Ostin. Ei kun löysin. Siis ostin. Tai siis löysin.

Niin. Ottakaa te tosta nyt sitten selvää kuinka oikein kävi ☺

Hyvä on. Voinhan mä kyllä tunnustaakin, kun ei AM siihen mitään sanonut, hymähti vain. Hmph. Ja ensin kävi ihan suosiolla mun kanssa lankaostoksilla. Sen jälkeen menin ihan itsekseni ja ostin itselleni uudet Cubicsit; neliskanttiset sukkapuikot. Nehän on aika kalliit. Mutta kun tykkään niistä. Ne sopii mun käsille (ei tule sormet kipeiksi) ja käsialalle; ei tule liian kireetä eikä liian löysää.

Äsken pistin taas sohvatyynyn paikalleen.
(Tykkään istua tässä sohvan nurkassa niin, että nojaan vasemmalla kädellä kevyesti käsinojaan ja istun jalkojeni päällä. Harvoin istun niin kuin oikeasti istutaan. Ja jalat suorana jollain jakkaralla tekee häntäluun kipeäksi ☹ - se on muisto mun mäkihyppyuraltani...) Tästä syystä sohvan istuintyyny pitää laittaa paikalleen monta kertaa päivässä. Äsken löysin sieltä kaksi "kadonnutta" nenäliinapakettia - olinkin ihmetellyt mihin ne on kadonneet, kun ei ole edes nuha.. Ja kas, sieltähän löytyi myös nätisti niputetut sukkapuikot; oikein sievästi spiraalilla yhteen niputettu:

Kannattais varmaan useammin ottaa oikein kunnolla toi selkänojatyynykin pois tieltä, kun laittaa tän istuintyynyn paikalleen, ties mitä tuolta löytyy. Tai kutsua yövieraita, että sais tän sängyn auki, silloin sieltä vasta yllätyksiä löytyykin. Niin kuin kerran ne mun yhdet haikarasakset, joita olin kaivannut jo pitkään ☺Mutta ei se mitään, sukkapuikkoja tarvitaan aina, ihan niin kuin lankoja ja virkkuukoukkuja ja kaikenlaisia muita neulomiseen/kutomiseen liittyviä härpäkkeitä.

Mä olen saanut kauheesti postia ja olen tosi iloinen siitä. Viime viikolla sain mm. tällaisen kortin:
Yllätys yllätys, siinähän oli pöllöjä ☺Ja samettipinta! Tuon kortin lähetti serkkuni vaimoineen ja lapsineen ja sen mukana oli tämmöiset:



Huonosti näkyy, mutta voitte arvata mitä siinä on ☺ 
Mutta olen saanut muutakin postia. Osakainen lähetti jo aikaa sitten postia, samaan aikaan kun oli lähtettänyt Possu Munkkille ja Sinisen Sohvan Emännälle ja Isännälle. Punaisen kortin sain, niin kuin taisi saada Sinisen Sohvan väkikin? Rauman pitsiviikoilta, mustan pitsin yöstä:

"Tota kirjalisuuttakkin kerty, sanos Asula ko almnaka ost" 

Toisen postikortin lähetti Susanna Maalta:

Siis ei sitku, vaan NYTKU. Ja nyt meen hakemaan kahvia, luen hetken sen kahvin kanssa ja koetan tänään saada vihdoin ne Susannan mansikat kypsiksi - että pääsisin aloittamaan jotain muuta uutta ☺ 
Ja kertomaan teille jotain muuta. Se Suomi Melookin on vielä kesken...
Ja sitä SNY:tä odotan jännityksellä :D - hui, tuleekohan se tänään ☺