Joskus silloin vuonna jotain, kuka niin vanhoja asioita edes muistaa, aloitin bloggaamisen Vuodatuksessa.
Sillä välin kun tein tuttavuutta Riesan kanssa ja opettelin monia asioita uudestaan, oli moni blogiystävä ottanut kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttanut tänne Bloggeriin, joku johonkin muuallekin. Joku oli lopettanut kokonaan.
Suurin syy joukkopaolle oli kai se, että blogeista oli hävinnyt kuvat - ja niin oli käynyt minullekin.
Voiko sukkapuikoilla meloa - sillä nimellä aloitin, mutta koska melominen loppui samalla tavalla seinään kuin autolla ajokin, vaihdoin lopulta blogin nimeä.
Aiheena oli alun perin (saa nauraa, olkaa hyvä) PAINONPUDOTUS. Ikuinen sellainen.
En ollut ainoa, joten sain kyllä blogiystäviä, mutta toiset ovat nähtävästi onnistuneet, kun blogit ovat kadonneet tai päivitykset loppuneet.
Onneksi lukijoissa oli myös muita käsityöihmisiä, koska toinen aihe oli KÄSITYÖT.
Kolmas oli SATTUU JA TAPAHTUU. Ei päivää, ettei "arvatkaa mitä tänään..." - no ei ehkä ihan.
Pian tulee seitsemän vuotta kun ruvettiin tekemään muuttoa tänne Pöllönkulmalle ja jutut on kai enemmän olleet "maalla on ihanaa" -juttuja. Se pitää paikkansa.
Muutaman viime vuoden aikana olen saanut paljon uusia blogiystäviä - vanhojen tuttujen rinnalle. Olen siis onnekas 💕💕
Ja pitikö kirjoittaa tällaista jaarittelua tähän alkuun? No ei, kun ihan vaan piti kertoa, että mistä aloitettiin. Nyt tiedätte 😄
Meillä on menossa jonkinlainen kilpailu. Edelleen: viherpeukaloni on keskellä kämmentä ja se näkynee yläkuvan joulutähdestä.
Joulupojan tuoma joulutähti on kuitenkin vielä hengissä ja siinä on 7 lehteä tallella. Se on selvinnyt KOLME kuukautta.
Yleensä joulutähden elinaika meillä on noin kaksi-kolme viikkoa.
Alakuvassa on Siskorakkaan tuomasta "keksitalosta" irrotettu led-kynttilä, joka on palanut yötä päivää jostain.. joulukuun 🙄... puolivälistä alkaen.
Mielenkiinnolla odotan, kumpi simahtaa ensin. Veikkaan kynttilää, sillä joulutähti on ruvennut kasvattamaan uusia lehtiä varteensa.
Jos se selviää kevääseen (kesään) asti, tyrkkään sen jonnekin pihalle ja katson mitä sille sitten tapahtuu.
Olisin voinut ottaa paremman kuvan, mutta olin LAISKA.
Vedin sukat jalkaan ja pyysin Mursua ottamaan kuvan.
Ja kun on paksut jalat, näyttää siltä, että Mistelit.. on sekaisin.
Mutta kyllä niistä kai jotenkin saa selkoa minkä näköiset ne on.
Kyse on siis Niina Laitisen suunnittelemat Mistelit -sukat, joiden ohi tuli Joulukalenteri 2025 KAL -sukkien ohjeiden mukana.
Ihan en pysynyt kalenterissa mukana, kumpienkaan sukkien ohjeiden kanssa, mutta tehty ne on.
.jpg)
Kaapista löytyi myös Futari-Prinsessan pienenä tyttönä tuomat akryylilangat, joille ei ole ollut käyttöä.
Otin esiin virkkuukoukun ja virkkasin tällä kertaa Tyyne patalapun.
Mummuni nimi ei ollut Tyynekään, mutta Tyyne-mummo on tällaisia patalappuja virkannut.
Minä jätin reunapitsin pois, ja virhehän tässäkin on, mutta se ei minua haittaa.
Ja vielä viimeinen käsityö jonka olen saanut puolivalmiiksi:
Lapaset pienelle pojalle, 4-vuotiaalle. Näihin lapasiin pitäisi saada vielä puput. Pup-pup-pup-pup....kääk.
Yhdet pienet sormikkaat pitäisi tehdä vielä, niihin ei onneksi tarvitse tehdä kuvioita, pelkät värikkäät sormikkaat riittää.
Oothan ahkerana ollut! <3 Hienoja käsitöitä!
VastaaPoistaNoista "mistä kaikki alkoi", tuli mieleen omat nettisivut, kun meillä oli ihan omat kotisivut, missä oli "lokerot" kaikelle (eläimet ja harrastukset niitten kanssa - se koiratanssi, sisäkasvit, puutarha, torppa, tapahtumat yleisesti - tavallaan se blogi sivujen sisällä ym.), mutta sitten tuli vuodatus, ja sen helppous - ja sitten sen "karmeus", kun kuvat hävisivät ja omistaja vaihtui, ja siitä tuli käytännössä mainosalusta, ja välillä pitkiä aikoja oli tiltissä, eikä kukaan hallinnasta noteerannut kyselyitä asiasta... Nyt tuossa kyllästyin ja otin "varablogin" vakkarikäyttöön. =P Näinhän nämä elää.
