Herätä mut nukkumaan

Mulle kävin eilen vähän huonosti. Tai no voiko sanoa huonosti, jos ihminen nukkuu oikein hyvin?

Olin eilen kylässä ystäväni luona, pidettiin taas ompeluseuraa ja parannettiin maailmaa. Olin liikkeellä bussilla, matka kun taittuu sillä melkein ovelta ovelle - oikeastaan jopa kätevämpää kulkea bussilla kuin omalla autolla.

Kun pääsin kotiin, olin luita ja ytimiä myöten jäässä ja kun söin siihen päälle vielä kylmä jugurttia, niin eihän siihen auttanut enää edes kuuma tee. Yritin kutoa sukkia ja yritin lukea, mutta sormet oli niin kohmeessa, etten saanut sivuja käännettyjä. Ja väsyttikin vähäsen. Päätin sitten ottaa avuksi Kallen.
Kävin täyttämässä Kallen, AM:n ostaman kuumavesipullon, kävin tähän sohvalleni pitkälleni, vedin viltin päälleni ja otin Kalleni tiukkaan syleilyyn. Lämmitti ihanasti sormia ja muutenkin viluista olemusta. Arvaatte varmaan kuin mun siinä kävi? Jep. Nukahdin siihen. Pari kertaa yritin avata silmiä, mutta eihän siitä mitään tullut, luomet painoi liikaa ja annoin periksi. Joskus yhden aikaan yöllä AM herätti ja kysyi, mentäiskö nukkumaan ☺
Ei siinä sitten muu auttanut, kun kömpiä lämpimän viltin alta ylös kylmään maailmaan ja vaihtaa pyjama päälle ja YÖVILLASUKAT jalkaan ja siirtyä sänkyyn. Saman tien kun korva osui tyynyyn, olin unessa.. ☺

Tänään puolestaan kävi niin, että serkkupoika soitti ja tuli pistäytymään, joskus neljän jälkeen. Just hyvä aika ottaa pienet torkut... Lähti siitä sitten kohti Helsinkiä joskus puoli seitsemän jälkeen. Meistä kumpikin heittäytyi sohvalleen pitkäkseen. Mä sanoin leikilläni, että "herätä mut sitten nukkumaan". AM vastasi siihen "joo, jos mä herään" ☺
Totesin sitt vaan, että no, mun puhelin hälyttää yheksältä lääkkeiden ottoon, kyllä me viimeistään silloin herätään. Ja niin siinä olis käynyt, että siihen olis herätty, jollei Poika olis soittanut puoli yhdeksän maissa - niin makeasti me kumpikin nukuttiin ☺

Mummomafiat ja muut meni sivu suun tältä viikolta, kun vaan nukuttiin.