Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa, osa 2

Torstaipäivän paperitöiden ja omien tavaroiden keräämisen ja pyykin pesun ja siivoamisen eli lepäämisen - ööö, siis minkä? - jälkeen koitti perjantai ja lähtöpäivä.
Oli sovittu, että Kuljettaja-Sirkkunen laittaa viestin, kun lähtee Helsingistä, siitä noin tunnin päästä on täällä meillä. Joskus puolen päivän aikaan oli tarkoitus tavata.
Mulla oli siis hyvää aikaa aamulla pakata omat tavarat. Olin taas viime kesästä viisastunut ja kaivanut esille vanhan listan siitä, mitä pitäisi olla mukana. Olin muokannut sitä ja kerännyt tavarat työhuoneeseen sen mukaisesti. Pakkaaminen oli siis suht helppoa ja nopeaa.

Kaikkien vaatteiden yms. lisäksi kaiken varalta mukaan teltta, makuupussi ja makuualusta. Meille hienohelmoille on kyllä aina ollut varattuna katto pään päälle, mutta kun nyt oltiin seuduilla joissa ei aina tiennyt onko sitä kattoa, niin otettiin se teltta. Ihan vaan varoilta. Oikein kunnon teltta.
Makuupussia kyllä tarvitaan, kun nukutaan mökeissä, joissa ei aina ole liinavaatteita. On helpompi sujahtaa makuupussiin, kuin kuskata omia liinavaatteita ja tuhrata niiden kanssa.
Tosin olin keväällä ostanut Finlaysonin Unipussin; jossa on lakana, tyynyliina ja peitto/pussilakana samassa ja menee pienelle rullalle. Se oli mukana. Tosi kätevä paikoissa, joissa oli niin lämmin, ettei makuupussia tarvinnut.

Vielä viimeisenä työnä kotona piti tyhjentää autotalli, kun olivat päättäneet talkoilla maalata sen ulkopuolelta. No sen teimme yhdessä AM:n kanssa, vaikkei siellä nyt juuri mitään ollutkaan. Siinä samalla nostettiin mun tavarat autoon ja vietettiin tunnin verran kaupungilla ajellen, kun odotettiin, koska Kuljettaja-Sirkkunen on täällä.

Ja lopulta hetki koitti - nyt lähdetään! AM oli aika kauhistunut, kun näki miten täysi meidän pakettiauto on, eikä se edes ollut mikään ihan pieni pakettiauto...  Vaan vielä piti hakea yksi tilaus! Pyyhkeitä. Kylpypyyhkeitä 10 kpl ja käsipyyhkeitä 10 kpl. Pahvilaatikollinen. Ei toivoakaan, että se olisi mahtunut enää autoon. Mielikuvitus käyttöön. HAA! Meillä on muovikasseja! Ja ei kun pyyhkeet muovikasseihin. En enää muista, montako kassia niistä tuli, muutama kuitenkin. Ja kassit tungettiin kaikkiin mahdollisiin koloihin mitä autossa oli jäljellä 😊

Ja sitten matkaan. Oikotietä, pienempää tietä kohti moottoritietä. Ei eksytty, ihme kyllä 😊 No ei vaan, tuttu tie mulle. Seuraava pysähdyspaikka oli Punaisen Piipun Kievari eli Kotileipomo Siiskonen. Siihen asti matka olikin mennyt hyvin, mutta... Siellä parkkipaikalla avattiin pakettiauton sivuovi ja hups.... Yksi muovikasseista, niistä pyyhekasseista, tipahti ulos ja kaikki kassissa olleet pyyhkeet levisi siihen auton viereen parkkipaikalle!

Monen tunnin ajomatkan jälkeen ja hirvittävä pissahätä - mitä muuta siitä seuraa kuin armoton naurukohtaus, josta ei tahtonut tulla loppua ei sitten millään 😊😊 Saatiin kuitenkin jotenkin koottua itsemme ja lähdetiin kävelemään sisälle, kun perässämme käveli pariskunta: "Ollaan ajeltu pitkään teidän perässä, hyvin on mennyt matka yhdessä"  - No kiitos, kiitos, ollaanko me ajettu liian hiljaa?
"Ei kun just sopivaa vauhtia, oikein tasasta"
Eivät kyllä jääneet enää odottamaan meitä, kun juotiin teetä ja syötiin sämpylöitämme. Ja vähän etuiltiin ja semmoista pientä.

Facebookista huomattiin, että meillä on juhlapäivä: oltiin oltu vuosi facebook -kavereita ja sitähän päätettiin tietenkin juhlia. Oltiin jäämässä yöksi Leppävirralle Kuljettaja-Sirkkusen sukulaisen omakotitaloon, joten ostettiin leivokset, jotka syödään sitten iltateen kanssa kun on vielä vähän tehty paperitöitä.

Pienen tauon jälkeen jatkettiin matkaa. Mikkelissä saatiin vesisadetta ja katsella vanhoja autoja - myöhemmin kuultiin, että Sorsakoskella (olikohan se siellä?) oli viikonloppuja, joku vanhojen autojen kokontuminen. Sade kuitenkin loppui, mitä pidemmälle päästiin ja Leppävirralla paistoi jo aurinko ja lämpötila nousi koko ajan.
Kun päästiin perille oli jo täysi kesä - lähtiessä oli lämpötila 12 astetta!

Auton pysäköiminen tuotti taas oman haasteensa, mutta siitäkin selvittiin, kun otettiin ihan rauhallisesti eikä hötkyilty. Kuljettaja-Sirkkunen kehui Apu-Sirkkusta niin, että ihan punastutti - mutta Apu-Sirkkusen rauhallisuudesta kuuluu kiitos AM:lle, sillä AM on opettanut aikanaan Apu-Sirkkusen ajamaan autoa (siis autokoulun olen toki käynyt, mutta rauhallinen ajotapa on AM:n ansiota).

Mutta kun auto oli paikallaan syttyi kojelautaan teksti, joka kertoi auton haluavan jotain AdBlueta!