän arka vielä mut ei tarvi ontua enää. Juu, reissussa sattuu ja tapahtuu, miksipä muuten edes reissata? =)

      Poista
  3. Ihanaa lomaa sinulle ja äidillesi ❤ nauttikaa pikkuväestä ja heidän jutuistaan =)

    VastaaPoista