10 tammikuuta, 2026

Taas aikaa juoksee

Minä en juokse vieläkään. En varsinkaan pakkasilla.

En kyllä näköjään tehnyt muutakaan ja nyt harmittaa. Eilen olisi ollut oikein hyvä pakastimen sulatuspäivä (niin kuin Olifantti Fizbanin kanssa homman hoitikin) ja minä vain suunnittelin ja totesin asian ääneen. Ei tehty asialle yhtään mitään.
Olisi siellä vielä tänäänkin ollut, mutta pakkanen lauhtui, tänään on jo 10 astetta lämpöisempää kuin eilen. Ei varmaan ollut viimeiset pakastimen sulatuspäivä nuo menneet päivät.

Yritin eilen reippailla. Koska en voi kertoa tapahtumista kertomatta alusta asti niin.. Huokaus. En nyt ihan aakkosten alusta aloita, koska te jo tiedätte hyvinkin miksi en käy lenkillä, vaikka niin siitä tykkäisin.
Niinpä menin ja tilasin itselleni stepperin tai millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankaan. Mutta semmoisen meille sopivan. Jos olisi enemmän tilaa, säilytykseen, olisin tilannut juoksu-/ kävelymaton, mutta kun ei niin ei. Tuo vie juuri sopivasti tilaa. 
Käyttöohjeissa lukee, että "älä käytä 15 min. pidempään kerralla". Sopii minulle huonokuntoiselle ERITTÄIN hyvin. 
Ja kun ei ole sen erityisempää tekemistä välttämättä, voinhan käyttää sitä useamman kerran päivässä. Bingo! 

Ko-kei-lin sitä toissa päivänä. Hyvä kapine. Annoin Mursulle oikeuden pitää minut ruodussa: vartti päivässä, vähintään, hopi hopi.
Niinpä siis myös eilen. Kaikki meni hyvin. Koska tasapainoni on huono, otin käyttöön aiemmin ostetun (leuanveto)tangon, josta voin tarvittaessa ottaa tukea. 
Vartti meni nopeasti eikä Mursun tarvinnut edes vahtia kelloa, kun pistin puhelimesta kirjan  höpöttämään ja siihen uniajastimen 15 min. (Kukaan ei ole niin fiksu kuin nainen, paitsi ehkä insinööri 😜tai toinen nainen). Vartin päästä tavarat paikalleen ja.... 
Viltin alle tuoliin istumaan. Ja niin hävisi taas Pöllön elämästä sellaiset 3-5 minuuttia. 
Viimeinen mitä muistan, oli se kun Mursu kysyi "Onks kaikki okei?" En tiedä mitä vastasin, luultavasti en mitään tai sitten yritin taas näyttää "kyllä tää tästä" -ilmettäni. Seuraavaksi kuulin kysymyksen "Joko rupeaa kuulumaan jotain?" kun olin katselevinani televisiota tai siis ymmärtävinäni sieltä jotain. 
Ja sitten otin sellaiset vajaan tunnin nokoset tässä nojatuolissa. 

Lopputulema: ei siis joka päivä. Joka toinen päivä riittänee? Tai joka kolmas päivä? 
Kunhan se ei jää sängyn alle pölyttymään. 

Tänään olen taas istunut ja ihmetellyt maailmaa. Lukenut yhden kirjan loppuun, jotta pääsen Pöllön Lukupiirin vuoden ensimmäiseen kirjaan (toisen niistä) käsiksi:
Minna Canthin Ihmisenkuvia. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun unohdin kirjastoon.
Tervetuloa käymään Lukupiirissä - lukupakkoa ei ole. Eikä kommentointipakkoakaan.

Ja..ja.. Kun nyt kirjoihin siirryttiin, niin...  Maanantaina se on ilmoitettu ilmestyväksi. Kaikkien niiden 516 sivun, joiden kimpussa Poika uurasti viime talven, kevään ja kesän. 
Oman kappaleeni varasin kirjastosta jo pari viikkoa sitten 🥰😜

Siskorakkaalla ja Lankomiehellä oli eilen 9.1. 7-vuotishääpäivä. 

Huomaan tekeväni niin paljon kirjoitusvirheitä, että taitaa olla paras kokeilla pysyisikö puikot vielä kädessä vähän aikaa. 

