..meidän pihakoivuun ehti.
Vielä eilen ikkunoista näkyvä
maisemani oli harmaa,
nyt se on hennon vihreä,
se on ihan varmaa.
Sinivuokot, valkovuokot,
joita pienet nyrkit täynnä
ennen kotiin kannettiin
ja äidille, mummolle
annettiin
ovat nostaneet kasvonsa
kohti aurinkoa.
*************************
Hups, tuommoinen lähti näppäimistöstä vähän niin kuin itsestään 🫣 - Suomi-iskelmää kuunnellessa tapahtuu kaikenlaista.
Oli lähdettävä tänään leipäostoksille ja samalla taas vähän liikkeelle, noin yleensäkin. Eilen satoi välillä vettä ja välillä ei (näppärää eikö 😉)
Joka tapauksessa, matkalla nähtiin kurkien, joutsenien, töyhtöhyyppien ja muiden lintujen lisäksi keskellä tietä seisomassa kauris. Luulin sitä ensin jonkun isoksi koiraksi, kun satuttiin juuri olemaan paikassa, jossa alkaa asutus. Mutta kepeästä hypähdyksestä päätellen se oli kauris - ja Mursu tunnisti sen.
Kauppaan johon tällä kertaa olimme menossa, pääsee montaa eri reittiä. Pääsee asfalttitietäkin kahta eri reittiä, mutta jostain syystä meitä kiehtoo hiekkatiet enemmän.
Lähemmäs emme tohdi emme, sillä tuonne ladolle tai mikä tuo lie, menevä tie on yksityistie, eikä meillä ole tapana ajella niitä.
Vaikka on näin kurja valokuvaaja, olisiko mitään itua hankkia oikea KAMERA? Siis ihan semmoinen peruspokkari - vieläkö sellaisia on.
Jaa mutta, löytyisiköhän olemassa oleviin pokkareihin uusia akkuja *pohtii hän itsekseen ja koettaa muistaa asian vielä joskus myöhemminkin*
Joka tapauksessa. Tien varrella on myös pienen pieni lammikko. Ei lätäkkö vaan lammikko, lampi. Se on siellä aina ja siellä on yleensä sorsia. Vielä ne eivät ole tulleet. Mutta siellä on myös yleensä sammakonkutua. Se on TÄYNNÄ sammakonkutua siihen asti kunnes sorsat saapuvat. En tiedä mitä sille sitten tapahtuu. Kurjet kai sitä syövät, mutta syövätkö sorsat?
Kyllä siellä kuitenkin aina lopulta sammakoitakin on.
Tein muuten tänään Ilta-Sanomien jonkun luontotestin, tai siis Mursu esitti ne kysymykset minulle samalla kun minä tein muuta. Vastasin kaikkiin 12 kysymykseen oikein. JOTAIN sentään tiedän luonnosta.
Mutta tätä emme tunnistaneet, mikä tämä on.
Koppakuoriainen kyllä, mutta mikä.
Mitäkö tässä on tapahtunut? Kuten näette tarkkaan katsomalla, siinä on liuskekiven palasia.
Epäilemme, että se on aikonut rakentaa tuohon isolle kivelle (ei sen juurelle, sehän ei ole leppäkerttu, kuten varmaan tunnistatte), jonkinlaisen suomalaisen version Stonehengestä.
Siis jotain Kivihenkeä?
Mutta sitten on tullut väsy ja se on heittäytynyt tuohon selälleen lepäämään. Siinä se pötkötti, eikä välittänyt meistä pätkääkään.
Todellisuus taitaa kyllä olla se, että ennen eilistä kaatosadetta kaadoin noille kiville, meidän portaiden edessä, portaille ja portaiden viereen kaadoin kymmenisen litraa muurahaismyrkkyä. Tupsukekomuurahaiset yritti vallata Pöllönkulman ja meillä oli siitä vähän eri mielipide.
Näyttää siltä, että pakkasivat matkalaukkunsa ja muuttivat muille maille. Niillä ilmeisesti lentoliikenne toimii.
