Elokuun pimeät illat ovat saapuneet

Ja siinä samalla yllättävät sadekuurot :D

Ai miten ne liittyvät toisiinsa? No ei oikeastaan mitenkään muuten, kuin että nyt on elokuu ja sitä on kulunut jo viikon verran. Ehdin aloittaa tämän päivityksen sunnuntain puolella, mutta taitaa mennä maanantaille, ennen kuin saan valmiiksi.
(Oli niin "nätti" poika tuo Italian judoka, että meni jo viis minuuttia siinäkin, kun piti sitä katsoa, vaikken ymmärrä judosta mitään..)

Mutta tuo sadekuuro. Se tosiaan ihan oikeasti pääsi yllättämään meidät totaalisesti lauantaina. Jouduin tulemaan kotiin pyjamassa, onneksi naapurit ei nähneet.. :)
Lauantaina järjestettiin perinteinen Teuronjokimelonta, tänä vuonna jo 16. kerran. Kaikki meni hienosti: osanottajia oli 64 ja turvahenkilöitä kymmenkunta eli kaikenkaikkiaan joella oli väkeä lähes 75 henkeä.

Kahvitauolla, osa kanooteista sillan alla josta kohta jatketaan matkaa

Tämä pieni nivakin, jota Hyväneulan koskeksi sanotaan, meni kaikilta hienosti, kukaan ei kaatunut. Turvahenkilöt antoivat hyvät ohjeet mistä kohtaa niva pitää laskea. Olin vähän aikaa nivan alapuolella katselemassa ja oli mahtava kuunnella niitä "jihaa" ja "ihanaa" -huutoja ja katsella niitä "mä tein sen" -ilmeitä - mukana oli nimittäin aika paljon eka kertalaisia. Niva ei suuri ei paha laskea, mutta kyllähän se aina eka kertalaista jännittää :D

Hyväneulan koski

Perille päästiin kuivana. Tässä oli matkan päätepiste, ennen tätä piti päästä maihin ja se onnistui kaikilta kuivin jaloin. Muutama kymmenen metriä joen rantaa ja siellä odotti vielä herkullinen lihakeitto ja jälkiruuaksi marjarahka.

Myllykylän pato, ruohikossa yksi kajakki vielä piilossa :)

Ja sitten:
KAATOSAADE! Ruokapaikalla oli kyllä laavu ja suurin osa osanottajista ehti ja pääsi laavun alle suojaan, mutta meille muille kävikin vähän huonommin... Mulla kyllä oli esim. sadetakki ja pipo - ja saappaat - mutta sadetakista valui vesi niin, että housut oli aivan litimärät! Niin märät, että ne valui koko ajan alaspäin. Yritin kyllä selittää, että olen päivän aikana laihtunut niin paljon, että housut ei pysy enää ylhäällä vaan valuvat alas, mutta ilmeistä päätellen, kukaan ei tuntunut sitä uskovan.... Kumma juttu....
Eikä lihakeitto tuntunut loppuvan lainkaan, lisääntyi vain ;)

Possu Munkille jo kerroin, että liityin "ampparikerhoon" Osakaisen ja muiden tuttujensa kanssa: auringon vielä paistaessa ja melojia odottaessa sain piston ampparilta minäkin. Jäi oikein piikki peukaloon. Eikä ollut heti minkäänlaista ensiapua saatavilla, muuta kuin vain ihmetellä ja odotella kuinka käy. Punainen jälki pistosta, sen ympärille valkoinen rengas ja sen ympärille punainen rengas. Sitten ihan normaalin näköinen peukalo turvotusta lukuunottamatta. Mutta sittenpä myöhemmin ilmestyi peukalon ympärille tämmöinen punainen rengas:

Ampparin pisto :(

Ja tämän kuvakavalkadin päätteeksi teille vielä yksi pelottelukuva: astuin pakettiauton etupenkiltä vähän harhaan, siis luulin astuvani rapulle mutta ei siinä ollutkaan enää rappua vaan hups...maahan asti....eli jalat meni vähän solmuun ja silleen....tuloksena sunnuntai-aamuna tämä muhkea mustelma

Tämmöinen lauantai :D Näistä parista kommelluksesta ja vesisateesta huolimatta päivä oli oikein mukava. Ihana Suomi Meloo -kaveri E, 5 vuotta ilmoitti, että on lähdössä myös ensi vuonna, kun lähdetään Lappiin, reitille Kuusamo - Ii :D  Reipas kaveri!
Reipas kaveri muutenkin, auttoi pappaa buffettin pitämisessä sekä taukopaikalla että päätöspaikalla.


PS. Ilmottauduin syksyn SNY-kierrokselle :D