Sadetta on pidetty ja sellaista, ja jostain syystä on ollut vähän matalapainetta muutenkin. Johtuu varmaan niistä ikävistä uutisista Siskon isästä. Sellaiset pistää aina miettimään monenlaisia asioita, ja asuinhan minäkin hänen kanssaan samassa taloudessa muutaman vuoden ennen kotoa muuttamista.
Perjantaina oltiin Mursun kanssa liikkeellä. Hän jätti minut kirjastoon ja jatkoi itse matkaansa terveyskeskuksen laboratorioon.
En ole kartalla kirjaston aukioloajoista, koska meidän kirjastossa on myös omatoimikirjasto eli sinne pääsee milloin vain klo 7-21, on siellä henkilökunta paikalla tai ei. Itse pidän huolen siitä, että minun siivellä sinne ei tule ketään enkä minä mene kenenkään siivellä - jokainen kulkekoon "omin luvin". Perjantai oli jotenkin kumma päivä siellä noin ylipäätään, mutta kun pääsin sisäänkäynnin luo joku avasi oven. Kysyin
- Uskallatko päästää minut sisälle? Vai onko tämä jo auki? (Kirjasto aukeaa klo 10 tai 12)
- Ei kun minä avasin oven sinulle 😊
Ystävällistä, tuntemattomalta ihmiseltä joka itse jäi vielä ulos 🥰
Löysin varaamani kirjan ja kaivoin puhelimen etsiäkseni sen muistista kirjan, jonka olen valinnut Lukupiirin seuraavaksi kirjaksi. Huomasin, että minua on tavoiteltu.
Mursu:
- Voi p.. Lompakko jäi kotiin, mulla ei ole mitään papereita mukana!
- Hitto. Mutta onhan sulla puhelimessa se ilmoitus (muistutus), kyllä ne sut ottaa, hetu riittää.
Posti:
Yritimme tavoitella, olisimme tuoneet paketin... mitä siinä nyt lukikaan. Pikainen laskutoimitus ja soitto numeroon josta oli myös soitettu.
- Pöllö tässä, olit soittanut. Pakettia olisit tuomassa.
- Joo, milloin olisitte kotona?
- Jos ei mitään ihmeitä satu, niin kahteen mennessä ollaan. Voitko jättää sen pihalle?
- Voin toki. Mitä siellä on, jos sataa, että kärsiikö se?
- Siellä on ruohonleikkuri, mutta on siinä sen verran katon lapetta, jonka alle sen saa, jos ei olla kotona.
- Kahdelta on kyllä hyvä, voin tuoda sen paluumatkalla - nähdään silloin!
Mursu olisi murissut, jos ei olisi saanut labrassa niin hyvää palvelua. Ajettiin nimittäin mennessä tutkaan ja kivasti välähti kamera! Varmaan tuli hyvä kuva! Ja kun ei olisi edes ollut mikään kiire, ajoissa kun oltiin lähdetty. Grrrrr....
Kirjastossa oli erikoinen tunnelma: hässäkkää ja härdelliä, vaikkei toisaalta ollutkaan. Eikä ollut paljon väkeäkään. Mursun soittaessa, että lähtee tulemaan, kysyin äkkiä missä on nuorten kirjat. Sain opastuksen ja lähdin nopeasti etsimään lukemista myös Mursulle. Oppaani tuli perässä ja kysyi mitä etsin. "3 etsivää". Aa, ne on tuossa ja osoitti - tietenkin alahyllyä. 🫣 Arvatkaa mitä siellä oli? Neiti Etsiviä koko hylly 😂 Näytin ilmeisesti siltä, että ei, nää ei nyt oo niitä mitä etsin ja olin vaihtamassa hyllyn puolta, koska auttajani kysyi uudestaan mitä etsin. Ja löytyihän se etsimäni kirja 👍
Mutta se Lukupiirin kirja jäi etsimättä/hakematta, senkin olisi pitänyt paikalla olla, en vain löytänyt sitä. Onneksi ei ole kiire, koska en ole sitä vielä "julkaissut" muillekaan. Tulossa on kyllä, ihan näinä päivinä! 📚
Ah ja voi - kirjastosta voisin kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon ja pitkään, mutta kuinkahan monta lukijaa minulle sen jälkeen jäisi?
Otimme siis uuden suunnan, ajoimme toiseen suuntaan eli kodin ohi, apteekki, kauppa ja Pöllön sulat ojennukseen.