Googlen mukaan linnut eivät syö muurahaisia (joitakin tikkoja; palokärki ja harmaapäätikka, lukuun ottamatta, ja niitä ei ole ainakaan nyt näkynyt = kuulunut) eli ei huolta, että myrkyttäisin lintuja.
Höh, meinasin unohtaa. Kauppareissulla, kun olimme melkein jo kaupalla, Mursu sanoi yhtäkkiä "Mitäs tossa oli, kirjoja ulkona pöydällä!" Käytiin kaupassa ja palattiin takaisin, ajettiin kirjapöytien eteen ja mentiin katsomaan. Kirjoja 1 kpl/20 snt tai 10 kpl/ € 😮 Katseltiin niitä kirjoja, löydettiin pari kirjaa, ja Päivi! muistin sinut 😊- katselin kirjoja myös sillä silmällä, josko siellä olisi se puuttuva kirja.
Siellä nimittäin oli itsepalvelukassa ja Mursu kävi tiputtamassa postiluukusta euron, olisi vielä ollut varaa ottaa vaikka kuinka monta kirjaa. Mutta eipä löytynyt niistäkään kirjoista, eikä löytynyt meillekään enempää kuin ne kaksi kirjaa: Erkki-Mikaelin (Erkki Salmi) Samuel Väsy -pakinoita.
Isäni luki niitä, yleensä sai joululahjaksi joko niitä tai Yrjö -kirjoja.
Kiva ja varsin ajankohtainen runo! Jotenkin hyppäsin kyytiinne ja pääsin mukaan ajelemaan hiekkateitä. Minulla on jossain vanha kamera, mutta en tullut koskaan sen kanssa oikein toimeen, ja sitten tuli hyvät kännykkäkamerat. Jossain se(kin) lojuu tarpeettomana.
VastaaPoistaAurinkoista maanantaita ja alkanutta viikkoa! 🌞
Kiitos Stansta 💕 Mietinkin, kuka siinä vieressäni istuu ja lämmittää, kun Mursulla oli ikkuna auki ja sieltä yleensä käy vähän viileä tuuli - nyt lämmitti mukavasti 😊🌞
PoistaKamerasta kuvien siirtäminen koneelle on minusta jotenkin hankalaa, kännykällä otetut kuvat lähetän usein meilillä itselleni ja sitten läppärillä siirrän meilistä joko työpöydälle tai kansioon, jos haluan säästää ne. Tumpelona pääsen niin helpommalla, kun Poika ei vieläKÄÄN ole käynyt ja tehnyt niitä pienen pieniä taikatemppujaan näille meidän koneille 😄
Mukavaa viikkoa - maanantai vilahti taas, hyvien uutisten kera. Kerron, kun saan niihin vahvistuksen ensi viikolla.
Käytin tuota samuel väsyä heetken aikaa jossain nettialustoilla nimimerkkinä kun siitä aiemminkin olet maininnut.
VastaaPoistaEn tiedä itseni lisksi muita jotka käyttävät runon otsikkoa joko sen ensimäisenä sanana (rivinä) tai viimeisenä, sinä olet nyt toinen. Yleensä se toistetaan joka on minusta turhaa.. .
Aurinkoista viikkoa Pöllönkulmaan, aouuuuuu!!
Olenko? Muisti pät-kii... 🫣
PoistaAurinkoa sinne "pohjoiseen" 😉😉
Hei vaan🖐🏻
VastaaPoistaRunosi on ihana, tykkään🌺
Hiekkatiet kiinnostaa täälläkin aina, ne saattaa viedä vaikka minne. Blogini alkuaikoina otin kuvat järkkärilläni ( Canon EOS 1100D), siitä on jossain blogissani esittelykin) mutta oma vaiva siinä oli kun piti siirtää kuvat tietsikkaan jne. Nyt kännykkäkamerat ovat kehittyneet hurjasti!