Ja jokaisessa eri paikassa on eri juttuja, mitkä pitää opetella, ja jossain ei edes kaikkea ole, mihin on ennen tottunut, mutta löytyy jotain uusia juttuja sitten tilalle. =P Joku jossain sanoi, että blogien aika on jo ohi, mutta ehei! <3
Kiitos Minz 💕
PoistaTeillä on ollut tosi monipuoliset sivut, siellä on ollut vaikka mitä!
Itseä toisaalta harmittaa kun hävitin sen Vuodatuksen blogin, niillä kuvilla niin väliä olisi ollutkaan, mutta ne kirjoitukset.
Silloin kun Riesa iski, siitä 3-5 vuotta taaksepäin mun muistista on kadonnut kaikki. Katselin satoja kuvia kymmeniä kertoja eikä ne kertoneet mulle mitään. Ihmiset tunnistin, mutta mitä ja missä - sitä ne kuvat ei kertoneet. Hävitin itse ne kuvat.
Mutta ne blogin kirjoitukset, ne olisi ollut järkevää säästää.
En enää osaa kirjoittaa päiväkirjaa käsin, joten tämä blogi on eräänlainen päiväkirja, vaikka onkin melkoista höpötystä 🫣 Samalla täällä olette kuitenkin te ystävät, ne entiset kun on juosseet karkuun..
En usko, että blogien aika on ohi, päin vastoin. Luulen, että blogit tulee takaisin, kun sosiaalinen media hyytyy pikkuhiljaa. Itse olen lopettanut facebook- ja instagram -tilit, kun niissä ihmiset ei enää keskustele - jakavat vain muiden julkaisemia kuvia ja meemejä ja uutisia, joita ei yleensä edes pääse lukemaan.
Ja ryhmissä riidellään tai mainostetaan 🙄
Itsellä on vielä fb-profiili ja sitä käytän enemmän päiväkirjamaiseen (kuvien kera, toki) kerrontaan. Siellä voi määrittää julkisuuden vain kavereille, niin ei mene ihan kaikki "kaiken kansan" tietoon. Blogissa enemmän sitten yleistä jorinaa, ja kuvat vähän tarkemmin mietittynä. Hieman eri kantilta juttuja.
PoistaMutta se on totta, että melkoinen mainosalusta se fb nykyisellään on - ainakin sen etusivun osalta. Omassa profiilissa ei -vielä- niinkään. Omien ja miehen sairauksien vertaistukiryhmissä olen aktiivina, kun sieltä saa hyviä vinkkejä, mitä voi itse käytännön arjessa kokeilla, tai neuvoja, mistä kysellä apuja tiettyihin asioihin ym. Instassakin olen, mutten ikinä ole sisäistänyt sen ideaa. Todella hajanainen ja hankalakäyttöinen. Meinasin omia piirrusteluja/ maalauksia sinne laittaa joskus, mutta nehän menivät sinne ihan hupsluiruu mitensattuu-päin, eikä mitään keinoa kääntää oikein. Poistin ja lisäsin uudestaan, ja aina vain sama juttu. Yäks! Annoin sitten vain periksi, ja nyt käyn siellä kurkkimassa käytännössä vain kummilasten kuvia, heidän reissuiltaan ja tapahtumistaan, missä itse en ole ollut mukana. Siihen se on ollut ihan oiva apu.
Blogista silti pidän kaikkein eniten! <3
Jäinkin miettimään kuinkahan kauan olen blogiasi lukenut ja mistä tänne ajauduin. Sattuman kauppaa ehkä; mutta voi miten arvokas sattuma !
VastaaPoistaPaljon olet ehtinyt saadaa käsitöitä aikaiseksi. Perussukat on aina hyvät ja nuo mistelisukat tosi kauniit. Patalapusta näkee sen miten tasaista jälkeä saat aina aikaan. Ihailen sitä.
Inspiraatiota pupuihin saatat löytää Hannin hauskoista eläinhahmoista :-).
Minä olen miettinyt myös, että kumpi kävi kylässä ensin ja mitä kautta ☺️ En muista yhtään, mutta todellakin arvokas sattuma, kummin päin vain!
PoistaJa kiitos💕 Perussukat on meillä tarpeen, meillä on työkalupakki jossa on vierassukkia, kun näin talvella on kylmät lattiat. Ja nyt olen koettanut saada kulutettua noita lankoja pois, että saisin joskus uusiakin 😉
Pienet lapaset oli nopeat tehdä, kun olin saanut kunnon mitat, ei tarvinnut arvailla.