Sukkaa pukkais taas, mutta...

Joo-o. Sukkaa pukkais, mutta kun ei nyt oikein mennyt putkeen. Pitäisi tehdä kolmet sukat. Yhdet on jo melkein valmiit, mutta niistä tuli liian pienet hälle, kenelle olin ne ajatellut. Ja väärän väriset seuraavalle. Ja sitten taas vastaavasti vähän liian isot viimeiselle, jolle väri olisi kyllä sopiva.

Nyt on vaan luotettava siihen, että lankalaatikosta löytyy sopivan väristä lankaa, josta tehdä uudet, isommat sukat ensimmäiselle, en nimittäin kyllä ala noita purkamaan. Kyllä noillekin käyttäjä varmasti löytyy.

Viikon päästä on kuulkaa laskiainen, päästään taas laskemaan mäkeä oikein isolla porukalla! Syömään hernekeittoa ja laskiaispullia, paistamaan makkaraa nuotiolla vaikka vesisateessa, hulluttelemaan ja hassuttelemaan!

Tämä hurjapää on kasvanut jo "isoksi mieheksi"- kuva on muutaman vuoden takaa. En käsitä miten nää lapset uskaltaa laskea tota Stigalla, ei oo meistä aikuisista siihen.

Ja ei kun takaisin mäen päälle.... :)

Koulumuistoja :)

Tuolla aikaisemmin muisteltiin käsityön opettajia ja käsityötunteja, niitä riittää meillä jokaisella :) Selailin vielä niitä kirjoituksia ja kommentteja ja siinä niitä lukiessa tuli mieleen yksi vanha koulumuisto, joka rupesi taas naurattamaan - päätin jakaa sen teillekin.

Kävin ala-astetta pienessä kyläkoulussa, oppilaita koko koulussa oli varmaan parhaimmillaan n. 60 ja luokkia oli yhdistetty eli koulussa oli vain kolme opettajaa. Oli siis 1-2 luokka, 3-4 luokka ja 5-6 luokka. Niin varmaan monella teistäkin?

Kolmannen ja neljännen luokan opettaja asui ihan koulun vieressä, tien toisella puolella.

Taisin olla silloin kolmannella luokalla ja oli meneillään biologian tunti. Opeteltiin puiden lehtiä: koivun lehti, pihlajan lehti, vaahteran lehti  jne. Nehän nyt kaikki tunsi. Ja opeteltiin erottamaan rauduskoivu ja hieskoivu.
Sitten opettaja kysyi, että tietääkö kukaan minkälainen lehti on poppelissa. No eihän kukaan ollut kuullutkaan ennen sellaisesta puusta. Opettajan pihalla kasvoi semmoinen puu ja hän valitsi luokasta yhden tytön ja sanoi, että menepä sinä Taru hakemaan sieltä pihalta pari poppelin lehteä.

Tyttö vähän surkeana kysyy, että mistä hän tietää, että mikä siellä pihalla on poppeli, johon opettaja sanoi, että siellä on poika kotona, siltä voit kysyä apua, se auttaa kyllä ja katsoo sopivat lehdet.

Tyttö lähti ja viipyi aika tovin, mutta saapui aikanaan.... mukanaan muutama Suosikki -lehti :) Muistattehan Suosikin, nuorten lehden?

Tyttö oli mennyt opettajan pihalle, jossa poikakin oli sattunut olemaan, ja pyytänyt apua: opettaja pyysi hakemaan muutaman poppelin lehden. Poika oli kuullut tai ymmärtänyt väärin: pari pop-lehteä ja oli käynyt sisältä hakemassa pari pop-lehteä, Suosikkia :D

Kumpikin oli toki ihmetellyt; niin tyttö jonka piti hakea poppelin lehtiä, mutta eihän hän uskaltanut sanoa vastaan, että ei kun puun lehtiä ja niin myös poika: mihin ihmeeseen niin pop-lehtiä/Suosikkeja koulussa tarvitaan.

Onneksi opettaja oli ymmärtäväinen, eikä ruvennut tytölle huutamaan, kun oli tuonut vääränlaisia lehtiä, Se mitä kotona oli sitten koulupäivän jälkeen tapahtunut, sitä emme tiedä...