Taas kerran kiitos Pöllö kun muistit minua siinä kirja-asiassa, olet ihana🥰💗
Mukavaa maanantaita sinne Pöllönkulmaan🌞
Kiitos Päivi 💕
PoistaMe ajellaan mieluummin pienemmillä teillä, katsellaan eläimiä ja vanhoja taloja, kiviä ja puita. Nyt meidät jo tunnetaan näillä kotinurkilla, mutta aluksi varmaan pidettiin silmällä ja sana kulki talosta taloon "oletteko panneet merkille, sellainen auto liikkuu täällä, ajaa tosi hiljaa, varmaan kyttää jotain varastettavaa" - meillä kun on iso pakettiauto 😄
Maanantai meni hyvien uutisten saattelemana - kerron lisää kun saan vahvistuksen vielä ensi viikolla!
Aurinkoa koko viikkoon 🌞🌞
Yrjö-kirjoista vielä, edesmennyt isäni sai välillä niitä lahjaksi, Yrjö- niminen kun oli.💗
VastaaPoista💕
PoistaMe joudutaan väkisin ajamaan hiekkatietä mökille loppu neljä kilometriä. Pölyää älyttömästi välillä ja etenkin kun on pari kertaa unohtunut takakontti auki hetken matkaa mökiltä lähdettäessä. Luulin eka kertaa että etuikkunan alla palaa....tulee savua . Meillä on varkku Volvo ja pölyn pyyhkimistä riitti . Kiva runo
VastaaPoistaKiitos Nila 🥰
PoistaHuh, varmaan melkoinen säikähdys, kun luulitte, että ikkunan alla palaa.
Hiekkatien pölyämisestä tuli mieleen äskeinen kaupungissa käynti: vettä satoi lähes kaatamalla ja siellä kasteltiin katuja 😂 Varmaan pestiin/kerättiin hiekkoja pois, mutta oli jotenkin niin koomista, että ajettiin autolla vettä kadulle, kun sitä tuli taivaan täydeltä.
Minulla oli sitkeästi kamera vielä silloinkin kun muut kaikki kuvasivat jo puhelimella. Yksissä sukujuhlissa nuoriso naureskelikin hyväntahtoisesti ,että olen ainoa joka vielä kameralla kuvaa :-). Minulla oli kätevän kokoinen Cannon Ixus ja sillä sai ihan hyviä kuvia ja ajatus oli ostaa uusi kamera , mutta Kari sai käännettyä pääni ja osti minulle paremman puhelimen ja oli sitä mieltä että yhtä laadukkaita kuvia sillä saa....no hiukan olen eri mieltä enkä ole vielä kokonaan haudannut kameran ostoakaan. Mutta ainut huono kameran käytössä on eli se pitäisi olla aina samalla tavalla mukana niinkuin puhelinkin on.Koskaan ei voi tietää mitä kuvattavaa nurkan takaa löytyy.....
VastaaPoistaMeillä ajellaan mielellään kaikkia hiekka- ja metsäteitä ja välillä ajaudutaan ties minne :-).
Hiukan ahdistaa tuo kirjojen alemyynti mutta hyvä jos edes sillä tavoin saadaan ne kiertoon. Kirjat alkavat olla jo varsinaista ongelmajätettä !!!!
Minulla on kaksikin pokkaria, toinen vedenpitävä - ostin sen aikanaan melontareissuja varten -, mutta molemmat tarvitsisivat uudet akut/patterit.
PoistaOlen oikeasti niin surkea kuvaaja ja lisäksi ongelmana on se, että jos vähänkin liian kauan yritän kohdistaa (mikä onkaan taas oikea sana, tähdätä?), niin kädet rupeaa vapisemaan niin, etten saa selvää kuvaa lainkaan.
Pysyttelen siis kännykässä, ehkä kohta on jopa uuden kännykän aika.
Meillä on sama vika - aina ei olla ihan täysin varmojakaan siitä missä ollaan kun, käännytään tosta tonne ja sitten tonne ja vielä tonne. Nyt olen taas oppinut lukemaan maantiekarttaa, sekin taito oli muutaman vuoden hukassa, niin pysytään vähän paremmin "tiellä ja kartalla" kun ajellaan.
