Mullapa on ihan parhaat blogiystävät ❤️

 

 Ja meillä on ihan paras "blogirinki" ❤️❤️ 

Kiitos teille ihanat, kun autoitte hädässä, siis tohtorinhatussa. Hattu on nyt tallessa, toivottavasti sille on käyttöä myöhemmin.
Kävi niin, että hätä tuli toiseen käteen ja jouduin luopumaan tästä 😞 - olisi pitänyt osata ennakoida; toinen hätä oli odotettavissa.

Koska tänään on pyhä, voin keskittyä olemaan ahkera (hmph) ja vaikkapa näyttämään teille millaisia kasoja meille kerääntyy tasaisin väliajoin. 
Kiitos Stanstan, sain ne siivottua. Ja Stansta: tämä EI ole mitään "nyt sinunkin pitää siivota kun minäkin siivosin, katso nyt miten helppoa se on" -soopaa tai mitään muuta sellaista, vaan oikeasti: se, että sinä kannoit sellaisen määrän tarpeetonta tavaraa sinne lavalle, sai minutkin taas katselemaan ympärilleni. 

Tässä ensimmäinen kuvapari.

Sumea siksi, että on otettu illalla, kun valona on enää tv ja jalkalamppu eli ei valoa juuri mitään. Mutta ehkä parempikin kun valoa on vähän.

Tämä on siis meidän olohuoneen pöytä. Minun "komentokeskukseni". 
Edellisestä siivouksesta oli aikaa niinkin paljon kuin vajaa viikko 🫣 Eli melkoisen sotkun ehdin saada aikaan. 

Ja näin. Tältä tämän pöydän KUULUISI näyttää. 

Jokaiselle tavaralle ON oma paikkansa. Edellisessä kuvassa näkyneessä punaisessa, peltisessä piparirasiassa EI ole piparkakkuja 😀 Siellä on kuulokojeideni paristot ja muut tarvikkeet. Sille on paikkansa kaappinsa - se nyt vain "sattui" jäämään tuohon kun pesin nämä vempaimet.

Tyhjä pilleripurkkikin oli ollut pöydän kulmalla EDELLISESTÄ sunnuntaista asti 🙂‍↔️ Se oli sitä varten, että kun soitan apteekkiin ja pyydän tilaamaan lääkkeitäni, niin muistan varmistaa myös noiden lääkkeiden saatavuuden. No miksi en heittänyt sitä pois kun olin soittanut apteekkiin - sanokaapa se? 

Postista oli tullut ihan oikeata Roskapostia. Tuplaten. Kotikunnalta ja mökkikunnalta. Hyvä pitää tallessa, vaikkei niissä mitään varsinaista just nyt -asiaa ollutkaan. 

Niin ja ne muutaman viikon - oisko peräti kuukauden - tuossa nojatuolissa olleet liinavaatteet sain vihdoin tonne arkkuun. Ne vain oli sen vajaan viikon tuolla makuuhuoneessa mun puolella.

Tunnustan:
Pöytäliinan alle piilotin kirjekuoren, jossa on lääkärintodistus ja muita papereita. Niitä tarvitsen. Joskus, kun ajatus kulkee paremmin.

Seuraava kuvapari:

Niin kuin varmaan näkyy, tämä on minun nojatuolini vierestä. NOLOA. 

Olen kertonut, että meillä on pieni koti ja monessa paikassa pitää soveltaa. 
Tuossa seinän vieressä kököttää matkalaukkuni. Sitä ei varsinaisesti tarvitse piilottaa, mutta kun en tiennyt mihin tuon Ötökkätutkijalta saamani joululahjan laittaisin, laitoin sen tuohon. Siinä on koko hänen viime vuotinen luokkansa ja hän itse juuri sopivalla kohdalla 🥰 

Päällä kököttää selkätyyny (jota ehkä kohta taas tarvitsen...)

Mutta tuo KASA! 🫣🤯
Meillä oli muutaman päivän pahuksen kylmä, joten pöllöpeiton lisäksi otin toisen peiton. Ne ovat tuossa samassa kasassa käsityökorin kanssa - joka toimii näköjään samalla lehtikorinakin. Ja siihen samaan kasaan on työnnetty huopakassi, joka säilyttää ristipistotyötä ja sen tarvikkeita. 

