En ole laiskotellut, päin vastoin, olen ollut oikein reipas. Ainakin omasta mielestäni. Tai ainakin olin kovin utelias. Ja olen vieläkin iloinen ja hyvillä mielin, että sain oppia teistä ystävistäni paljon uutta.
Eilen käytiin Äidin ja Tunturiruipelon luona - siis Mummolassa. Poika tuli junalla ja sillä aikaa kun Mursu oli häntä junalta (n. kilometrin päästä 😄) hakemassa, minä purin "lahjakassin". Ei oltu ostettu uusia ja hienoja eikä kalliita lahjoja, oli vain meille tarpeettomia mutta Mummolassa käyttökelpoisia ja tarpeellisia. Se on meidän tapa, koska kaikilla on tavaraa enemmän kun tarpeeksi. Jos joku tarvitsee jotain, sen voi ostaa/pyytää ostamaan minä päivänä tahansa, siihen ei tarvita merkkipäivää. Olemme merkillisiä.
Yksi käytetty esine oli kuitenkin erityinen.
Minäpä löysin. Piti viedä jos syntymäpäivälahjaksi, mutta kun en ehtinyt lukea sitä.
Onnimanni asuu Metsän Suloisimmassa Paikassa, auttaa, hoivaa ja hoitaa metsän eläimiä.
Hän vastaa lopulta pahaan hyvällä, kun ymmärtää, ettei pelastamansa varis, Rikkosiipi, todellisuudessa halua hänelle pahaa.
Kirjasta löysin myös sisilisko Sisin, sammakko Samin sekä Onnimannin käymän keskustelun. Otin siitä kuvan luettavaksenne - Onnimanni taitaa olla oikeassa 🤔
Mutta se Onnimannista.
Äiti oli iloinen saadessaan kirjan ja monta muutakin meille tarpeetonta, heille tarpeellista tavaraa.
Äiti oli tietenkin tehnyt eilen meille kakkua. Oli voileipäkakkua ja hmm.. olikohan se mansikka- vai vadelmakakkua - kermakakkua kuitenkin.
Ja sitten tietenkin ensimmäisenä sitä perinteistä kakkua:
Ihan vain kuulemma siksi, että olisi kiva höpötellä kolmestaan.
Ja kyllähän sitä höpöttelyä riitti.
Jostain syystä minä jään aina alakynteen, oli aihe mikä tahansa 🤔😂
a) olen räplänyt asetukset vituralleen (tietokoneiden räplääminen on ehdottomasti meillä kielletty eli en varmasti ole)
Kaikki viat hävisivät. Tättärää - vanha hiiri siis oli kuolemaisillaan.
Isotätini oli kutsunut minut ja Äitini sisaruksineen hernekeitolle luokseen. Silloin ennen koronaa kun vietimme Laskiaisriehaa enon luona, Isotäti keitti sinne valtavan kattilan (tai jopa kaksi) hernekeittoa meille.
Nyt meitä oli syömässä kuusi Isotädin lisäksi - meteliä kyllä lähti varmasti yhtä paljon kuin ennen reilusta 20 henkilöstä... 💕🫣😂
Ja kun olin taistellut paikalleen kirjontakehyksen - alakuva - ja aloittanut sinnikkään pistelyn, olen tänään tässä tilanteessa. Tai siis olin eilen, eilen en pistellyt piston pistoa, enkä tänäänkään vielä.
No onhan tuossa vielä pariksi päiväksi hommaa, julman kokoinen työ. Ilmeisesti jokin kiinalasityyppinen kattorakennelma? :D
VastaaPoistaMinulla oli lapsena Marjatta Kurenniemen kauneimmat sadut-kirja, se lienee vanhalla mökillä edelleen. Sittiäisiä pelastan ja juuri viime viikolla nostin yhden toukan pyöräkaistalta sivuun vanhan lehden kanssa. Sateen jälkeen nostelen kastematoja <3
Jotain sinne päin ehkä 😉 Tuolla vasemmassa alakulmassa ärsyttävää piperrystä kahdella melkein saman värisellä langalla - ihan niin kuin tuo katto minkä olen jo tehnyt.
