Kaikkein Kallein päivä

Tänään on "Kaikkein Kallein päivä", niin kuin mummuni ja äitini sanoivat. Tasan 48 vuotta sitten äitini ja isäni menivät naimisiin, Kallen päivänä. Äiti ne vuodet vielä tänään vahvisti. Valitettavasti avioliitto ei kestänyt, vaan päättyi eroon, mutta jotenkin tuo sanonta on silti jäänyt mieleeni.

En tiedä vihitäänkö nykypäivänä maistraatissa muina päivinä kuin perjantaisin - silloin kun me AM:n kanssa mentiin naimisiin, vihittiin ainoastaan perjantaisin. 

Joka tapauksessa: jos jollain on tänään hääpäivä - ihan tuore tai jo useamman vuoden vanhakin: hyvää Kallen päivää teille ♥♥

 Kuva: Ygor Oliveira, lisenssi CC-By 2.0 täältä

Että taas keljuttaa tää muisti :( Kirjoitin eilen, että olen kutonut jo neljät lasten lapaset ja koneen suljettuani rupesin etsimään niitä riviin jatkokäsittelyä varten. Etsin ja etsin ja etsin. Kissan villat. Oli pakko ottaa toi yksi kerä ja siitä kutomani lapaset sekä keittiövaaka ja mennä punnitsemaan, paljonko niistä tulee yhteensä. Ja kun grammamääräksi tuli noin sata grammaa, niin oli uskottava, etten ollut kutonut siitä kerästä vasta kuin yhdet lapaset. Eli yhdet on vielä kutomatta. Ja mä kun olin ihan varma, että olin ne yhdetkin jo kutonut. Ai että teki taas mieli hakata päätä seinään. Iskin hanskat tiskiin ja menin sänkyyn lukemaan. Pitäkää puikkonne. 

Tää päivä menikin sitten siellä äitillä, jossa oli yksi enoistakin käymässä, iltapäivä meni ihan rattoisasti. 

Kotiin tullessa poikettiin vasta-avatussa K-marketissa ja just kehuin sitä AM:lle, että oli kiva käydä siellä, kun se oli niin avara: ei tarvinnut toisen vastaantullessa vetää vatsaa sisään ja yrittää saada rintoja selkäpuolelle hyllyn tyhjiin koloihin. Oli helppo hengittää, kun ei toinen asiakas ollut heti siinä selän takana tökkimässä kärryjen kanssa.