Vaan mitä opimme? Sen, miltä poppelin lehti EI näytä :D :D

Pöllö vai hiiri? Hiiri vai pöllö?

Vai olisiko se hiiripöllö? Ei, kyllä mä luulen, että tää on sittenkin PÖLLÖHIIRI  ☺

   

AM osti mulle uuden hiiren, kun mä aina heittelen, lue: tiputtelen mun hiirtä lattialle ja siltä alkaa varmaan kohta häntä katketa, vaikka se onkin langaton.
Ainakin tää toimii paljon näpsäkämmin kuin vanha, vaikka hyvin sekin työnsä teki.

Kudoin tänään valmiiksi lasten sukan, tein siihen tänään erilaisen kantapään kuin tavallisesti. Olen aina tehnyt kantapään samalla tavalla, mutta nyt ajattelin kokeilla RISTIIN VAHVISTETTUA kantapäätä. Kiitos Pulmu vinkistä :)

Ohje tuohon on ilmeisesti on ollut vuoden 2012 Novitan sukkalehdessä, mutta minä löysin sen osoitteesta
https://sissinhattuhylly.wordpress.com/2014/02/17/ristiin-vahvistettu-kantapaa/

Sukka ☺

Luin Osakaisen blogipäivityksestä kommentteineen ihania muistoja mm. käsityöopettajista ja muistakin opettajista. Ihania ja hauskoja tarinoita.

Mä en muista koulun käsityönopettajista tai -tunneista juurikaan mitään. Kutomaan ja virkkaamaan on opettanut Äitirakas ja mummot, ja siinä varmaan on hermoja kysytty. Kyllä varmaan ne perusjutut on tulleet sieltä koulusta, mutta ihan se oppi on tullut kotoa ja mummoilta. Sukissa ja lapasissa ainakin.

Olen ennenkin kertonut tarinan ensimmäisestä kutomastani/neulomastani pannulapusta: aina-oikein neuletta, punainen (tietenkin). Ja keskellä lapsen nyrkin mentävä reikä. Eikä kukaan koskaan saanut selville mistä se oikein siihen ilmestyi :D Ei lisättyjä silmukoita, ei kavennuksia, ei pudonneita silmukoita tms. Ei mitään syytä. Mutta hyvä pannulappu se oli ☺

Kolmannella luokalla piti ommella ompelukoneajokortti, ennen kuin sai ommella mitään muuta. Piti osata ommella suoraa ommelta paperilla kahden viivan välissä. Siitä kun selvisi niin sai ommella esim. hameen. En kyllä muista sainko koskaan sitä ompelukoneajokorttia....☺

Mutta. Tässä on joka tapauksessa kuva sukasta, jotka tein keskiviikkona serkun luona ja jätin serkulle kun hän niin kovasti niihin ihastui:

Vaikka sukkia on tullut tehtyä vuosien mittaa kymmeniä, niin ensimmäistä kertaa tein kärkikavennuksen leveänä nauhakavennuksena.

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Pate jokaisen luo...

Olin taas maailmanparannusreissulla Isolla Kirkolla - lähtö tuli niin äkkiä, että en ehtinyt muuta kuin nopeasti vain pakata vähän tavaroita kassiin muutamaksi päiväksi "avaamattoman" lankakerän kanssa ja keskeneräiset sukat matkaevääksi.

Täti oli sairaslomalla ja soitti, että nyt olisi oiva hetki tulla parantamaan maailmaa, hyppääpä junaan ja tule tänne. Ei kun tiistaina tuumasta toimeen, Pojan kanssa ehdin tehdä lounastreffit keskustaan.

Ennen lähtöä ehti Posti Pate kolauttaa postiluukkua, mutta aikaa oli niin vähän, että en ehtinyt muuta kuin pikaisesti avata saamani kirjeen ja hetken huokailla ihastuksesta - en edes kuvaa ottaa, kun AM jo huomautti, että kohta tulee kiire....