PoistaKun on huono näkö, niin edes hyvä valo ja suurennuslasi ei auta kunnolla erottamaan värejä toisistaan.
Mutta sinäkin Puskissa 💕💕🤗 Minä olin kaupungissa meidän talon kummajainen, joka takamus pystyssä sateen jälkeen nosteli kastematoja nurmikolle pihalla ja talon edestä menevällä kävelytiellä.
Nyt me kesällä ajellessamme väistelemme maanteillä kaikki perhosentoukat, muutama kesä sitten oli paljon ruostesiiven toukkia ja muut, jos vain on mahdollisuus.
Kerran Mursu ajoi auton tien laitaan, jotta pääsin nostamaan oikein kunnon toukan pois tieltä: otin puhelimella videon ja juttelin toukalle samalle kun siirsin sen turvaan. Ötökkätutkija oli videosta aivan innoissaan.
Kerran nuorimmaisen kanssa kauppareissulla aloimme siirtämään isoa toukkaa sivuun, niin se mokoma lähti hyökkäämään. Ihan hurja! Sen jälkeen olen aina etsinyt tikun tai lehden, jonka avulla siirrän ne. Madot ovat paljon rauhallisempia :)
PoistaHienot juhlimiset! <3 Ja autossa on aina myös kiva ihan jo ajan kulumiseksikin puhua kuulumisia. Hyvä, että hiiren uuteen vaihto "korjasi" ongelmat! =) Itsellä kuluu paljon hiiriä, kun ne tuntuvat "syövän" urakalla noita kissankarvoja...
VastaaPoistaKirjasta tuli mieleen mun ensimmäinen oma kirja. Pieni talo preerialla. En muista minä jouluna sen sain, mutta enolta ennen kouluikää, ja sitä tuli luettua niin paljon, että jossain vaiheessa siitä lähti sivut irti. Ja lopulta jossain meidän muutoissa äiti laittoi sen poltettavien joukkoon. :( Naurahdin, kun nyt googlaillessa löysin samanlaisen, niin näyttää sekin yhtä "käytetyltä": https://www.finlandiakirja.fi/fi/laura-ingalls-wilder-pieni-talo-preerialla-2139164
Upeasti on tikuttaminenkin edennyt, vaikka sinulla tuntuu olleen touhuja vaikka ja kuinka. Ei tuossa lopussa enää kauaa nokka tuhise. Ne viimeistelytyöt sitten ottavatkin aina sen oman aikansa. Mutta olemme menossa mukana ja lisää kuvia odottamassa täällä ruudun toisella puolen! =D
Autossa tulee Mursun kanssa kahdenkin puhuttua paljon - ei sillä etteikö me puhuttaisi kotonakin, mutta auto on jotenkin sellainen tila, että siellä on helppo puhua ja siellä asiat vaihtuvat lennosta toiseen.
PoistaMeillä minun hiiret saavat kyytiä: Mursu ehkä sanoisi, että olen kömpelö, itse sanon, että olen turhan vauhdikas ja ihan vain huolimaton. En aina muista, että hiiri on sellaisessa paikassa, että se lennähtää siitä hyvinkin helposti lattialle.
En muista mikä olisi ollut ensimmäinen kirjani, mutta meillä annettiin ja saatiin kirjoja lahjaksi. Ei syntymäpäivää eikä joulua ilman kirjoja. Minulla oli kaikki Pieni talo preerialla -sarjan kirjat, mutta ne jäivät, monen muun mukana sinne mökille joka on nyt valtion.
Vain kaksi kirjaa lapsuudesta on (pitäisi olla) tallessa: toinen on varmasti, se on tuossa hyllyssä Felix Salten: Bambi. Ja toinen Valittujen Palojen Suuri Satukirja. Sen pitäisi olla tuolla varastossa. Oikeastaan niitä on kaksi: alkuperäinen oli niiiiin luettu, että oli hajonnut liitoksistaan ja olin paperoinut sen, mutta löysin saman kirjan, saman painoksen kirpparilta ja ostin sen vanhalle kaveriksi 🥰
Harmittaa kun en ole kommentoinut sinun enkä juuri muidenkaan blogeja, kun olen kaiken ns. vapaa-ajan pistellyt ja pistellyt.
