Lainasin otsikon Puskissan päivityksen elokuvasta jonka hän oli käynyt katsomassa: The Salt Path. Katsoin elokuvan trailerin ja siinä mies, joka sairastui ja tunsi selkeästi itsensä taakaksi, sanoi vaimolleen nuo sanat, itseään siis tarkoittaen.
Minä halusin tänään sanoa noin Mursulle. Istuin pitkään autossa kyyneleitä pidätellen. Kivusta ja kivusta. Ja tunsin lisäksi Mursunkin kivun.
Lähdimme aamukahvin jälkeen kohti kaupunkia ja sieltä sitten Äidille ja Tunturiruipelolle. Eilisen urakan (ei kyllä liittyneet siihen) jälkeen otimme mukaan pahvit ja muovit. Olenko muuten kertonut, että muovien lajittelu ärsyttää? Ja itse asiassa koko roskien lajittelu, siitä myöhemmin, kun nyt tuli mieleen.
Pysähdyimme jättämään roskat Rinkipisteelle: Mursu tyhjentämään kartongit ja minä menin viemään muovipussia. Kun on lyhyt niin on ja pitää viedä pussi jättimäisen astian sivusta... Ja tsädäm!! Siinä olin kahden roska-astian välissä pötkölläni! Löin leukani, hampaat iski alahuuleen, säikähdin että silmälasit sai osumaa, mutta ei onneksi.
Polviin - jotka ovat olleet kipeät jo pitkään - sattuivat, enkä tietenkään päässyt ylös. Yritin ja yritin.
KUKA MUU MUKA?
Ihana vanha rouva huuteli "odottakaa, minä tulen auttamaan" 💕 - voi, ei hän oli minua ylös saanut.
Mursu huikkasi hänelle kiitokset ja että hän kyllä auttaa. Joutui oikeasti nostamaan, sillä toinen jalka oli allani niin, etten saanut sillä mitään tukea. Nolotti, hävetti, suututti, itketti.
Polvet ovat kolhuilla ja niska kipeä. Päätä särki menomatkan, mutta se helpotti lopulta.
Kun sanoin nuo otsikon sanat Mursulle, hän sanoi, että vie minut pihalle ja tuuppaa siellä nurin ja käskee nousemaan itse ylös 😉 Samanlaista "koulutusta" kuin 25 vuotta sitten, kun oikean jalan varpaat eivät aivokasvainleikkauksen jälkeen ruvenneet toimimaan. Lääkärin mukaan "rele oli vialla".
Mursu kyllästyi silloinkin marinaani ja toi silloin eteeni sanomalehtiä ja neuvoi treenaamaan niillä. Ja muutaman viikon kuluttua sain varpaillani sanomalehden sivun lattialta!
Mursulla on selvästi jonkinlaisia terapeutin kykyjä 😄😄
Että sellaista. Perustetaanko Kompuroijien Kerho?
Reissuraportti viivästyy vielä vähän; kirjoittaminen on jo aloitettu, mutta tulin kertomaan viimeisimmät kuulumiset ensin.
Eilen sulatettiin verannan pakastin, iso pakastin. Siinä meni koko päivä. Johtuen siitä kuka-muistaa-koska jääneestä ovesta, joka aiheutti paksun jään pakastimeen. Kuuma vesi olisi tietysti nopeuttanut sulamista, mutta mikäs kiire meillä.
Siinä odotellessa sain tehtyä valmiiksi lapaset langasta, jonka sain Olifantilta.
Olifantilla oli blogissaan joulukalenteri, johon oli tarinaan piilotettu Eppujen laulujen sanoja sekä monenlaisia levyjen kansia. Molempia oli hauska etsiä - kanssakilpailijoissa olikin useampia Eppujen entisiä koulutovereita, naapureita ja nykyisiäkin samalla paikkakunnalla asuvia. Ihan vähän kyllä vain käy kateeksi 😉
Kaikille kanssakilpailijoille suuret onnittelut!
Minä sain palkinnoksi kerän Hohde -lankaa ja
Jussi Valtosen kirjan He eivät tiedä mitä tekevät.
Tältä lapaset näyttävät pimeässä:
Melkein koko kerän sain lapasiin menemään, ohjeen löysin Novitan sivuilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.