Päätin tulla pistäytymään

kun olen niin kovin innostunut pistelemään. Hah hah, heinäkuun ensimmäinen puujalka. 
Tässä todiste pistelystä

Tässä on ristipistotyön YHDEN NELJÄSOSAN n. puolikas 😄

Alku aina hankalaa, niin tässäkin. Olisi pitänyt taas tehdä niin kuin on neuvottu, eli apulangat, 10 x 10 ruutua. Olisi ollut helpompaa, eikä olisi tarvinnut purkaa eikä soveltaa. 

Nyt laskut ja pistot täsmää (toivottavasti). 

Tämä on vasen alakulma, saman verran jatkuu vielä oikealle. Ylöspäin jatkuu vähän enemmän. Hitaasti mutta varmasti ja sadepäivät ovat arvatenkin suosikkejani 😉

Tänään päätettiin lopultakin viedä risut jäteasemalle. Meidän tuurilla, juuri kun olimme saaneet kärryn auton perään ja viritettyä verkon risukuorman päälle, tuohon tielle ajoi pieni kaivuri ja kuorma-auto lava täynnä kiviä. Kuormuri kuski oli huomaavainen ja käsimerkein kysyi kumpaan suuntaan olemme lähdössä. Kiitos 🙏

Pääsimme melkein taajamaan asti kun tajusimme, että jäteasema aukeaa vasta puolen tunnin päästä! Voi nakki! Vaan ei hätää: ainahan on olemassa Tokmanni 😄 Kipaisin siis siellä ja meinasin hermostua jo heti porteista sisään päästyäni:
Kaksi mummoa (siis hyvin iäkästä) henkilöä seisoo vierekkäin kärryjensä kanssa heti siinä porttien edessä niin, ettei siitä päässyt mihinkään suuntaan. Sanoin ystävällisesti "anteeksi", jolloin he siirtyivät ehkä kaksi askelta eteenpäin ja sanoivat, että juu olkaa hyvä, menkää vain. 
Menisin kyllä jos pääsisin 🫣- vaan kun ei vieläkään olla edes sivukäytävän kohdalla josta voisin kiertää. Huokaus. Kyllä he siitä sitten siirtyivät, sanoin nätisti kiitos, en ollut töykeä, vaikka päässä sihisi. 

Seuraava hermostus: Miksi? Miksi ihmeessä jokaisessa Tokmannissa tavaroiden pitää olla aivan eri paikoissa? Meinasin sanoa, että vaatteet on kai keskellä myymälää joka liikkeessä, mutta eipä olekaan. Mutta vaikkapa pesuaineet yms. Olin hakemassa ilmanraikastinta. Toisessa myymälässä, jota usein käytämme, ne ovat melko lähellä kassoja. Suunnistin sinne, kunnes melkein perillä tajusin tuut-tuut-tuut: väärä myymälä! Missähän ne olikaan.. Aaa - peruutetaan.. Ei sentään ihan sisäänkäynnille asti tarvinnut peruuttaa, mutta puoleen väliin kävelemääni matkaa. Hiki. Jano. Ja unohdin ostaa juotavaa.

Ja vielä kolmas asia. Kärryparkki on ulkona oven vieressä. Miksi se ostoskärry pitää jättää siihen kassan päätyyn muiden asiakkaiden tielle, kun sen on siihen asti kuitenkin jo työntänyt? En minäkään sitä siitä ulos vienyt. Teen usein pieniä juttuja kaupoissa ja muualla, mutta mitä enemmän ikää tulee, sitä useammin ajattelen "en ole töissä täällä". Niin nytkin. 