Pihahommatkin on tekemättä, vaikkei niissä varsinaisesti tekemistä meillä yleensä olekaan, mutta aina jotain kuitenkin. Nyt vain odotan sadetta, että voin TAAS luistaa niistä 😜
Te kannustatte loistavasti pistelyssä, ilman teitä siellä ruudun toisella puolella, en olisi vielä lähelläkään loppusuoraa 😊
Pidän kovasti tuosta periaatteesta ettei osteta varsinaisia lahjoja vaan vaihdetaan tavaraa tarpeen mukaan tai ostetaan silloin kun jotain tarvitaan.Kuten totesit niin kaikilla on jo kaikkea turhaakin.
VastaaPoistaKaunis ja mieltä lämmittävä kirjan hankinta äidillesi. Ennen kun kirjat oli niin arvokkaita eikä ainakaan lapsille kovin montaa kirjaa ostettu niin ne omat kirjat oli tosi tosi rakkaita.
Pistele, pistele, pistele ja niinhän sinä teetkin :-). Odotan innolla mitä on lopulta luvassa !
Hamsteriperheessä siivouspäivinä kuvat sinkoilee ees taas: "Onko sulla/teillä käyttöä tälle vai vienkö kierrätykseen" 😄
PoistaVoit vain kuvitella millaista se oli seitsemän vuotta sitten, kun tehtiin muuttoa tänne: oli A-nopin tavarat ja oli meidän omat tavarat ja oli vielä vähän Pojankin tavaroita. Onneksi ei ollut kiire tyhjentää kaupunkiasuntoa.
Kuten Minzille kirjoitin: te kannustatte pistelyssä loistavasti - ilman teitä ei loppusuora olisi vielä lähelläkään. Olisin varmasti keksinyt tässä välissä kaikenlaista muuta tekemistä.
Siskoni on tyhjännyt jo pitkään isoa omakotitaloa ja tuo kuvien lähettely on arkipäivää meilläkin .Ja aina kun tavataan on kassit täynnä tavaraa; varsinkin sitä ihanaa Touhula-tavaraa :-) ja ja ja .....mutta kun on niin paljon sellaista joita ei vain VOI antaa pois. Ja Siskoni tytär ja hänen tyttärensä sekä poika elävät nyt enemmän sellaista minimalisti ajanjaksoa eli eivät huoli "turhaa" tavaraa. Ja hyvä niin , mutta :-)))).
VastaaPoistaMinimalisti elämäkin on ihan ok, sitä kai jollain tavalla yritän edistää meilläkin: verannalla on aina jonkinlainen kassi, johon keräilen itselle tarpeetonta, kierrätykseen menevää tavaraa (kaikesta en enää kysele 😄), mutta meillä on NIIIN paljon tavaraa, että se ei lopu ikinä.
PoistaJuuri eilen oli puhe A-nopin työhuoneen tyhjentämisestä ja siihen sanoin pyytäväni apua teiltä ystäviltä ❤️
Huomenta!
VastaaPoistaMuistan kirjoittajan Marjatta Kurenniemi ja kirjan Oli ennen Onnimanni, mutta en yhtään muista lukiko äiti sitä minulle? Uskoisin niin. Pieni talo preerialla luki ainakin varmasti. Ensimmäiset kaksi omaa kirjaa ovat tallessa. Olen esitellyt ne joskus blogissa: Muumi- (Kuka lohduttaisi Nyytiä) ja kettukirja.
Haluan riisipuuroa!!! Miksi kukaan ei tule keittämään sitä minulle? No, ostin jo erilaisen maidonkin sitä varten, joten kaipa se on itse keitettävä...