Osakainen oli laittanut Posti Paten ja Kissan kyytiin kirjeen josta löytyi kortti:

Ja huonomuistiselle muistikirja:

Kiitos Osakainen - olet kyllä IHANA!
Huippuluokkaa olette te kaikki ♡

Menomatka junassa meni nopeasti sukan vartta tehdessä, kaupungissa käytiin lounaalla Pojan kanssa ja sitten kello olikin jo sen verran, että oli aika suunnistaa Tädin luo. Siellä katseltiin telkkaa, paasattiin ja kudoin sukkaa.

Seuraavana aamuna lähdettiin ajoissa kaupunkiin, Täti työterveyteen ja minä kulutin siellä aikaa sukkaa tehden - sukka siis eteni vauhdilla ☺ Siinä odotellessa hiljaisena hämäläisenä rupesin taas höpöttelemään toisen asiakkaan kanssa ☺. Miten tämmöisestä hiljaisesta hämäläisestä onkin tullut näin suulas iän myötä?
Sieltä sitten suunnistettiin serkkuni luo - oli kiva nähdä taas pitkästä häntäkin vaikka kolmen lapsen kanssa päivä oli melkoista huisketta ja hulinaa ☺ Serkku tilasi lapsille pitkävartisia villasukkia ja minähän teen mielelläni, ihan perussukkia. Pienet sukat valmistuu nopeasti.
Ja "reissutyösukat" valmistui siinä höpöttäessä ja kun ne oli sopivat serkulle, niin sinnehän ne jäi, kun lanka oli hänelle mieleistä ☺ Unohdin vaan ottaa kuvan niistä, mutta eipä tuo haittaa.

Torstai meidän piti ihan vaan olla Tädillä, tekemättä yhtään mitään. Mutta lähdettiinkin käymään kaupungissa ja auttamassa hänen ystäväänsä ja kaikenlaista. Ja kaiken sen lisäksi ennen "kotiinmenoa", sain sitten vielä Riesan kaverikseni eli kun piti mennä tiettyyn bussiin, niin eipä sitten mentykään vaan taidettiin odottaa parikin seuraavaa ☺

Tänään sitten tulin kotiin - junan konduktööri oli juuri sen vaunun ovella josta olin menossa sisään ja Täti ehti muutaman askeleen ennen mua siihen ovelle, hän kun on semmoinen sähikäinen... ja ehti siinä sitten pyytää konnaria vahtimaan, että olen varmasti poistunut junasta oikeassa paikassa ☺
Konduktööri lupasi pitää huolta ☺♡ ♡
Ja ystävällisesti myi lipunkin siinä junan eteisessä, ettei tarvinut lähteä etsimään lipunmyyntivaunua.
Asiakaspalvelua ja huolenpitoa siis vielä on.

Niin ja siinä kun konduktööri jutteli Tätini kanssa, nuorehko nainen oli mitä ilmeisimmin tulossa kysymään neuvoa, hänen jalkansa lipesi junan ja laiturin väliin! Pelottava tilanne, kun jälkikäteen ajattelin, että mitä tuollaisessa tilanteessa voikaan tapahtua, jos konduktööri ja/tai junakuljettaja (tai ylipäätään kukaan!) ei huomaa! Hrhrhrhrr - tekeee pahaa vieläkin ajatella asiaa.

Harjoittelin virkkaamista

Ostin pitkästä aikaa lehden, jossa on virkkausohjeita. Lehdessä luvattiin olevan ohjeita myös pieniin liinoihin ja ajattelin, kokeilla vieläkö osaisin virkata muutakin kuin isoäidin neliöitä ja niitä viimeksi esittelemiäni pannulappuja - joista toinen ei ollut mikään helppo! Ja osaisinko lukea ohjeita, virkkausohjeetkaan kun ei oo ihan niitä helpoimpia luettavia, ainakaan mun mielestä.

Sain mä jonkunlaisen liinan tehtyä ja kun kutakuinkin muotoonsa venyttelin ja vanuttelin ja kostean liinan läpi silittelin, niin kyllä siitä aika nätii omastakin mielestä tuli :)

Tämmöinen siitä tuli:

Saatat törmätä tähän saman kuvaan vuodatuksen puolella, mutta ei hätää, se on siellä ihan minun itseni laittamana :)

Oma blogi Valokuvahaasteelle.

