Eurooppalainen sairaanhoitokortti

Olenpa joskus ollut fiksu minäkin ja tullut hankkineeksi eurooppalaisen sairaanhoitokortin, varmaan kaksi vuotta sitten, kun se kerran on kaksi vuotta kerrallaan voimassa. Tai ehkä jo aikaisemmin, mutten vaan muista.  Nyt kuitenkin tulin jostain syystä katsoneeksi, että hitsit, sen viimeinen voimassaolopäivähän on tämän kuun viimeinen päivä, sehän tarttee uusia. Ja nyt se varsinkin on tarpeellinen, kun Siskorakas asuu siellä Enklannissa ja mulla on tää uusi Ystävä - jos jotain sattuu, niin saan sitten hoitoa saman käytännön mukaan kuin täällä kotonakin. 

Noh, minä sitten reippaasti menin Kelan sivuille, jotta uusitaan se kortti ja olin muka löytävinäni paikan josta se uusitaan. Kirjauduin pankkitunnuksilla sisään ja... kilin kellit siellä mitään voinut uusia. Melkein jo hermostuin ja AM:kin hermostui mun paasaamiselle. Kunnes sitten löysin sieltä sivuilta tekstin, että kortti uusitaan automaattisesti.... Ja luki se siellä ihan selvästi, mutta kun en hätähousuna ehtinyt sitä lukea... No, ei siinä mitään.

Koomista asiassa on se, että kun olin meuhkannut asiasta torstai-iltana ja lähtenyt perjantaiaamuna reissuun, niin lauantaina kun tulin kotiin, eteisen kaapin päällä oli kaksi kirjettä Kelasta...toinen mulle ja toinen AM:lle. Kun tunnustelin kirjeitä, niin totesin, että niissä on jonkinlaiset kortit - ja avattuani oman kirjeeni, siellä oli uusi eurooppalainen sairaanhoitokortti....Että kyllä kannatti meuhkata täällä kotona, heti laittoivat sen tulemaan... 

Kadonneiden virkkuukoukkujen salaisuus

Mulla on ystävän tekemä purkki sukkapuikoille ja kaikille sukkapuikoille on vielä koon mukaiset muovikotelotkin. Kaikille pitkille puikoille on myös oma purkki, ystävän tekemä, ja joka koolle omat muovikotelot. Hyvin järjestetty. Pyöröpuikot on omassa laatikossaan ja kaikki omassa omassa minigrippusseisssaan. 

Ja virkkuukoukuilla on OMA purkkinsa. Ja ne kaikki purnukat on AINA olleet samassa paikassa. Niitä sukkapuikkoja kyllä sitten löytyy keskeneräisistä töistä milloin mistäkin, mutta ei puhuta siitä. 

Mutta ne virkkuukoukut. Joku oli piilottanut ne, ihan ilkeyttään, ihan varmasti. Sen kerran kun, mä pitkästä aikaa keksin, että mä haluan virkata jotain, niin niitähän ei löydy mistään. Mä etsin niitä kaksi viikkoa, kaikki mahdolliset paikat kahteen kertaan, mutta ei. Kunnes sitten otin ja tartuin siihen "viimeisen toivon" -läjään, johon ei olisi halunnut koskea, koska se piti sitten siivota samalla. Ja siellähän ne oli. Alimmaisena. 

Samalla löytyi kahdet päättelemättömät lapaset, yhdet sukat, yksi pipo ja yksi kaulaliina. Lisäksi puolitoista sukkaa. Pitänee tehdä valmiiksi. Niiden kaikkien muiden keskeneräisten neuleiden lisäksi.

Mutta nyt on pulma, kun ei oikein tiedä mitä tekis. Kun on niitä keskeneräisiä sukkia ja lapasia, ja se yks virkkaushommeli ja parikin ristipistotyötä, joille olis aikataulukin, ja tekis mieli aloittaa uuskin ja sitten tossa huutelee yks lankakerä, että siitä sais niiiiin iiiihanan kaulaliinan..... Sen vois vaikka tehdä tossa kun kohta alkaa uus Criminal Mindsin kausi ja Shemar Moore...♡♡♡

Niin ja kotitöitäkin ois ja työhuoneessa ois projektia ja jajajaja.. no joo..