Illalla katseltiin Tähdet, Tähdet ja tehtiin lauantaiksi lasagnea valmiiksi - taas ihan omaan tyyliin. Ei valkokastiketta 😉 Mutta juustoa senkin edestä.
Eilisen päivän käytin paleluun ja lukemiseen, paitsi sen ajan jonka käytiin parhaan futismatsin katseluun ikinä! Luolamies (vaha-animaatio)
Luolamies sijoittuu ajanlaskumme alkuun, esihistoriallisten olentojen ja karvaisten mammuttien aikaan, ja kertoo tarinan Tukista sekä hänen lemmikkisiastaan Possosta. Yhdessä heimonsa kanssa he käyvät taistoon suurta vihollista, lordi Noothia ja hänen pronssikautista kaupunkiaan vastaan pelastaakseen kotinsa.
Illalla katselin Yle Areenasta Tangomarkkinoiden Semifinaalin. Olin hitusen pettynyt tangokuningasfinalistien kohdalla.
Ja aamu alkoi Hätäpuheluilla Hölmölästä. Meinas tulla pissat housuun. (Ohjelma tuli siis tv:stä)
Puhelu meni kutakuinkin näin:
- Hätäkeskus.
- Tulkaa hakemaan mummi pois. Se on ilkeä.
- Mikäs nyt on?
- Mummi on ilkeä. Se pitää hakea pois.
- Kuinkas vanha sinä olet?
- Neljä. Lähettäkää Teräsmies hakemaan mummi pois.
- Haloo? (Mummi tulee puhelimeen) Anteeksi.
- Oletteko te mummi?
- Olen kyllä?
- Mikäs siellä on tilanne?
- Käskin laittamaan alushousut jalkaan, ennen kuin hän saa jäätelöä.
😂😂😂 Kauhean julma mummi! Olkaa mummit ja mummot ja mummut varovaisia, sitä voi pienemmästäkin lapsenlapset soittaa hätäkeskuksesta Teräsmiehen paikalle 😄
Niin ja rakkaat lukijat ja ystävät: luen kyllä teidän bloginne jokaisen päivityksen vaikka en aina kommentoikaan.
Ja Stanstalle terveiset; kasa- ja läjäpäivitys tulee kyllä. Ilman kuvia.
Voi ei tuota hätäkeskuspuhelua :D Hellyttävä! Varmaan piristi siellä häkessäkin päivän :D
VastaaPoistaOn tuo keisarinpikarililja mun mielestä myös. Siis olkoon niin!
Kirjastot on kyllä ihania paikkoja, voisipa siellä yöpyä. Sain pari vuotta sitten tilaisuuden olla harjoitteluasiakas eräälle valmistuvalle ratkaisukeskeiselle lyhytterapeutille, joka yllytti mua kirjoittamaan paljon. Siis vielä enemmän kuin nyt. Sanoin, että keskityn huonosti nykyään, en uppoudu siihen hommaan kuten nuorempana. Tämä terapeutti sanoi, että mene kirjastoon kirjoittamaan. Miksi en ole itse tullut ajatelleeksi tuotakaan. Eli joskus pakkaan kynät ja vihkot mukaan ja painun kirjastoon. Suorastaan inspiroiva paikka!
Oho!! Aurinko näyttäytyy! Pitää kai lahnautua pihalle, jo sitä vettä tulikin!
Ei kaatuilla vieläkään, eihän!
Se oli ihana - ja häken vastaaja nauroi, kun mummi kertoi, mikä oli soiton syy 😂
PoistaKun asuttiin vielä kaupungissa ja Siskon lapset oli pieniä, olisiko olleet jotain 5- ja 3-vuotiaita,, ja käymässä täällä Suomessa mummolassa, huomasin, että juuri heidän vierailun aikana on pääkirjastossa Pehmolelujen työpäivä.
Ehdin ajoissa, ilmoitin kirjastoon Mr Sharkin ja Prairien. Lelut olivat siellä yötä ja tekivät kaiken laisia töitä ja kun olin kysynyt onko mahdollista, saivat työtodistuksetkin englanniksi 🥰
Kirjastot on parhaita!
Minulla olisi lähellä kirjasto, mutta olen käynyt siellä vain äänestämässä. Pitäisi varmaan joskus käydä muutenkin? Siellä luultavasti järjestetään jotain kässäkohtaamisiakin. Voisi tulla kotihiirelle kiire - mites sitten? 😏
VastaaPoistaKiitos terveisistä, mutta mikäs juttu se on ILMAN kuvia? Ei vaan, en minäkään varmaan laittaisi kuvia, koska joutuisin kuvaamaan koko Oman Kodin ja sitä en halua.
