Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 1

Päätimme, ettemme ole mitään myyntitykkejä, vaan Myyntisirkkusia - nimi ei välttämä kuvaa kokoa eikä oikeastaan ehkä mitään muutakaan, paitsi sitä, että olemme lähes koko ajan äänessä. Joskus jopa nukkuessamme 😃

Mun osalta seikkailu alkoi jo tiistaina, 6. kesäkuuta, kun lähdin Äitirakkaan kanssa heille. Tarkoitus oli lähteä seuraavana päivänä lähteä pakkaamaan meidän kauppa-autoa ja matkaan piti lähteä varhain aamusta. Oli siis kätevintä, että olin jo valmiina lähtökuopissa, eikä tarvinnut enää aamulla kiertää lähtöruudun kautta.
Niinpä siis olimme hyvissä ajoin keskiviikkoaamuna matkalla kohti varastoa, jossa osa tavaroista jo odotti meitä. Olimme perillä n. klo 9, yhden ylimääräisen mutkan kautta, kun puhelimen navigaattori oli eri mieltä meidän kanssa. Naisethan on aina oikeassa, eikö?

Perinteiseen tapaan aloitimme "haahuilulla": mistä ihmeestä aloitetaan, mitä ihmettä me tehdään, mitä ihmettä pitää ottaa mukaan. Mutta hetken pohdinnan jälkeen saatiin homma alkuun: laatikot joihin tavaroita pakataan saatiin nosteltua alakertaan, kaikenlaista muuta rekvisiittaa samoin. HIRVITTÄVÄ määrä tavaraa jo siinä vaiheessa.
Ja Kuljettaja-Sirkkunen oli vasta matkalla, hakemassa autoa ja keräilemässä lisää tavaraa! Apua!

No. Ei muuta kuin hommiin. Sillä aikaa kun odotettiin Kuljettaja-Sirkkusta, lisää tavaraa ja autoa, aloitettiin jo olemassa olevasta tavarasta: niiden laskennasta, että lähetteet täsmää saapuneisiin tavaroihin ja niin edelleen. Pikku hiljaa homma alkoi sujua. Ja juuri kun se alkoi sujua, Kuljettaja-Sirkkunen tulee SUUREN PAKETTIAUTON kanssa pihaan ja tuo toisen samanlaisen määrän tavaraa mukanaan. A-P-U-A. Mihin me se kaikki tavara pakataan?

Tyhjällä vatsalla ei kukaan voi ajatella, joten ovet lukkoon ja syömään. Kiinalainen ruoka täytti vatsan mukavasti - ja pieni ruokalepo oli tehnyt poikaa 😃 Vaan aikaa ettonelle ei ollut, työt kutsuivat. Tavaraa oli valtava määrä ja se kaikki oli saatava mahtumaan autoon, ennen iltaa, että ehtisi vielä kotiin nukkumaan.

Homma vaikutti oikeasti epätoivoiselta, ei, ei tämä voi onnistua, mutta kun kolme reipasta naista on sitä tekemässä, niin kummasti niihin laatikoihin vaan alkoi tulla tolkkua. Pitkään se homma kyllä kesti ja pakko oli vielä tilata pizzat välipalaksi, jotta jaksettiin tehdä se loppuun.
Lopulta kaikki oli pakattu: auto oli aivan turvoksissa. Sen verran oli saatu jätettyä tilaa, että Kuljettaja-Sirkkusen matka- ja melontatavarat vielä mahtuivat sinne ja perjantaiaamuna saatiin vielä viskattua mun matkatavarat jonnekin laatikoiden päälle. Mutta...

Illalla olin kotona joskus, olisiko ollut yhdeksän-kymmenen aikaan - koko päivä siinä siis meni. Kuljettaja-Sirkkusella oli onneksi vähän, siis vähän, lyhyempi matka. Äitirakas onneksi vei mut kotiin asti, joten pääsin omaan sänkyyn nukkumaan.

Torstai oli sitten aikaa tehdä vielä paperihommia ja keräillä omia tavaroita pakattavaksi, pestä pyykkiä ja siivota, sillä nuoriso oli tulossa yökylään sinä viikonloppuna kun olin itsekin tulossa takaisin kotiin.




Näillä mennään ja tässä näkyy vain pieni osa, kun ei oven suusta näkynyt enempää pimeään autoon 😃

EDIT: Niin, oli meillä yksi mieskin apuna nostelemassa painavimpia laatikoita ja tekemässä "hanttihommia" 😃, mutta enimmäkseen hän teki kyllä omia töitään alkavaa tapahtumaa varten, niitä kun riitti ja riitti ja riitti ja....