Minä taas olin mielissäni tuosta kirjojen alennusmyynnistä: mieluummin noin, kuin että olisi vienyt kaatopaikalle tms.
Nuorina ja hölmöinä meidät uunotettiin ennen tietokoneaikaa ostamaan tietosanakirjasarja ja niitä sitten kirjahyllyssä pidettiin, ihan vain muistutuksena tyhmyydestämme. Oli niistä kyllä hyötyäkin.
Sitten tuli aika, että päätimme luopua niistä. Kyllä teki kipeää, Stanstan sanoin sieluun sattui, kun revin niistä kannet irti. Kansille onneksi oli meidän latuyhdistyksellä käyttöä, että ihan kokonaan hukkaan ne ei menneet.
Tuli vasta myöhemmin mieleeni että se miksi minun piti lopulta luopua kamerasta niin siihen ei löytynyt enää mistään sopivia muistikortteja.Eli se ns. varaosien puute on yksi harmillinen homma noissa kaikissa nykyajan vehkeissä.
PoistaTuo pitää muuten paikkansa; varaosia ei saa ja kännyköihin ja tietokoneisiin ei loppujen lopuksi saa päivityksiä ja ainakin pelotellaan, jos ei paikkaansa pitäisikään, kaikenlaisilla viruksilla ja että lakkaa toimimasta jne. Ja kun on tällainen, joka osaa asioita vain tiettyyn pisteeseen asti, niin ei auta kuin tehdä mitä käsketään eli ostaa uusi. Tai olla ilman.
PoistaTietosanakirjoista tuli mieleen, että äidillä sattui sieluun omiensa kanssa! 😢 Hän ei meinannut millään ymmärtää, ettei niitä käytetä enää ollenkaan. Etteivät edes kelpaa mihinkään. Niin oli syvälle juurtunut se, että kun kaivattiin jotain tietoa, otettiin kirja käteen ja etsittiin sieltä. Ehdotti montaa paikkaa kirjoille, kun häntä suretti heittää ne hukkaan. Voi äiti! ♥
PoistaKameroista sen verran, että omin isän vanhan kameran itselleni. Voisinkin joskus esitellä sen...
💖 Äidit on.
PoistaMinua vaivaa, kun en tiedä mitä tapahtui mummon ja vaarin vanhoille tietosanakirjoille; ne olivat tooosi vanhoja, niitä oli neljä kappaletta ja niihin sai koskea vain hyvin harvoin, luvan kanssa. Olisin mielelläni ottanut itselleni kun heidän kotiaan tyhjennettiin.
Ei vain tullut mieleen kun isä soitti ja kysyi mitä tahtoisin - muistin vain tuon kirjakaapin, jota olin aina ihaillut.
Kaunis ja herkkä runo. Siinä koet juuri herkimmän kevään. Sinun koivussako on jo pienen pieni lehti? Minun koivini oksilla on kerros lunta ja lisää tupruttaa.
VastaaPoistaMeillä täytyi eilen käydä ostamassa linnuille ruokaa, kun niitä kertyi varmasti parhaimmillaan jo sata ruokintapaikalle. Kovaa aikaa muuttolinnuille, toivottavasti ainakin hyöteisyöjät pysyttelevät vielä pois täältä.
Meidän kotitie ennen uutta lunta oli aivan kuralla. Eilen oli lingottu lumet ja nyt se lumen ja ravan sekoitteella. Minun on ollut ihan pakko tätä hassua kevättä kuvata liikaakin.
Useimmin kuvaan pokkarilla, vaihtoehtona puheimen kamera, mutta ihan jos lähden varta varsten kuvaamaan, niin järjestelmäkamerani otan mukaan.
En tunnista koppiaistasi. On vissiin kuollut, kun on koivet ylöspäin. Muurahaisetkin ovat piilossa taas syvällä pesissään. Niitä näkyi edellisviikolla aurinkopäivänä pihan keossaan hyörimässä. Nyt lumi peittää keot.
