En kyllä näköjään tehnyt muutakaan ja nyt harmittaa. Eilen olisi ollut oikein hyvä pakastimen sulatuspäivä (niin kuin Olifantti Fizbanin kanssa homman hoitikin) ja minä vain suunnittelin ja totesin asian ääneen. Ei tehty asialle yhtään mitään.
Olisi siellä vielä tänäänkin ollut, mutta pakkanen lauhtui, tänään on jo 10 astetta lämpöisempää kuin eilen. Ei varmaan ollut viimeiset pakastimen sulatuspäivä nuo menneet päivät.
Yritin eilen reippailla. Koska en voi kertoa tapahtumista kertomatta alusta asti niin.. Huokaus. En nyt ihan aakkosten alusta aloita, koska te jo tiedätte hyvinkin miksi en käy lenkillä, vaikka niin siitä tykkäisin.
Niinpä menin ja tilasin itselleni stepperin tai millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankaan. Mutta semmoisen meille sopivan. Jos olisi enemmän tilaa, säilytykseen, olisin tilannut juoksu-/ kävelymaton, mutta kun ei niin ei. Tuo vie juuri sopivasti tilaa.
Käyttöohjeissa lukee, että "älä käytä 15 min. pidempään kerralla". Sopii minulle huonokuntoiselle ERITTÄIN hyvin.
Ja kun ei ole sen erityisempää tekemistä välttämättä, voinhan käyttää sitä useamman kerran päivässä. Bingo!
Ko-kei-lin sitä toissa päivänä. Hyvä kapine. Annoin Mursulle oikeuden pitää minut ruodussa: vartti päivässä, vähintään, hopi hopi.
Niinpä siis myös eilen. Kaikki meni hyvin. Koska tasapainoni on huono, otin käyttöön aiemmin ostetun (leuanveto)tangon, josta voin tarvittaessa ottaa tukea.
Vartti meni nopeasti eikä Mursun tarvinnut edes vahtia kelloa, kun pistin puhelimesta kirjan höpöttämään ja siihen uniajastimen 15 min. (Kukaan ei ole niin fiksu kuin nainen, paitsi ehkä insinööri 😜tai toinen nainen). Vartin päästä tavarat paikalleen ja....
Viltin alle tuoliin istumaan. Ja niin hävisi taas Pöllön elämästä sellaiset 3-5 minuuttia.
Viimeinen mitä muistan, oli se kun Mursu kysyi "Onks kaikki okei?" En tiedä mitä vastasin, luultavasti en mitään tai sitten yritin taas näyttää "kyllä tää tästä" -ilmettäni. Seuraavaksi kuulin kysymyksen "Joko rupeaa kuulumaan jotain?" kun olin katselevinani televisiota tai siis ymmärtävinäni sieltä jotain.
Vartti meni nopeasti eikä Mursun tarvinnut edes vahtia kelloa, kun pistin puhelimesta kirjan höpöttämään ja siihen uniajastimen 15 min. (Kukaan ei ole niin fiksu kuin nainen, paitsi ehkä insinööri 😜tai toinen nainen). Vartin päästä tavarat paikalleen ja....
Viltin alle tuoliin istumaan. Ja niin hävisi taas Pöllön elämästä sellaiset 3-5 minuuttia.
Viimeinen mitä muistan, oli se kun Mursu kysyi "Onks kaikki okei?" En tiedä mitä vastasin, luultavasti en mitään tai sitten yritin taas näyttää "kyllä tää tästä" -ilmettäni. Seuraavaksi kuulin kysymyksen "Joko rupeaa kuulumaan jotain?" kun olin katselevinani televisiota tai siis ymmärtävinäni sieltä jotain.
Ja sitten otin sellaiset vajaan tunnin nokoset tässä nojatuolissa.
Lopputulema: ei siis joka päivä. Joka toinen päivä riittänee? Tai joka kolmas päivä?
Kunhan se ei jää sängyn alle pölyttymään.
Kunhan se ei jää sängyn alle pölyttymään.
Tänään olen taas istunut ja ihmetellyt maailmaa. Lukenut yhden kirjan loppuun, jotta pääsen Pöllön Lukupiirin vuoden ensimmäiseen kirjaan (toisen niistä) käsiksi:
Minna Canthin Ihmisenkuvia. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun unohdin kirjastoon.