Jotain hyötyä Facebookistakin

Ei toi Facebook ihan turha kapistus ole, vaikka siihen välillä tuskastuukin, kun ei poiskaan osaa olla. Jos vaikka jotain hirmu tärkeetä menee ohi. Eilen olin lähdössä kirjastoon hakemaan varaamaani kirjaa - tai siinä vaiheessa en edes tiennyt onko se kirja vai mikä, kunhan olin varannut netistä jotain mangaan ja ristipistoihin liittyvää, ei riittänyt kielitaito niin pitkälle, että oisin älynnyt mitä varaan... Ja samalla leipäkauppaan, kun ei talossa ollut leipää. 

Niin siis jotenkin onnistuin saamaan selkäni jumiin ja sillä kipeällä selällä sitten hipsuttelin sen muutaman sata metriä sinne kirjastoon ja leipäkauppaan ja takaisin ja sitten kärvistelin loppuillan sohvalla, etsien oikeaa asentoa selälle.

Facebookiin piti tietysti valittaa ja aamulla laitoin ystävälle viestin, että sorry vaan, ei oo musta tänään käsityötalkoisiin, ja painoin pään takaisin tyynyyn . Parin tunnin päästä soi puhelin ja tätini soitti ja sanoi, että hän luki FB:stä, että sulla on selkä kipeä, mikäs sitä vaivaa. Vastasin, että kun en tiedä, kai se suuttui kenkien jalkaan laitosta, mitään muuta en eilen tehnyt, mikä sen olisi voinut aiheuttaa. Hän sitten ehdotti, että no kuule, hän on hierojaystävänsä kanssa tässä ajamassa Helsingistä Jyväskylään, siis ohikulkumatkalla ja pysähtyy siinä teidän kylässä ottamassa yhden ystävän kyytiin, kelpaisiko hieronta, jos he poikkeaa teille. No totta helk...ssa kelpaa! 

Puolen tunnin päästä soi ovikello ja he oli hierontapöydän kanssa oven takana - ystävä on siis ihan laillistettu hieroja, tiesi kyllä mitä teki. Mä en ole käynyt ainakaan kahteen vuoteen hierojalla ja ai luoja miten ihanalta se tuntui - olin ihan nirvanassa! Olisin voinut jäädä siihen vaikka koko päiväksi, mutta kun hammaslääkäri ootti. 

Hammaslääkärikään ei tehnyt kipeää (otin puudutuksen...) kun olin vielä niin jossain ihan muissa maailmoissa :) 

Mä olen vihdoin viimein saanut aikaiseksi jotain puikoiltakin: ihan perusvillasukat ja lapaset

Lapasista ei oikein saa mitään selvää, mutta kyllä ne siinä sukkien kupeessa on. Ja ihan pienen pienen ristipistotyönkin sain pisteltyä, joka kyllä vei kaikkineen yllättävän paljon aikaa. Kortilla ajattelin ilahduttaa mulle tuntematonta tyttöä, joka viettää helmikuun lopussa 18-syntymäpäiväänsä, ja jonka äiti pyysi yhdessä FB-ryhmässä meitä ryhmäläisiä ilahduttamaan tytärtään, jolla viimeinen vuosi on ollut aika rankka ja joka on joutunut ottamaan enemmän vastuuta perheestään kuin sen ikäiset yleensä. 

Toivottavasti kortti ilahduttaa saajaansa. 

Ostoslista

Mikä on ostoslistan tarkoitus? Auttaa muistamaan, mitä pitää ostaa kaupasta? Mulla se toimi ennen jopa niin, että kun olin kirjoittanut ostoslistan, unohdin sen keittiön pöydälle kauppaan lähtiessä, muistin silti mitä siinä luki ja ja toin kaupasta kaiken sen mitä pitikin. 