Nyt meni hermo, ja sen kyllä huomaa.... Kun on oikeasti tumpelo kaikessa mikä liittyy vähänkin tietokoneisiin ja ylipäätään koneisiin, niin sitten vaan on tumpelo. Ihmisellä on kaksi peukaloa ja mulla ne samassa kädessä.

Sen verran kuitenkin sain tehtyä, että tein VALOKUVAHAASTEELLE oman blogin. Tosin se alkaa nyt vasta viikosta (aiheesta) kaksi, kun en osaa (= laiskuuttani jaksanut kopioida ensimmäistä kuvaa sinne, ja kun sitä oli kommentoitukin).

Mutta siis jatkossa VALOKUVAHAASTEEN kuvat löytyvät osoitteesta

http://kuvaankokuvia.blogspot.fi/

ja saattaa sieltä jotain muitakin kuvia joskus löytyä ;)

Tänään sieltä löytyy tämä kuva - miksi juuri tämmöinen - selvitys löytyy uudesta blogista :D

Korutekstaus peruttiin mutta neulekerho jatkuu

Aamupäivällä tuli tekstiviesti, että korutekstauskurssi on peruttu liian vähäisen osanottajamäärän vuoksi. Harmittaa ihan älyttömästi. Olisin niin halunnut mennä ko. kurssille. Mutta minkäs teet.

Onneksi sentään neulekerho jatkui tänään; joka toinen tiistai taas tavataan tuolla kirjastolla, tehdään yhdessä käsitöitä, ihaillaan toisten tekemiä tai tekeillä olevia töitä, neuvotaan toinen toisiamme ja vaihdetaan ohjeita. Ja samalla höpötetään kuin viimeistä päivää - kaikki keskenämme sikin sokin. Siellä taas tulee todistettua, että nainen voi tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa... :)

Ja jotkut tuo aina jotain herkkujakin ja kirjastonhoitajamme keittää meille teeveden, että saadaan juoda kuumaa teetä. Tänään varsinkin se tuli tarpeeseen, kun tuuli ja tuiskutti.

Kotiin lähtiessä tavattiin kaverin kanssa ihana pieni, 5 kk:n ikäinen lapinkoiran pentu kirjaston kulmalla: sillä oli hirveä hinku tulla tutustumaan. Rupesin juttelemaan sille ja nuorelle parille jota se veti perässään, tulivat luoksemme juttelemaan ja pentu kierteli ja haisteli meidät - ja totesi, että vaikka nuo isoja ovatkin, ei maksane vaivaa tämän enempäää kimppuun käydä ja siirsi mielenkiintonsa takaisin lumeen ja lumisateeseen: kaivautui onnettomaan hankeen ja pieniin lumikasoihin, mutta oli selvästi onnellinen lumesta :) Ihana nallekarhu pentu <3
Sellaisen huolisin meillekin, jos asuisin omakotitalossa - täällä kerrostalossa sille ressukalle tulisi liian kuuma.

Ihan vaan kännykällä otettu kuva halosta - enpä ollut ainoa Motonetin parkkipaikalla jonka kännykkä räpsyi viime viikolla :) 

Kirjoittamisesta

Osakainen kuvasi blogissaan muistikirjojaan ja kertoi kirjoittamisesta. Minä sain ensimmäisen päiväkirjan suunnilleen 9-vuotiaana ja kirjoitin päiväkirjoja varmaankin noin 16-vuotiaaksi asti. Ikävä kyllä kaikki päiväkirjat joutuivat kaatopaikalle.

Sen jälkeen en ole osannut kirjoittaa päiväkirjaa, vaikka onhan tää blogikin eräänlainen päiväkirja.
Jonkinlainen pakkomielle muistikirjojen/päiväkirjojen ostamiseen mulla(kin) - aina kun nään jossain jonkun ihanan muistikirjan, se vaan on pakko ostaa. Mutta samoin kuin Susanna Maalta, munkin muistikirjassa pitää mielellään olla viivat.
Täytyy varmaan käydä ostamassa uusi kirja ja kokeilla päiväkirjan kirjoittamista :)

Nuorena mulla oli myös paljon kirjeenvaihtokavereita. Ne kaikki kirjeet on onneksi tallessa ja ne kerran mapitin niin, että mappeja on varmaan kymmenkunta tuolla kellarissa. Silloin tällöin käyn hakemassa jonkun mapin ja lueskelen kirjeitä - muistelen millaista elämä oli silloin 80-luvun alussa :D

Kirjoittamisesta puheen ollen. Olen ilmoittautunut korutekstauskurssille. Olen aina halunnut opetella kalligrafiaa ja nyt siihen toivottavasti on mahdollisuus. Toivottavasti ilmottautuneita on niin paljon, että kurssi järjestetään.