Tervetuloa käymään Lukupiirissä - lukupakkoa ei ole. Eikä kommentointipakkoakaan.
Ja..ja.. Kun nyt kirjoihin siirryttiin, niin... Maanantaina se on ilmoitettu ilmestyväksi. Kaikkien niiden 516 sivun, joiden kimpussa Poika uurasti viime talven, kevään ja kesän.
Oman kappaleeni varasin kirjastosta jo pari viikkoa sitten 🥰😜
Siskorakkaalla ja Lankomiehellä oli eilen 9.1. 7-vuotishääpäivä.
Huomaan tekeväni niin paljon kirjoitusvirheitä, että taitaa olla paras kokeilla pysyisikö puikot vielä kädessä vähän aikaa.
Minä olen niin onnellinen, että olemme tutustuneet! 💖
VastaaPoistaTäällä puhaltaa tuuli siihen malliin, että huominen risteily vähän jännittää. Kuulemma saadaan lumipyry kaupan päälle, huih.
En sitten koskenut lankoihin tänään. Huijaan: nostin ne esille, mutta jämähdin tähän läppärin äärelle. Ei kai se väärin ole.
Yöhali!
Pojan suorituksesta onnittelut!
PoistaKiitos Pojan puolesta - saanhan olla ylpeä? 🥰
PoistaJa kuin myös minä - viestittelen ensi viikolla, kun voin luvata varmaksi 🤗🤗🤗
Mukavaa ja tuuletonta risteilyä!
Kiitos, vaikka aika puuskaiselta vaikuttaa...
PoistaHiljaa hyvä tulee🥰Ja minäkin olen onnellinen että olen saanut tustua sinuun täällä blogimaailmassa💖Onnittelut Pojalle urakasta👍🏻
VastaaPoistaKiitos Päivi 🤗🤗- minä myös. Ehkä elämä vielä joskus yhdistää meidänkin tiet 🥰
PoistaJa kiitos Pojan puolesta 🤗
Nyt on suuri kiusaus ostaa kovakantinen kirja. Jaksaisinkohan odottaa kunnes tulee pokkarina... Ehkä menen samantien katsomaan, missä olisi tarjolla - siis sitä kovakantista. Suuret kiitokset Pojalle! Japanilaista kirjallisuutta on aina hyvä saada suomeksi.
VastaaPoistaKiitos Olifantti 🤗 - toivotaan, että saisi pian lisää käännettävää, sitä kyllä riittäisi, mitä itse olen seurannut.
PoistaToivottavasti löydät kirjan, tuolta kustantajalta sen ainakin kai voi tilata?
Maltti on/olisi malttia.Liikunnassakin. Mutta hyvä päämäärä on tuo 15 minuuttia /pvä tai vaikka pienemmissä erissä sekin. Muutaman viikon kun steppailet niin tulee rutiiniksi ?? Mutta se on harmi kun tuli tuollaista takapakkia !
VastaaPoista"Voita" on ihan pakko lukea ! Todella arvostettava suoritus pojaltasi ; suorastaan käsittämätön :-).
Voi hyvin ja steppaile maltilla !
Tuo 15 minuuttia on minulle hyvä ja hyvä kun laitteen ohjeessa sanotaan, että ei enempää. Kai se on siitä, ettei "palikat" siinä kuumene ja hajoa. Takapakkia tosiaan tuli heti alkuun...
PoistaPojan puolesta kiitos - olihan tuo melkoinen urakka ensimmäiseksi käännökseksi, kun samalla teki sitä lopputyötä, että sai opinnot valmiiksi.
Steppailusta joudun heti pitämään muutaman päivän paussin, mutta jatkan hetki kun pystyn. Harmittaa kyllä.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Nuo äkkinäiset innostuspuuskat helposti ensialkuun pistävät kehon sekaisin, ja väsyttää enemmän kuin voisi kuvitellakaan. Sitten siihen hommaan joko tottuu, tai mun ja mieheni kohdalla, luovutetaan kokonaan. :( Pitäisi osata aloittaa pie-nes-ti ja pikkuhiljaa lisätä aikaa/ rasitusta.
