Blogin alkuperäinen aihehan oli

Joskus silloin vuonna jotain, kuka niin vanhoja asioita edes muistaa, aloitin bloggaamisen Vuodatuksessa. 
Sillä välin kun tein tuttavuutta Riesan kanssa ja opettelin monia asioita uudestaan, oli moni blogiystävä ottanut kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttanut tänne Bloggeriin, joku johonkin muuallekin. Joku oli lopettanut kokonaan. 
Suurin syy joukkopaolle oli kai se, että blogeista oli hävinnyt kuvat - ja niin oli käynyt minullekin. 

Voiko sukkapuikoilla meloa - sillä nimellä aloitin, mutta koska melominen loppui samalla tavalla seinään kuin autolla ajokin, vaihdoin lopulta blogin nimeä.

Aiheena oli alun perin (saa nauraa, olkaa hyvä) PAINONPUDOTUS. Ikuinen sellainen. 
En ollut ainoa, joten sain kyllä blogiystäviä, mutta toiset ovat nähtävästi onnistuneet, kun blogit ovat kadonneet tai päivitykset loppuneet. 
Onneksi lukijoissa oli myös muita käsityöihmisiä, koska toinen aihe oli KÄSITYÖT. 

Kolmas oli SATTUU JA TAPAHTUU. Ei päivää, ettei "arvatkaa mitä tänään..." - no ei ehkä ihan.

Pian tulee seitsemän vuotta kun ruvettiin tekemään muuttoa tänne Pöllönkulmalle ja jutut on kai enemmän olleet "maalla on ihanaa" -juttuja. Se pitää paikkansa. 

Muutaman viime vuoden aikana olen saanut paljon uusia blogiystäviä - vanhojen tuttujen rinnalle. Olen siis onnekas 💕💕

Ja pitikö kirjoittaa tällaista jaarittelua tähän alkuun? No ei, kun ihan vaan piti kertoa, että mistä aloitettiin. Nyt tiedätte 😄 

Jatketaan jaarittelua tällä kuvalla. 

Meillä on menossa jonkinlainen kilpailu. Edelleen: viherpeukaloni on keskellä kämmentä ja se näkynee yläkuvan joulutähdestä.

Joulupojan tuoma joulutähti on kuitenkin vielä hengissä ja siinä on 7 lehteä tallella. Se on selvinnyt KOLME kuukautta.
Yleensä joulutähden elinaika meillä on noin kaksi-kolme viikkoa. 

Alakuvassa on Siskorakkaan tuomasta "keksitalosta" irrotettu led-kynttilä, joka on palanut yötä päivää jostain.. joulukuun 🙄... puolivälistä alkaen.

Mielenkiinnolla odotan, kumpi simahtaa ensin. Veikkaan kynttilää, sillä joulutähti on ruvennut kasvattamaan uusia lehtiä varteensa. 
Jos se selviää kevääseen (kesään) asti, tyrkkään sen jonnekin pihalle ja katson mitä sille sitten tapahtuu.

Mistelit ei ole enää sekaisin. Minä olen.  

Olisin voinut ottaa paremman kuvan, mutta olin LAISKA. 

Vedin sukat jalkaan ja pyysin Mursua ottamaan kuvan. 
Ja kun on paksut jalat, näyttää siltä, että Mistelit.. on sekaisin. 
Mutta kyllä niistä kai jotenkin saa selkoa minkä näköiset ne on. 

Kyse on siis Niina Laitisen suunnittelemat Mistelit -sukat, joiden ohi tuli Joulukalenteri 2025 KAL -sukkien ohjeiden mukana. 

Ihan en pysynyt kalenterissa mukana, kumpienkaan sukkien ohjeiden kanssa, mutta tehty ne on. 

Mursulle tein pyynnöstä uudet, ihan perussukat. Esitti toiveen joten ohjasin hänet lankakaapilleni ja sanoin "Valitse tuosta". Hän valitsi harmaan seiska veikan. Kerrankin joskus jotain valmistui nopeasti. Ovat kuulemma ihan kuin hänelle tehdyt. Kumma juttu, kun yritti Mursulle tehdä. 

Kaapista löytyi myös Futari-Prinsessan pienenä tyttönä tuomat akryylilangat, joille ei ole ollut käyttöä.

Otin esiin virkkuukoukun ja virkkasin tällä kertaa Tyyne patalapun. 

Mummuni nimi ei ollut Tyynekään, mutta Tyyne-mummo on tällaisia patalappuja virkannut. 

Minä jätin reunapitsin pois, ja virhehän tässäkin on, mutta se ei minua haittaa. 

Ja vielä viimeinen käsityö jonka olen saanut puolivalmiiksi: 

 Lapaset pienelle pojalle, 4-vuotiaalle. Näihin lapasiin pitäisi saada vielä puput. Pup-pup-pup-pup....kääk. 

Yhdet pienet sormikkaat pitäisi tehdä vielä, niihin ei onneksi tarvitse tehdä kuvioita, pelkät värikkäät sormikkaat riittää.