Käsitöitä, kävelyä, sorsia, uusia tuttavuuksia

Viikonloppuna oli taas tapaaminen ristipistoilijoiden kanssa, tällä kertaa käytiin Vantaalla. Meitä oli paikalla toistakymmentä eri-ikäistä naista, nuorin taisi olla alle 10 ja keskittyä enemmänkin dvd:n katseluun kannettavalla, kun me muut tehtiin enemmän ja vähemmän käsitöitä ja nautittiin emännän loihtimista herkuista.

Vähän aikaa siinä sijaintiamme silmäiltyäni totesin, että eno taitaa asua jossain lähellä ja kun pääsin takaisin kotiin, tarkistin etäisyyden eniron sivuilta: välimatkaa oli pari kilometriä. Luulen, että jos eno vaan oli kotona, niin hän kyllä kuuli, että me oltiin siinä parin kilsan päässä ☺

Joku kertoi miehensä kysyneen, että kuunteletteko te siellä toisianne ollenkaan, kun koko ajan käy kauhea kalkatus ja käkätys. No höh, tietenkin kuunnellaan! Mä ainakin kerroin, että kun pääsen kotiin, yleensä kerron päällimmäiset kuulumiset tyyliin: "naurettiin sitä ja sitten puhuttiin siitä ja siitä ja, semmoisesta asiasta oli puhetta" - eli kyllä me kuunnellaan tarkasti siinä samalla kun puhutaan ja nauretaan. Ja välillä ollaan ihan vakaviakin. Näin paljon sain aikaiseksi noin kolmen tunnin aikana - ei siis kovin montaa pistoa, kun piti välillä syödäkin ja ihailla muiden käsitöitä ☺

Tästä ei vielä kukaan arvaa, mitä on tulossa

Tänään maanantaina tein jotain sellaista, jotain  jota olen suunnitellut jo pitkään, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Piti lähteä kauppaan, mutta katsoin lehdestä, että tänään olisi paikallisen Epilepsiayhdistyksen  "Ryhmä Reipas". Harmittelin, että kun pitäisi sinne kauppaan mennä, johon AM totesi, että no osaahan hän mennä sinne yksinkin. No osaa toki ja niin sitten tipautti mut autostaan ko. toimiston eteen ja siinä se sitten oli. Ei enää paluuta. Olin kerran käynyt toimistolla vääränä päivänä (miten niin sattuu ja tapahtuu...) ja toisen kerran päivystyspäivänä, mutta eipä siellä silloinkaan käynyt ketään; mä jumituin sinne kahdeksi tunniksi paasaamaan päivystäjän kanssa. Nyt meitä oli viisi naista jotka lähdettiin lenkille. Muut tunsivat toisensa ennestään joten mä uutena jouduin melkoiseen ristikuulusteluun. Tunnissa kyllä ehdittiin jutella monenmoista. Lumisateesta huolimatta maisemat oli hienoja. 

Sorsat tulivat katsomaan, olisiko meillä tarjota niille mitään syötävää, kun pysähdyimme niitä katselemaan ja pohtimaan, mitä kaikkia lajeja siinä oikein olikaan. Kun ne huomas, ettei noilla mitään ole, lähtivät ne närkästyneinä kaakattaen pois, takaisin sulaan veteen. Varmaan marmattivat mennessään, että kummaa porukkaa, siihen ne jää norkoamaan, mutta eivät sitä vertaa ajattele, että voisivat ruokaa tuoda. Joku oli tuonut niille kokonaisen reikäleivän ja heittänyt sen veteen! No, vettyyhän se ja pehmeenee aikanaan, mutta enpä tiedä, onko siitä loppujen lopuksi sorsille kuitenkaan iloa?

Jouduin tulemaan bussilla kotiin ja...no oli vähän tylsää odottaa bussia siinä lumisateessa, mutta kun lopulta pääsin bussiin sain vieruskaverikseni rouvan, jonka kanssa ryhdyimme juttusille ☺ Juttelimme koko matkan kotipysäkilleni asti, ja meillä olisi varmaan riittänyt juttua vaikka Tampereelle asti. Oli mukavaa, kun lumisateesta huolimatta löytyi ihminen, joka ei naama norsun veellä, vaan rupesi puheisiin ventovieraan ihmisen kanssa. Bussimatkasta jäi hyvä mieli koko illaksi ☺☺

Oletteko muuten huomanneet lumihiutaleiden joukossa muutamia sydämenmuotoisia lumihiutaleita? Lähetin ne teille, siksi kun olette siellä ♥♥ ja tämän hyvän maanantain takia.