VastaaPoistaMeillähän oli kerrostalossa olohuoneessa sellainen hiihtolaite, jossa vastuksena toimi oma kroppa, eli sinänsä sopivainen ikään, kokoon ja painoon riippumatta kaikille. Meidän koko nykyisen alakerran pinta-alan kokoinen huone, jonne sen sai hyvin mahtumaan. Kun yksi asteli siihen, tuli jonoa, ja sitäkautta kannustus ja motivaatio säilyi. Siihen oli helppo mennä, kun oli koko ajan näkösällä ja käytettävissä - ja HELPPO! Siinäkin ekana reidet huusivat hoosiannaa ja käsivarret tärräsivät, kun innoissamme vedettiin pitkiä settejä. Mutta tuli jatkettua.
Sitten muutettiin tänne, ja koko hökötys joutui "arestiin" varastoon. Siitähän tuli sitten vaateteline, kun oli niin näppärä henkareita ripustella neljälle sivustalle. Hah! Varastontyhjennyksessä se piti purkaa ja viedä kaatopaikalle, kun ei viikkojen aikana YHTÄÄN kyselyäkään tullut ilmaisesta kuntoiluvälineestä. Ketään ei kiinnostanut. No, tilaahan se tosiaan olisi vaatinut. Kyllä mekin oltais sitä taatusti käytetty, jos olisi ollut paikka sille.
Ja minkä upean urakan onkaan poikasi saanut tehtyä! Vau! Onneksi olkoon! Pakko pistää kirja ylös itsellekin, vaikka kirjastoa käytän nykyään tosi harvoin. Ehkä tarttuu joskus ostoskärryyn. ;)
Arvelin tuon 15 minuutin olevan ihan hyvä aika, varsinkin kun ei askellustahti muutenkaan ollut mitään "pikajuoksua". Ehkä se yhdessä kumartelun kanssa sai taas nupin sekaisin - tätä päätä ei vaan ole tehty "liikkumaan"
PoistaTällä viikolla olisi tarkoitus lähteä Täti Tomeran luo ja nimensä hän on saanut siitä, kun on tosiaan tomera, monin tavoin ♥️ Hän kyllä liikuttaa = kävelyttää minua, jos olisi samanlainen kaveri täällä kotona, jonka kanssa lenkkeillä, niin olisin paljon paremmassa kunnossa.
Pojan puolesta kiitos.! Kyllähän siinä tekemistä oli kun samaan aikaan teki lopputyötä, että sai opinnot loppuun.
Paljon on opiskeluvuosien aikana mekin Mursun kanssa opittu japanista; historiasta, kulttuurista ja kielestäkin. Pojan kanssa on muutenkin ollut hyviä keskusteluja kielestä, kirjoittamisesta, kieliopista ja lukemisesta.
Aivot pystyvät ymmärtämään melkoista siansaksaa, joten kirjoitusvirheistä ei kannata välittää 😊
VastaaPoistaMinä jätän lukupiirikirjat tässä kuussa väliin. Tuota toista en löytänyt äänikirjoista ja Tiitiäisen satupuun (joka oli meillä kotona) annoin juuri pikkutytön matkaan. Toisaalta, kuuntelin niin monta joulukuun kirjaa, että se taitaa kompensoida tämän kuun tilannetta 😂
Tuosta sinun kohtauksesta tuli mieleen omat unissakävelyni. Auta armias, jos joku kysyy vieressä jotain ja luulee, että kävelin unissani, vaikka olin vain menossa hakemaan muovipusseja siivouskaapista! Lopulta opin menemään vessaan jokaisen kävelyn päätteeksi, että luultaisiin minun olleen koko ajan aikeissa mennäkin juuri sinne. Onneksi kävelyt ovat nykyään aika vähissä.
Minullahan on ollut joskus stepperi! Mihinkähän olen sen hävittänyt... syyn arvaan kyllä: ei ollut käyttöä. Äidin sisko oli kova tilaamaan kaikenlaista esim. Hobby Hallista. Kävin hänen luonaan tässä pitkän tauon jälkeen. Hän esitteli juoksumattoaan, jonka oli taas tilannut jostain. Se oli oikeasti näppärä! Käytön jälkeen sen lattialle kääntyvän osan sai nostettua seinässä olevaan osaan kiinni. Koko juttu oli siis kiinni seinätelineessä. Epäilin sitä heppoiseksi, mutta minun kävely ainakin onnistui ihan hyvin, kun testasin.