9 kommenttia:

  1. Minä olen niin onnellinen, että olemme tutustuneet! 💖
    Täällä puhaltaa tuuli siihen malliin, että huominen risteily vähän jännittää. Kuulemma saadaan lumipyry kaupan päälle, huih.
    En sitten koskenut lankoihin tänään. Huijaan: nostin ne esille, mutta jämähdin tähän läppärin äärelle. Ei kai se väärin ole.
    Yöhali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojan suorituksesta onnittelut!

      Poista
    2. Kiitos Pojan puolesta - saanhan olla ylpeä? 🥰

      Ja kuin myös minä - viestittelen ensi viikolla, kun voin luvata varmaksi 🤗🤗🤗
      Mukavaa ja tuuletonta risteilyä!

      Poista
    3. Kiitos, vaikka aika puuskaiselta vaikuttaa...

      Poista
  2. Hiljaa hyvä tulee🥰Ja minäkin olen onnellinen että olen saanut tustua sinuun täällä blogimaailmassa💖Onnittelut Pojalle urakasta👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi 🤗🤗- minä myös. Ehkä elämä vielä joskus yhdistää meidänkin tiet 🥰
      Ja kiitos Pojan puolesta 🤗

      Poista
  3. Nyt on suuri kiusaus ostaa kovakantinen kirja. Jaksaisinkohan odottaa kunnes tulee pokkarina... Ehkä menen samantien katsomaan, missä olisi tarjolla - siis sitä kovakantista. Suuret kiitokset Pojalle! Japanilaista kirjallisuutta on aina hyvä saada suomeksi.

    VastaaPoista
  4. Maltti on/olisi malttia.Liikunnassakin. Mutta hyvä päämäärä on tuo 15 minuuttia /pvä tai vaikka pienemmissä erissä sekin. Muutaman viikon kun steppailet niin tulee rutiiniksi ?? Mutta se on harmi kun tuli tuollaista takapakkia !
    "Voita" on ihan pakko lukea ! Todella arvostettava suoritus pojaltasi ; suorastaan käsittämätön :-).
    Voi hyvin ja steppaile maltilla !

    VastaaPoista
  5. Nuo äkkinäiset innostuspuuskat helposti ensialkuun pistävät kehon sekaisin, ja väsyttää enemmän kuin voisi kuvitellakaan. Sitten siihen hommaan joko tottuu, tai mun ja mieheni kohdalla, luovutetaan kokonaan. :( Pitäisi osata aloittaa pie-nes-ti ja pikkuhiljaa lisätä aikaa/ rasitusta.

    Meillähän oli kerrostalossa olohuoneessa sellainen hiihtolaite, jossa vastuksena toimi oma kroppa, eli sinänsä sopivainen ikään, kokoon ja painoon riippumatta kaikille. Meidän koko nykyisen alakerran pinta-alan kokoinen huone, jonne sen sai hyvin mahtumaan. Kun yksi asteli siihen, tuli jonoa, ja sitäkautta kannustus ja motivaatio säilyi. Siihen oli helppo mennä, kun oli koko ajan näkösällä ja käytettävissä - ja HELPPO! Siinäkin ekana reidet huusivat hoosiannaa ja käsivarret tärräsivät, kun innoissamme vedettiin pitkiä settejä. Mutta tuli jatkettua.

    Sitten muutettiin tänne, ja koko hökötys joutui "arestiin" varastoon. Siitähän tuli sitten vaateteline, kun oli niin näppärä henkareita ripustella neljälle sivustalle. Hah! Varastontyhjennyksessä se piti purkaa ja viedä kaatopaikalle, kun ei viikkojen aikana YHTÄÄN kyselyäkään tullut ilmaisesta kuntoiluvälineestä. Ketään ei kiinnostanut. No, tilaahan se tosiaan olisi vaatinut. Kyllä mekin oltais sitä taatusti käytetty, jos olisi ollut paikka sille.

    Ja minkä upean urakan onkaan poikasi saanut tehtyä! Vau! Onneksi olkoon! Pakko pistää kirja ylös itsellekin, vaikka kirjastoa käytän nykyään tosi harvoin. Ehkä tarttuu joskus ostoskärryyn. ;)

    VastaaPoista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.