Hauska Häke-puhelu, mutta vakavalla asialla. 😁
Puolitoista tuntia aikaa Tähdet, tähdet -finaalilähetykseen. Kuka voittaa? Tai siis kumpi miehistä, heh heh.......
Kässäjuttu vois olla ihan kivakin, käy joskus katsomassa😊
PoistaSilleen minäkin aikanaan menin kaupungissa asuessa meidän lähikirjastoon. Mietin sitä pitkään - olin päivät yksin, kun entiset kaverit jäi Riesan myötä (paitsi yksi, mutta kun oli päivät töissä).
Sitten kerran otin sukankutimeni ja menin esittäytymään: ajattelin, että joko ne ei puhu mitään tai sitten ottaa joukkoon mukaan.
Ja koska Riesa, piti siitäkin varoilta kertoa heti ekalla kerralla ja kertoa mitä tehdä jos... Siitä se sitten lähti: kaikki oli tosi mukavia, aluksi pääasiassa vain kuuntelin muiden juttuja, mutta jostain syystä minä taisin loppujen lopuksi olla se kovaäänisin tapaamisissa 🫣😂
Ehkä jotain kuvia voin laittaa... Meidän sekavasta huushollista.
Olen kyllä ollut ymmärtävinäni, että muillakin on kasoja (ainakin paperi- ja lehtikasoja?), mutta nyt kun olen katsellut Hannin kuvia, niin - voi, meillä ei varmaan ikinä tule olemaan niin siistiä. *huokaus*
En tiedä kumman haluaisin voittavan Tähden, tähdet -finaalin. Molemmat on niin hyviä. Voisiko ne molemmat voittaa, tasapeli?
Tapahtumarikkaita päiviä siellä suunnalla. Olivat taannoin muuttaneet järjestystä lähikirjastossa ja nyt en löydä omin nokin mitään, siispä menen heti palvelua mankumaan ja sitten vain odotan, niin kirjat tulee.
VastaaPoistaMinullakin tosijuttu Häkelle soitosta, kun pojanpojalta, silloin 7v, menivät ketjut pyörästä pois päältä, hän soitti 112 kertoakseen tilanteen. Sai ystävällisen ohjauksen kääntyä isän puoleen.
Komea tuo sinun liljasi.
Minä just sanoin Mursulle, että pitäisi mennä viettämään kunnolla aikaa kirjastoon, että saisi rauhassa katsella mitä on missäkin.
PoistaNykyään teen melkein kaikkien kirjojen kohdalla niin, että teen kotona netin kautta varauksen ja odotan, että tulee viesti kun kirja on noudettavissa.
Kun on viikko aikaa noutaa varattu kirja, niin kyllä siinä ajassa tulee käytyä joko kaupassa tai kaupungissa ja ajettua kirjaston ohi - omatoimipalvelut on hyvä juttu, kun ei tarvitse "kytätä" aukioloaikoja. Vielä kun ne sen kirjastoauton tänne meidän peräkulmalle ajaisivat 😄
Ihan näppärä pojanpoika toisaalta; kun on hätä, hätäkeskus auttaa. Eipä pienet ihmiset aina osaa ajatella, mikä hätä on semmoinen, missä hätäkeskus auttaa. Minä en muuten ole koskaan soittanut hätäkeskukseen.
Silloin kun sairastuin tähän Riesaan ja Poika oli soittanut Häkeen, ambulansseja tuli kolmin kappalein. Meni pitkään sairaalasta pääsyn jälkeen, että aina kun kuulin hälytysajoneuvon äänen rupesin voimaan pahoin.
Kiitos - lilja, kuten kaikki pihan istutetut kukat, ovat Mursun äidin kätten jälkiä. Anteeksi, Mursun äidille olemme tehneet yhdessä kukkapenkin muistoksi ja siihen kylvämme tai istutamme joka kevät/kesä jotain kukkia. Nyt ahomansikat on vallannut siitä puolikkaan.
Lapsuudessa lähes asuin kirjastossa ja venytin käteni kirjoja kotiin raijatessa. Hyviä muistoja liittyi myös kirjaston täteihin ja niihin lukemattomiin tietokilpailuihin johon osallistuin ja useasti voitinkin. Ne opettavat monipuoliseen tiedon hakuun.
VastaaPoistaIhanaa kesän alkua sinne ja yritetään tänä kesänä törmäillä!
Ollaan varmaan törmäilty kirjastossa useinkin 😊- tai siis minähän siirryin kaupungin kirjastoon vasta 1980-luvun alussa kun muutettiin kaupunkiin.