Minulla on omat joulukirjat vielä lukematta, siis ne lainatut. Tuolla ne on lipaston päällä odottamassa. Sinähän luit melkein kaikki joulukuun kirjat, joten "menköön nyt" 😜
PoistaEihän Lukupiirin pidäkään olla mitään pakkopullaa; jos ei kirjaa löydy tai ei kiinnosta tai ei ehdi, niin ei Lukupiiri siihen kaadu. Jos en koko vuonna onnistu löytämään yhtään kirjaa jota kukaan ei lue, niin sitten mietin vuoden päästä uudestaan 😂
Juuri sellaista juoksu-/kävelymattoa minäkin mietin, mutta rehellisesti sanoen, meillä ei ole edes säilytystilaa sille. Käyttöpaikka kyllä olisi, mutta vaikka kuinka mietin, mihin sen laittaisin säilöön, ei vaan ole paikkaa. Koti on niin pieni ja kaikki kolot on jo käytetty hyväksi ☺️
Poika käveli pienenä, n. 3-4 -vuotiaana unissaan ja lähti kerran ovesta ulos, meidän mitään kuulematta! Ja rappukäytävän portaat heti meidän oven vieressä. Heräsin siihen, kun kuulin jonkun koputtavan oveen. Mursu ei ensin uskonut, mutta kun kuuli sitten itsekin koputuksen, nousi ylös. Vedettiin vielä Pojan ovi kiinni, ettei herää, kun ei tiedetty mistä on kyse. Mursu avasi oven ja takana oli Poika! Käveli isänsä käden alta suoraan sänkyynsä ja jatkoi nukkumista 😂 Aamulla kysyimme, muistaako hän siitä mitään ja miksei hän soittanut ovikelloa "Ettei kukaan herää" - ilmeisesti ajatteli naapureita 🥰
Oveen ostettiin sen jälkeen turvaketju, riittävän korkealle.
Minulla on kuntopyörä, jota aina silloin tällöin poljen samalla kun katselen televisiota. Välillä kun sitä m-mankelia on aikansa veivannut, tulee mieleen, että pitäisiköhän siihenkin hankkia sellainen sähkömoottori, mitä nykyisin polkupyörissä usein on? Jaksaisi kuntoilla pitempään.
VastaaPoistaPakastimesta puheen ollen niin päätin jo puoli vuotta sitten sulattaa sen "huomenna"... tänään kun on aina muuta tekemistä, kuten esim. television katsomista. Tai jos telkkarista ei mitään katsottavaa tule (niin kuin usein ei tule) niin sitten voi katsella kuntopyörää. Se on hieno hopeanvärinen Tunturi.
Ps. Vähän askarruttaa mihin Luostarin Apotti on kadonnut? Melkein ehti tutustua häneen, mielenkiintoiseen persoonaan, ja nyt ei… pelottaa onko jotain ikävää tapahtunut?
Kuntopyöräkin olisi jees - vaan siinäkin tulee meillä se tila vastaan. A-nopilla oli kuntopyörä monta vuotta, käyttiköhän sitä kerran ☺️ Yritettiin tarjota sitä takaisin kavereille joilta se aikanaan tänne tuotiin, eivät huolineet. Kummallisia.
PoistaOllaan hamstraajien sukua, siksi mitään ei mahdu mihinkään. Tuo stepperi on hyvä, Riesa vain ei kysele onko jotain muuta tekemistä tai tykkäätkö. Enkä minäkään enää jaksa kysellä siltä - tulee jos tulee, kunhan ehdin tällätä takamukseni johonkin ennen kuin tolkku lähtee.
Ajattele, jos sulla olisi siinä kuntopyörässä sähkömoottori ja akku, voisit ylläpitää esim. telkkarin virtaa sillä? Jos et jaksa polkea tarpeeksi, et katso telkkariakaan sinä iltana? Kun tulee hyvä leffa, siis jos tulee, illalla, niin on pakko polkea, että saat akun täyteen, ja ehkä mainoskatkollakin, jos on pitkä leffa 😜
Hopeanvärinen Tunturi kuulostaa upealta. Hopeanuoli.
Minäkin ihmettelen mihin Apotti on kadonnut. Moni on häntä kaipaillut, mutta ei ole kuulunut miehestä mitään. Toivotaan, että hän palaa, kun valoisuus lisääntyy ja toivotaan ja luotetaan siihen, ettei mitään ikävää eikä vakavampaa ole tapahtunut.