Tänään päätettiin tehdä pitkästä aikaa täytettyjä lettuja. (nam) Mietittiin ensin mitä tarvitaan lettutaikinaan (oikeasti, me ei olla tehty lettuja ainakaan kahteen vuoteen!)... maitoa, munia, vehnäjauhoja ainakin. Onkohan meillä tarpeeks vehnäjauhoja - paljonkohan niitä tarvittiinkaan..niitä on aika vähän, ostetaan joka tapauksessa, ja munia. Kirjoitetaan hei ostoslista, kun me unohdetaan osa kuitenkin. 

Kirjoitettiin ostoslista, AM muisti ottaa sen mukaankin, mä muistin koko listan vasta kaupassa - hups! Kaikki oli jo kerätty, kun muistin, että ne printterin värit piti ostaa kanssa ja siinä matkalla tarkistettiin, että onko niitä rillillisiä muumimukeja - juu ei ollut, hyllyn päässä oli lappu, että loppuun on myyty, sorry vaan. 

Lopulta päästiin kotiin ja AM purkaa ostoskassin: "Me unohdettiin ostaa ne vehnäjauhot!!" Ei oo todellista - ja se luki siinä listassa ENSIMMÄISENÄ. Ja meillä on vielä tapana tarkistaa, että kärryssä/korissa on kaikki se mitä listassa lukee... 

Mutta ei hätää, pikainen tarkistus; litran taikina tarvitsee noin 5 dl vehnäjauhoja ja sen verran meiltä juuri ja juuri löytyy ja loput improvisoidaan; onhan meillä kaakaojauhetta ja mannaryynejä, jos loppuu kesken ;)  Ei vaan, kyllä ne riittää, ja sen verran varmasti löytyy naapuriapua, että jos ihan pakko on, niin kupillisen jauhoja joku naapuri "lainaa" varmasti. 

Että semmoinen kauppareissu meillä tänään ☺

Ätsiih, niisk, köh,köh - lahjoitetaan hyvään kotiin nuha ja yskä

Tai ei nyt tartte olla niin kovin hyväkään koti, ei tartte pitää erityisen hyvänä, saa kohdella huonosti, josko vaikka siitä ymmärtäis ottaa ja kadota ihan kokonaan. 

Ystävä kirjoitti eilen FB:ssä, että "Miksi valittaa siitä mitä ei ole, kun voi nauttia siitä mitä on"

Noin yleisesti ottaen olen ihan samaa mieltä hänen kanssaan, mutta just nyt voisin kyllä kalauttaa sitä vaikka melalla ohtaan - nyt en osaa nauttia siitä mitä on, kiitos vaan. 

Tuntuu, että sais kulkea ämpäri kaulassa, nenä vuotaa ihan suoranaan, tai sellanen lasten ruokalappu, se sellanen kaukalomallinen. Hei, sehän voiskin olla hyvä idea. Soittaiskohan AM:lle, että ostaakin nenäliinapakkauksen sijaan semmosen....

Siitä ruokalapusta ois muutenkin hyötyä, kun mä tuppaan tiputtelemaan ruokaa rinnuksilleni, niin että viimeksi kun oltiin pienen työporukan kanssa syömässä, ne jo vinoili mulle, että meinasitko AM:lle viedä maistiaisia...

Ai mitä muuta kuuluu? Ihan hyvää kiitos. Olen jopa tehnyt yhden parin sukkia VALMIIKSI. Ja yhden lapasen. Toinen on ihan alkuvaiheessa, saanee vielä tänään odottaa, en taida käyttää sitä nenäliinana tänäänkään.

Tampereelta sain vihdoin kirjeen ja ajan seuraaviin kuvauksiin, tammikuun lopussa ja Kuopiosta sain puhelinsoiton ja tiedon milloin on aika mennä sinne, se on helmikuun lopussa. Nyt on kaikki päivämäärät tiedossa ja on taas paljon helpompi suunnitella muuta elämää ja menoja.

Kävin eilen katsomassa, josko olisi serkulle löytynyt sitä kohuttua Muumimukia, mutta ei löytynyt, siitä oli jo täälläkin ehditty kynsin hampain tapella ja ne rillilliset mukit oli myyty. Mutta mä löysin itselleni pöllöjuomalasit :D

PS. Takana näkyy SE Joulutähti ❤❤