                                               

Valokuvahaaste, viikko 1

Hmm... nyt pitäis jollain ihmeen keinolla muistaa, miten sain lisättyä niitä kuvia tuonne linkin taakse. Voi itkujen itku. Pitäisiköhän sittenkin luoda tätä varten ihan oma blogi....

Se näyttäisi nyt ehkä mahdollisesti onnistuneen, eli valokuvahaasteen aiheen 1 kuvan pitäisi löytyä täältä linkistä.

Otinkohan liikaa vapauksia aiheen suhteen, vai mitenkähän Milla ylipäätään oli tämän haasteen aiheet aatellut? Taisi olla niin, että "kukin taaplaa tyylillään" :D

Herätyyys!!

Minä laiskiainen nukun useimpina aamuina kuin pieni possu yhdeksään asti, AM saattaa herätä jo aikaisemmin. Puhelimen kello herättää yhdeksältä ottamaan lääkkeet. Toki jos on johonkin menoa, niin olen tikkana pystyssä ja rupean valmistautumaan. Kuten tänä aamuna.

Kello herätti kahdeksalta, tarkoitus oli ehtiä yhdeksältä lähtevään bussiin, koska kymmeneltä oli aika työterveyteen. Auto ei ollut lämmittimessä ja pakkasta kuulemma saman verran kuin Siperiassa, telkkarin mukaan. Aamupalan syöminen heti herättyä ei oo ihan mun juttu, mutta olihan se syötävä, kun ei ollut ihan varma koska seuraavaksi saa ruokaa.
Olin menossa valittamaan silmääni, joka tosin oli jo oikeastaan parantunut. Muistin kuitenkin ihan viime tipassa, mikä oli vaivana ja jätin ripsivärin laittamatta :) Ettei tuu sanomista.. Mutta oikeasti, melkein viikon verran oli sellainen tunne yläluomen alla, kuin sinne olisi joutunut nonparelli tms. Ärsyttävä. Olisin halunnut lähetteen silmälääkärille.

No, Kello oli kymmentä vaille yhdeksän ja mulla oli vielä pyjama päällä - hups, nyt tulee kiire....vauhtia vauhtia - ja ei kun puhelin soi! Outo numero?? Ja eikun vastaamaan. Työterveydestä soitetaan. Juuri sen  lääkärin auto oli hajonnut moottoritielle ja hän odotti pakkasessa hinausautoa! Eli kaikki päivän ajat oli peruttu..Kiva. No, kiva että vastaanottovirkailija soitti just silloin kun mä olin ehtinyt ottaa pyjaman housut pois, eikä silloin, kun mä hytisen pysäkillä pipo vinossa menossa!

Vaihdoin siis kotivermeet päälle, petasin petin ja linnottauduin sohvan nurkkaan väkertämään käsitöitä - ei huono päivä ollenkaan!

Ystäväni Joensuusta siivoilee silloin tällöin kaappejaan ja jotain päätyy sitten mulle. Kuten esim. tämä.

                           

Pöllökortin pakkaspäivän piristykseksi! Kiitos ihana ystäväni!
Kirjekuoren avaaminen vaan oli vähän haasteellista, mutta se ilmeisesti oli tarkoituskin :)

Valokuvahaaste Millalta Koti kuusen alla -blogista

Milla Koti kuusen alla -blogista on heittänyt ilmoille valokuvahaasteen, jonka säännöt on hyvin vapaamuotoiset - jopa minä jolla ei ole minkäänlaisia valokuvaajan taitoja eikä kykyjä, kuvittelen selviäväni tästä :D
Ja silloin kun tuntuu siltä, etten selviä, isken hanskat tiskiin ja jätän aiheen väliin.  Eli koska Milla keksinyt 52 eri aihetta, aikomukseni on ottaa kuva per viikko. Joillekin viikoille on jo idea muhimassa ;)   Katsotaan mitä saadaan aikaan