Hienosti olet edennyt pistelyidesi kanssa! Katsoin alalaitaa, että onpa siinä haastetta, kun on niin haaleat värit. Vaikka minä niistä sen enempää ymmärräkään. Kudoin illalla (yöllä) sukkaa ja se meinasi olla todella haastavaa tippojen myötä. Näkö sumentuu. Ei jäänyt enää paljoa puuttumaan, mutta sitten se päättely...
Keittiössä odottaa yksi homma, jolla voi lykätä kutomisen iltaan. Sentään tiskasin pari lautasta pois kahvia odotellessa.
Toivottavasti keksit jonkun suorennuksen hiirimatollesi!? Ja onnea punaisesta hiirestä! ♥
Minua harmittaa, suututtaa, keljuttaa nuo sinun silmäjuttusi, toivottavasti ne rupeaisi pikkuhiljaa helpottamaan, että saisit viettää kesää ilman kiusaa.
PoistaTuossa pistelyssä on tosiaa kenkkumaista se, että on monen sävyisiä harmaan värejä ja monen sävyisiä liilan värejä.
Minä tykkäsin Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli kirjoista.
Johtuukohan siitä, kun toinen nimeni on Anneli 😂
Joku "japanialainen" rakennus? Etenee, etenee! Minun pistelyni ovat kerrassaan tauolla... Laatikko on kuitenkin tuossa lähellä, jos kuitenkin joku päivä taas... Merri käy välillä istumassa laatikon päällä (jossa nyt on kansi, että kukaan ei oksenna sinne!)
VastaaPoista2 lautasellista riisipuuroa tekee ehkä vähemmän vatsanpuruja, kuin 2 lautasellista kaakkua.
Onnimanni on tuttu juttu!
Olin pudota tuolilta, kun luin "japanialainen" 😂😂😂 Meillä puhutaan japanialaisista esineistä (ei siis henkilöistä), kun joku toimittaja tai joku kerran sanoi sen sanan.
PoistaMerri selvästi haluaa jatkaa pistelyä - hommiin vaan 😜
Totta, kaksi tuollaista lautasellista jos olisi syönyt kakkua, niin olisin taas valvonut yön, kun olisi närästänyt oikein kunnolla!
Punainen hiiri on kyllä piristävä! Minun vedenkeittimeni irtisanoutui työstään äkillisen sairastumisen vuoksi (eli ei suostunut enää käynnistymään) ja uusi vedenkeittimeni on myös punainen! T Saukkis
VastaaPoistaOlen luvannut kohdella Punaista Hiirtä hellästi, pitää huolen, ettei se putoa lattialle.
PoistaMeidän vedenkeitin keittää tavallisesti "punaista vettä" - välillä vihreää, sinistä tai keltaista 😊 Se on siis läpinäkyvä ja väri riippuu siitä, minkä lämpötilan valitsee. Punainen on 100 astetta ja sitä tulee yleisimmin käytettyä, joskus vihreätäkin, en kyllä muista ulkoa mikä lämpötila se on.
Tuo on toinen tuollainen pannu ja pelkään sen työsopimuksen irtisanomista: mistä löydän jälleen uuden samanlaisen pannun.
Sydämellinen lahja äidille kirja, josta hän tykkää. Ainakin on turhaa hankkia uusia lahjoja, jos oikeasti niille ei ole edes käyttöä
VastaaPoistaMinä en ole tavaraihminen, teen lahjan, jos keksi ja osaan tai mies tekee, miten sovitaan.
Olen varmaan joskus lukenut kansakoulun kirjastosta Oli ennen Onnimanni.
On tosi sydämetöntä tallata tahallaan eläimiä. Joskus toivon jopa siipiä, että lentäisin pitkospuiden yli suoraan toiseen päähän, kun en halua tallata muurahaisia, jotka kulkevat pitkoksilla vallaten ne. Ehkei ne kuole kuiteskaan jalan alla, lohdutan itseäni.
Omassa rakkaassa porukassa on kivaa ja viihtyisää, joskus kovaäänistäkin, mutta kuuluu asiaan.
