Aurinko hellii ja lämmittää

 vaan eipä sekään tunnu meille suomalaisille oikein kelpaavan. Kesäkuu meni sateessa ja vilussa väristen ja nyt hikoillaan helteessä. Rajansa toki kaikella, kylmillä keleillä on helppo lisätä vaatetta mutta helteillä ei voi määräänsä enempää vähentää. Jossain tulee raja vastaan - tai viimeistään poliisi ja ambulanssi 😉

Minä olen nauttinut näistä kesäpäivistä ilmalämpöpumpun katveessa ristipistotyöni kanssa ja ihaillut pihan kukkia. Ne jaksavat kukkia, kun vettä tulee tasaiseen tahtiin. Eilen paukkui ja rytisi ukkonen oikein kunnolla - ja minä nautin siitäkin! Edellisestä kunnon ukonilmasta oli aikaa KAHDEKSAN vuotta, sen koin, kuuntelin ja katselin Koloveden kansallispuistossa kallioiden kupeessa. Ei osu kunnon ukkoset turhan usein minun kohdalle. 

Linnut ovat hiljenneet eikä muitakaan eläimiä ole pihapiirissä näkynyt eikä kuulunut. Pörriäisiä onneksi on.

Poika kävi viikonloppuna pikavisiitillä. Tämä Repolaiselta tilaamani kortti odotti oikeaa hetkeä jo tovin, mutta ennen juhannusta Poika ilmoitti, että maisterin paperit ovat taskussa. 

Pienestä asti on ollut kova lukemaan, tukka on nyttemmin päästä lähtenyt (siili..)

Vaikka vuosia opiskeli japania, niin ruotsistakin piti arvosana hankkia ja me vanhempina toki yritimme auttaa: jojo on redan-redan. 

Ja hämärästi näkyy oikeassa reunassa kaksi etanaa. 
Ne kulkevat muistoissamme ikuisesti; niillä hän aikanaan ystävänsä kanssa koristeli naapuritalon kivijalan ja signeerasi omat työnsä, kun oli juuri oppinut lukemaan ja kirjoittamaan 👍
Niitä sitten ylpeä äiti naapurin kanssa pesi pois yötä myöten... 
Kiitos Repolainen ihanasta kortista - redan-redan löytyi heti ja sai Pojan nauramaan! 

Mursu ja Poika saivat oman "juttutuokionsa" tullessaan kaupungista tänne maalle ja käydessään kaupungissa, me kävelimme Pojan kanssa satamaan istuskelemaan ja juttelemaan niistä ja näistä. 

Takaisin palattuamme katselimme pihan kukkaset, keräsimme raparperit, jotka olikin kasvaneet valtaviksi ja sitten vain oltiin. Joskus on ihan hyvä vain olla, ihan hiljaa, tietää olevansa kotona rakkaiden seurassa, kun on hiljaisuudessa on hyvä olla.

Sain kuitenkin jossain välissä ylipuhuttua ensin Pojan pelaamaan kanssani meillä ennen niin suosittua Yatzya! 

(Kuva on jostain vanhasta minun ja Mursun pelistä, on näköjään pelattu järjestyksessä)

Taidettiin pelata kolme peliä ja sitten Mursukin innostui tulemaan mukaan, vaikka ensin kieltäytyi, kun pyydettiin 😄
Mursut.

Oli mukava pelata pitkästä aikaa yhdessä jotain - Yatzya en ole Pojan kanssa koskaan muuten pelannutkaan. 

Huomenna olisi aikomuksena mennä ystävien kanssa kaupunkiin ulos satamaan syömään - siis ihan ulos ulos. Toivottavasti löytyy edes yksi varjoisa paikka, ettei tarvitsisi mennä sisätiloihin.  Voisihan sitä tietysti ottaa hatun, mutta en vain tunne oloani kovin kotoisaksi hattu päässä ihmisten ilmoilla. Lierihattu. Vaikka se onkin ihan nätti. 

Oh nou - nyrkkipyykki on likoomassa. Pitää mennä pesemään se.