Tässä haasteen säännöt, aloitetaan :D

Valokuvaushaaste

 Haastan teidät kaikki mukaan tähän. Säännöt ovat hyvin vapaamuotoiset:

• Ota valokuva kunkin aiheen mukaan. Aiheet löydät alla olevasta listasta. Voit ottaa valokuvan viikossa tai valokuvan päivässä tai valokuvan silloin kun huvittaa. Listaa ei ole mikään pakko käydä järjestyksessä läpi, jos haluat ottaa kuvia inspiraation iskiessä. Saatat tulkita jonkin aiheen täysin eri tavalla kuin minä: se on täysin ok, tarkoitukseni ei ole kahlita aiheita otsikoita enempää.
• Julkaise kuvat joko blogissasi tai sosiaalisessa mediassa. Liitä mukaan aiheet, listan saat ladattua kuvanatäältä. Voit joko tehdä jokaisesta oman postauksen tai kasata niitä yhteen paikkaan.
• Voit aloittaa mihin aikaan vuodesta haluat. 
• Photoshopin ja muiden kuvankäsittelyohjelmien käyttäminen on sallittua. Voit halutessasi julkaista raakakuvan ja muokatun kuvan. Minä photoshoppaan kuviani enkä häpeä asiaa yhtään.
• Jos sinulla on blogi liittyen johonkin rajattuun aihepiiriin, kuten leivontaan tai puutarhanhoitoon, voit kokeilla saatko otettua kaikki kuvat liittyen oman blogisi aiheeseen.
• Tavoitteenani on julkaista jokaiseen aiheeseen liittyen yksi kuva, mutta jos sinä haluat julkaista useamman niin anna palaa! Saattaa olla myös että joskus blogin kuvitukseksi otettu kuva onkin viikon haastekuva.
• Niin halutessasi haasta myös ystäväsi ja tuttavasi.
• Pidä hauskaa! Jos tämä haaste alkaa tuntua vastenmieliseltä tai vaikealta tai jokin aihe on mielestäsi mahdoton, pidä tauko ja palaa asiaan myöhemmin.

Jos mieleesi tulee kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni. Olisi tosi hauskaa nähdä teidän muiden kuvia, joten jos aloitat tämän niin käy hihkaisemassa siitä kommenteissa. Osa teistä on käynnyt tekemässä niin täällä.

Valokuvauksen teoriaa ja aiheita

   

En ehtinyt kutoa sukkia valmiiksi

mutta kuten mummuni tähän sanoisi "onhan tässä näitä joulunaluspäiviä"

Tähän asti pääsin

Ei siitä nyt enää paljon puutu, eikä näillä kuulemma ole kauhea kiire. Tein saajalle jo yhdet sukat ja ensi maanantaista vai keskiviikosta alkaenko Suomen valtio pitää huolen pukeutumisesta. Jotta jos nyt vaikka juhannukseksi edes saisin nämä tehtyä - silloin on varmaan yhtä vähän pakkasta kuin nytkin. (Meillä ei ole kuin -4)

Meillä muuten loppui rakettien paukuttelu aika pian puolen yön jälkeen. Kello on nyt puoli yksi eikä mistään kuulu mitään. Pauke alkoi täällä meidän asuinalueella aika tarkkaan 17.55 ja sellainen tasainen pauke kesti tänne noin puoli yhteen tai oikeastaan 00.20 asti ja nyt täällä on hiljaista kuin siellä kuuluisalla huopatossutehtaalla.

Onkohan muuten huopatossutehtaalla hiljaista? Epäilen - en ole koskaan käynyt siellä, mutta täytyyhän siellä niistä koneista ääntä lähteä? Ei huopatossuja varmaan enää käsin tehdä. Tuli vaan mieleen.

Jatkan vähän aikaa yhtä testiprojektia, kun ei väsytäkään.

Ja hei, jos joku tietää hyvän ja helpon converse-tossujen -ohjeen, niin vinkaatkaahan, kaipailen semmoista :D