Riittääkö valitus 😂

Kello oli kipittänyt niin paljon eteenpäin, että lähdettiin kohti jäteasemaa. Sinne oli menossa moni muukin: jono oli parin sadan metrin mittainen 🚗🛻🚜🏍️ Jono veti nopeasti, kun portti avattiin ja me saatiin nopeasti kärry tyhjennettyä. Kotimatkalla tulimme siihen tulokseen, että lähdemme kaupunkiin ostamaan uuden peräkärryn. Mikäkö vika vanhassa? No..onhan siinä renkaat ja laidat ja silleen, mutta..
Se on Isältä peritty. Tooosi vanha. Siinä ei ollut pohjaa kun se haettiin. Ensin ei edes nähty missä se on, kun sen läpi kasvoi puita 😄On se teoriassa ihan hyvä. Jos ei osu poliisit kohdalle. Siinä ei nimittäin oikein toimi valot, vaikka ne on ihan uudet. 
Sillä aikaa kun minä vaihdoin vaatteita, Mursu soitti Bauhausiin ja varmisti, että siellä on niitä peräkärryjä mitä me ollaan menossa ostamaan. Netti näyttää kahta. "No jos siellä niin lukee, niin kyllä me sulle se sitten jostain hankitaan" Selvä.

Mutta kaupunkiin mennessä meillä hieno matka. Meidän taajamassa oli tänään Mobilisti-ilta ja siellä oli TOSI vanhoja autoja näytillä. Ja niitähän tuli meitä vastaan koko matkan: "Mustat rekkarit", "Mustat rekkarit". Ja Mursu kertoi minulle mikä auto oli mikäkin, kun en kaikkia tuntenut. 

Päästiin Bauhausin parkkipaikalle ja jostain kumman syystä meidän kauppakassi tarttui olkalaukkuuni, pudoten sitten maahan samalla kuin minäkin (en pudonnut, vaan laskeuduin kuin höyhen, hah). Ja tuuli tarttui siihen kauppakassiin ja hups vaan - siellä se oli auton alla!

Tämä auto oli siinä meidän vieressä ja kun minä jäin vahtimaan sitä kauppakassia, koska se suostuisi tulemaan pois auton alta, ryhdyin omistajien kanssa juttusille.

Sanoin, että heillä on niin hieno auto, että Mursun kanssa juuri todettiin, että ette te sitä tarvitse, se sopisi meille tosi hyvin, kun asutaan maalla. 

Pariskunta nauroi ja totesi, että hekin asuvat maalla. Jouduin siis sanomaan, että no sitten saatte pitää sen, onhan se teillekin tarpeellinen. 
Siinä tovi juteltiin, olivat sinne Mobilisti-iltaan menossa, mutta auto oli tehnyt tenän siihen - toivottavasti saivat apua. 
Kuvan ottamiseen ja julkaisemiseen sain heiltä luvan! 

Heidän lähdettyä ujo kauppakassikin oli jo sen verran lähellä, että sain napattua sen auton alta mukaani ja menin Mursua vastaan. Oli juuri kassalla maksamassa ostoksia. Iloisesti tervehdin kassahenkilöä ja sanoin, että toin ostoskassin tullessani. Nauroivat Mursun kanssa, kun Mursu sanoi, ettei ostokset mahdu siihen. Höh. Kummallista. 
Mutta palvelu oli hyvää Bauhausissa. Sen jälkeen kun Mursu oli sinne soittanut, puhelimeen vastannut myyjä oli jo tehnyt tarvittavat paperit valmiiksi. 🙏

Kotimatkalla pysähdyimme kahville naapurikylässä. Siellä on jälleen 4H-yhdistyksen nuorten tyttöjen pitämä kahvila, kuten viime kesänäkin. Sisiliskokin olisi kai ollut tullut kahville, mutta taisi pelästyä minua eikä sitten tullutkaan. Höh. 

Moottoritiellä kotiinpäin tullessa yritin ottaa kuvaa valtavista lupiinipelloista - niitä tosiaan voi jo sanoa pelloiksi - mutta suurimmat ehti aina mennä ohi tai kohdalle osui just auto. Mutta upeita ne on. Paikka paikoin kasvaa valtavia määriä keltaisia leinikkejä ja valkoisia koiranputkia, tervakukkiakin siellä täällä. Kissankelloja, harakankelloja - mitä lie kelloja.