PoistaKilpailtiinko toisiamme vastaan Rytmiradion tietokilpailuissa 😉😊
Olen kadottanut sun yhteystiedot ☹️☹️
Mä kävin Möysän sivukirjastossa (myös lastenkirjastossa ja musiikkikirjastosss), joka katosi kun tuli tämä nykyinen pääkirjasto -90-luvulla.
PoistaSaatettiin kilpailla Rytmiradiossa samoja kisoja. Paras voittoni oli korillinen kokista 😀
Ah, lainasto eli laikka, oli toinen kotini penskana💗Juttuja siitä jaksaisin lukea kyllä vaikka kuinka! Mukavaa maanantaita! Ja kiitos kun käyt lukemassa ja jaksat kommentoida😘 Kuin myös!
VastaaPoistaVarmaan parhaimpia koulumuistoja oli se, kun olin oppinut lukemaan - meillä oli ihana ope, jonka opetuksessa opin lukemaan viikossa! - ja opettaja avasi ensimmäisen kerran luokassa olevan koulun kirjaston ❤️ Koko seinällinen kirjoja ja minulla mahdollisuus lukea ne kaikki. Ja varmaan luinkin ne sen kuuden vuoden aikana mitä ala-aste kesti.
PoistaMuisto, joka nostaa vedet silmiin, on sen sijaan se, kun talvi-iltana pakkasessa istuin potkukelkassa kirjakassi sylissä ja mummo potkuttelee kohti linja-autopysäkkiä johon tulee kirjastoauto. Taivas on kirkas ja täynnä tähtiä, mummon kanssa odotellessa etsitään Iso Otava ja Pikku Otava ❤️
Lohdutan vähän tuossa nopeuskamera asiassa. Me ajettiin joku aika sitten Somerolla kameraan joka välähti ja kovasti harmiteltiin kun oli aika ovelassa paikassa tuo kamera eikä me nyt yleensä hurjastella vaan ajetaan nopeusrajoitusten mukaan. Ja ilman muuta odotettiin postissa laskua ....ei koskaan tullut. Toivotaan , että teillä käy samoin.Kun ne on jotenkin NIIN turhia maksuja kun ei mitään vaaraa ole aiheuttanut kellekään.Epähuomiossa vain kaasujalka herkillä.
VastaaPoistaTaidat jo tietääkin kirjastorakkauteni :-). Kovasti odotan uutta lukupiirin luettavaa ja jos hyvin ajoittuu niin saatan hakea sen sitten Touhulan lähikirjastosta.Paikka joka on myös ihan vertaansa vailla.
Meillä oli ylinopeutta aika paljon, että vaikka mittari vähän heittää ja ottavat siitä sen, mitä se on 3 km/h pois, niin silti jää vielä paljon. Täytyy vain toivoa, että kuulutaan siihen ryhmään, joista nyt on ollut puhetta eli joille ei kaikesta huolimatta laskua tulekaan..
PoistaUusi lukupiirikirja putkahtikin vähän kuin varkain teille luettavaksi - olin itse unohtanut, että mille päivälle olin postauksen kirjasta ajastanut 😂 Toivottavasti viihdyt kirjan kanssa, minulla ei ole aavistustakaan millaisen kirjan tällä kertaa valitsin. Muuta kuin, että se on japanilainen.
Hih, menen tänään taas päiväkotiin työkeikalle... siellä on välillä näitä pöksykeskuteluita... hihitän ja ehkä kerronkin kasvattajille hätäkeskuspuhelusta.
VastaaPoistaNostit mieleen myös muiston, kun kädessäni oli ihka ensimmäinen kirjastokortti ja taisi samalla olla pino Viisikkojakin...
Vai pöksykeskusteluita 😀
PoistaEtsipä Repolainen se kirjastokortti ja käyt lainaamassa kirjastosta uudestaan pinon Viisikkoja - se on ihan luvallista meille aikuisillekin 😉😉 Nuoremman polven kanssa luette seuraavalla kerralla Viisikkoja, jooko?
Tästä kokkauksen lomasta pitää sanoa että Kirjasto 💓
VastaaPoistaKarkasi 😂 nakkisormelta... Siis että lapsesta saakka toinen kotini.
Poista~tiiu
Oikein Tiiu 💗
PoistaKirjasto - toinen koti, kun asuttiin kaupungissa ❤️
Nyt on liian pitkä matka kävellä ja tarvitsen kuskin joka kerta..