Ojat ovat jäässä, ettei sammakoilla ole vielä kiire kutemaan. Minullakin tule usein seurattua, miten kudusta kasvaa ensin puntarpäitä, sitten pitkäpyrstöisiä vähän sammakkoa muistuttavia ja lopuksi pikku sammakoita, Usein harmittaa, miten lätäköt ja ojat kuivuvat kesken kaiken ja sammakonkudusta ei kehity mitään. Kerran kokeilin kastella kuvunutta lätäkköä, mutta olin myöhässä.
Kirjaostoksille en uskalla mennä. Syystä, ettei meillä ole tilaa enemmille kirjoille. Taidan kuulua omalla tavallani sarjaan - epätavallinen lukija!
Kiitos aimarii 🥰
PoistaMeidän koivussa on todellakin jo pienen pieni lehti - mutta en saa sinulle siitä kuvaa, kun tontin halkaisee pieni oja/puro ja koivu on sen toisella puolen. Enkä minä kömpelönä uskalla loikata sen yli 😄
Tänään on taas pilvinen ja viileä päivä, 7 astetta lämmintä, mutta vihreää meillä jo on - aurinko tuo kevään hennon vihreän esille.
Katselin kuvia blogistasi; teillä tosiaan on tullut lunta ja linturaukat ovat ihan pulassa, kun ei ruokaa ole missään.
Meidän linnut laulavat ja ovat pulassa ainoastaan naapurin kissan vuoksi, kun se käy niitä hätyyttelemässä.
Mekin Mursun kanssa kuulumme sarjaan epätavallinen lukija; ostamme vain epätavallisia kirjoja 😉 Siksi tuollaiset kirjamyynnit houkuttavat meitä kuin kukkaset mehiläisiä. Tuonkin Poika on perinyt meiltä: mitä erikoisempi ja vanhempi kirja, sen varmemmin hän sen ostaa.
Ei ole paljon tilaa heilläkään enkä tiedä mihin hän niitä kirjoja oikein pistää, mutta melkein viikottain kertoo ostaneensa joko jonkun vanhan kirjan tai jonkun uuden kääntämiseensä (japanin kieli) liittyvän kirjan.
Voi koppakuoriaista, heittikö se henkensä siihen. Pidätte sille hautajaiset ja laulatte jonkin teemaan sopivan virren. Tai runoilet sen itse, kuten tuon runon postauksen alussa. :)
VastaaPoistaMinä olen määrännyt itselleni kirjojen ostokiellon. En saa myöskään vastaanottaa ilmaisia kirjoja kuin poikkeustapauksissa. Poikkeustapauksia on nyt noin metrin pätkä lundiahyllyssäni :D Joka muutossa olen kironnut kirjat ja lundian alimpaan helvettiin - ja sitten koonnut sen taas uuteen kotiini.
Toivoton tapaus.
Ei ole liikahtanut, olemme odottaneet josko ystävänsä olisivat tulleet sen noutamaan, mutta ei. Ehkä pidämme huomenna hautajaiset, kirjoittelen tässä illalla muistorunon sille.
PoistaMe jo ennen tänne maalle, pienempään asuntoon muuttamista, luovuttiin kirjoista.
Kirjahyllyhän on kirjoja varten ja kummankin perheessä on aina luettu ja olen iloinen, kun sain Pojankin lopulta pienen tauon jälkeen innostumaan uudelleen lukemisesta (listasi taannoin kirjansa, oliko niitä reilu 600 + n. 400 Aku Ankan taskukirjaa..)
Onneksi meidän kirjasto (kaupungissa) piti silloin "ota ja jätä" -pistettä ja sain vietyä sinne kaikki ne kirjat joille en muuta sijoituspistettä löytänyt - ainoastaan ne tietosanakirjat koki kovan kohtalon, niitä ei huolinut mikään kierrätyspiste.