Eipä senkään raivaaminen nyt niin hirveä homma ollut, kun otti itseään niskasta kiinni. Ja seisoi kahdella jalalla eikä kurotellut "tuo tuosta ja tuo tuosta" -menetelmällä. 

Matkalaukun päältä lähti käyttöön Ötökkätutkijan tekemä kangaskassi. Siitä tuli KIRJASTOkassi 📖.

Ylimääräinen viltti rullalle ja "sukkapakkiin" - sieltä se on helppo ottaa jos tulee vilu. 

Käsityökorit järjestykseen ja tuo tyyny. Niin, mitä se tuossa tekee 🤔 
Tyyny on läppärin alunen, koska tämä on aina sylissä, kun jotain teen. Olen etsinyt sellaista tuulettavaa alustaa, mutta en ole löytänyt (kohtuuhintaista) sopivan kokoista. Käytän sitä myös lukiessa kirjatukena. 
Ja tästä kuvasta myös näkyy... Ei oikeastaan pienen kodin ongelma vaan laiskan ihmisen ongelma: kaikki pitää olla käden ulottuvilla ilman että tarvitsee nousta tuolista ylös 😂

Ja sitten viimeinen kuvapari:

Tämän enempää makuuhuoneeseeni ette pääse kurkistamaan. Ja taas ne pienet tilat 😂

Tänne muuttaessamme raakkasin vaatteita TODELLA rankalla kädellä ja siksipä lähes kaikki vaatteeni mahtuvat näihin kahteen lipastoon. 

Niiden päällä on isovanhemmilta peritty n. 1950-luvulta oleva kirjakaappi, jossa on kaksi hyllyä langoille ja ylimmällä hyllyllä vanhoja rakkaita esineitä.

Ja sitten tämä lipaston päällinen: "Sayonaran" takana on pino lukemattomia kirjoja, se on minun kirjahyllyni 😉 Mutta sitten. Kirjakaapin eteen kerääntyy AINA kaikkea, minkä saa helposti pudotettua lattialle hämärässä - ja herätettyä Mursun. 

Samalla kun siivosin tuon kirjakaapin oikeanpuoleisen kaapin sekä lipastojen vieressä olevan kirjoituspöydän sain siivottua näiden lipastojen päällisetkin!

Ja kierrätykseen lähti taas paljon tavaraa mille meillä ei ole käyttöä.

Ja käyttämättömiä, puhelinten mukana tulleita nappikuulokkeita (langallisia), mutta koska en itsekään ostaisi sellaisia kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta, niin ne saavat mennä kaatiksen SER-pisteeseen.

Että näin. Kiitos vielä kerran Stansta, annoit inspiraation tehdä edes jotain. 

Tuosta käsityöläjästä nimittäin katosi paljon muutakin: korissa oli jokunen keskeneräinen käsityö, jotka purin ja kerin langat nätisti kerälle ja pistin kerät jämälankalaatikkoon. 

Siivosin peilikaapista pois turhat, käyttämättömät meikit sun muut. 

Kävin läpi ei-reseptilääkelaatikon ja pistin pussiin kaikki iänikuisen vanhat silmä- ja korvatipat ja sen sellaiset. Pari koronatestiäkin löytyi vielä Viimeinen käyttöpäivä vuonna kivi ja kirves kera nakkien. 

Tässä välissä kävin Mursun kanssa pihatöissä: Mursu ajoi nurmikkoa ja minä kokosin kaksi sellaista verkkokompostia tai mitä ne nyt on. Nurmikkoa varten kuitenkin. Olin TOOOSI reipas. Ainakin manaamaan. Hyttysiä ja ötököitä oli pahuksenmoisesti. 

Nyt menen leipomaan sen banaanikakun, ennen kuin banaanit kävelee tuonne kompostiin vastaleikatun nurtsin seuraksi.

Mukavaa päivää kaikille! ☀️☀️☀️