Me saimme pojan vaimoineen sunnuntaina ja tietenkin käytiin pikku lenkilläkin mm.
Onnea uudelle punaiselle hiirellesi. Hiiren täytyy toimia, muuten ei tule mitään tai kaikki menee niin hitaaksi, etten tykkää siirrellä sormella kursoria.
Pistelytyösi alkaa näyttää japanilaiselta ylimystalolta.
Meillä on minun lapsuudesta asti ollut lahjat kirjoja, lapasia, villasukkia, villatakkeja, suksia, yms. Toki ihan pienenä sain lelujakin, mutta kun opin lukemaan, kirjat oli ihan parasta.
PoistaNykyään Äidin kanssa vaihdellaan kirjoja; minä nappaan kirjoja kirjaston poistohyllystä, Äiti kirpparilta ja niitä kierrätetään joskus moneenkin kertaan.
Hiiren tosiaan täytyy toimia, minäkään en pidä tuosta sormella liikutettavasta kursorista. Jossain tietokoneessa meni pitkään, ennen kuin löytyi asetus, että se pysyi pois päältä: aina kun koneen sammutti ja avasi, se oli taas päällä ja kun peukalo osui siihen, oli kursori jossain ihan muualla kuin piti.
Olen miettinyt, onko tuo japanilainen vai kiinalainen, ohjeesta kun ei selviä yhtään mitään. Mutta mutta... arvoitus ratkeaa piakkoin 😜
Teillä on ihania ja järkeviä ”perinteitä/tapoja”. Miksi antaa jotain turhaa antaa mitään turhaa vaan tarpeellisia/ merkityksellisiä juttuja ❤️ Laskiainen 👍 PS. Kokeile rullata hiirimatto joksikin aikaa ”vastarullaukseen” tai aseta ”kuperapuoli” alaspäin ja julmetusti painoa päälle.
VastaaPoistaKiitos - en tullut edes ajatelleeksi, että tuon voisi rullata "vastarullaukseen". Kuperapuoli alaspäin se on ollut, mutta vain hiiri painona 😄ja se on kovin kevyt.
PoistaHamsteriperheessä joka tykkää vanhoista tavaroista kierrättäminen on ollut aina "se juttu".
Minä olen sekä Äidin että Isän puolelta ensimmäinen ns. seuraavaa sukupolvea ja nuorimmat enot, sedät ja tädit on melkein kuin sisaruksia iältään - enhän edes osannut koulussa sanoa, onko minulla siskoja ja/tai veljiä 🫣 - perin siis kaikki vaatteet, sukset, luistimet jne heiltä.
Hieno, tietysti japanilainen rakennus tai maisema sieltä syntyy! Voi voi meikeläisen ristipistot on aivan "toista" luokkaa, en ilkeis näyttää, mutta ehkä jossain blogissani ihan huumorilla :D Ei riitä mun kärsivällisyys käsitöihin, villasukkiakin on jo liikaa. Ja milloinkas sitä lukisi jos käsittä jotain tekisi :))
VastaaPoistaKiitos Emilie 🤗 Älä höpsi, varmasti ovat sinun ristipistosi työsi hienoja, älä yhtään aliarvioi itseäsi!
PoistaTuo on totta; ei ole tullut luettua, kun on tehnyt käsitöitä, äänikirjoja kuunneltua siinä samalla.
Kirja on kuitenkin kirja; luen iltaisin sängyssä, mutta herään yleensä siihen kun Mursu ottaa kirjan pois ja käskee sammuttamaan valot 😄
Hyvä lahjontatapa tuollainen. Sitä voisivat kaikki harrastaa.
VastaaPoistaKiitos Kotitonttu!
PoistaSaattaa olla osansa hamstereiden lisäksi sillä, että Äidillä on ollut kaiken kaikkiaan kahdeksan sisarusta - ovat oppineet lapsina kaiken ja vieläkin on muistissa se, että ensin kysytään läheisiltä ja ystäviltä ja sitten viedään kierrätykseen.