Päivi jo omassa plogissaan esitteli suloistakin suloisemman ompelukoneen, joka toi totta kai mieleeni vanhan sadun, Hiiri kissalla räätälinä. Muistattekos sen?
Kissa meni tilamaan hiireltä takin, mutta ei siitä takkia tullutkaan... Piti tulla housut. Mutta ei siitä tullut housujakaan. Piti tulla liivit. Vaan eipä tullut liivejäkään vaan tuli...kukkaro. Mutta kun kissa tuli hakemaan kukkaroaan ei ollut kukkaroakaan, vaan rusetti.
Jo vain sai kissa räätälistä tarpeekseen.... Sadun voi käydä lukemassa täältä Hiiri kissalla räätälinä.
Mutta Päivin suloinen ompelukone toi muistutti, että onhan meilläkin - tai tarkkaan ottaen Mursulla - pieni ompelukone. Aiemmin hänellä oli kolme ompelukonetta; oli oikein iso ompelukone nahkatöitä varten, mutta sen hän myi kun muutimme tänne. Nyt on jäljellä kaksi, toinen on semmoinen kaapissa oleva ja sitten tämä pieni:
Harmi kyllä tämä ei toimi, kokeiltu on, mutta ommella tällä ei voi.
Ehkä tämän voisi korjauttaa tai jopa korjata itsekin, mutta toisaalta, tämä menee koristeena ihan näinkin. Meillä kun ei ole tällä käyttäjiä.
Meille tämän arvoa lisää se, että tämä on suomaista tuotantoa:
Oy Tikkakoski Ab:n Pikku-Tikka
Ihan tarkkoja tietoja en Pikku-Tikoista löytänyt, mutta jos oikein keräämiäni tietoja osasin kasata, niitä valmistettiin valamalla, aikavälillä (noin) 1946-1964.
Värejä näille Pikku-Tikoille löysin tämän sinisen lisäksi (sammalen)vihreän ja punaisen.
Koneen korkeus on 16 cm, leveys 17,5 cm.
Jalustan halk. 6,8 cm ja 9 cm.
Ja ei kun ompelemaan 🧵🪡
Ihana! Onko tuossa puolaa, kun Päivin koneessa ei ole?
VastaaPoistaMinulla on tuossa olohuoneen oviaukon vieressä ikivanha laukku, jossa on ikivanha ja äärettömän painava ompelukone. En edes muista, olenko koskaan katsonut laukun sisälle, mutta olen siinä käsityksessä, että siellä on rikkinäinen teollisuuskone. Saisipa senkin tuosta pois..!?
Sitten on kone, josta puuttuu luukku puolan päältä/paininjalan alta. Ja sitten minun ikioma Singer, jolla olen muinoin ommellut paljon! Aikoihin en mitään... (Löytyy myös saumuri, jota en ole käyttänyt koskaan. Äidin antama. ♥)
Tuossakaan ei ole puolaa, se on ns. yhden langan kone joka tekee ketjuommelta.
PoistaLöysin tällaisen artikkelin Ylen sivuilta, jossa samanlaisen Pikku-Tikan omistaja koneesta muutamalla sanalla kertoo:
https://yle.fi/a/3-6272564
Minulla on A-nopin peruja oleva ompelukone, jonka huollatin/korjautin pari kesää sitten. Se riittää minulle.
Minulla oli myös oma ompelukone, Toyota, josta nauroin, että se onkin ainoa Toyota jota sain enää ajaa (Riesa..). Toyota oli tätini kone, jonka hän antoi mummulleni jolta minä sen sain. Sitten kun minulle koneita siunaantui kaksi, kysyin sukulaisilta, haluaako joku sen Toyotan, niin kas: saman tädin tyttärentytär kaipasi ompelukonetta 😊Ja niin palasi kone samoille seuduille; pappa huolsi koneen ja nyt se toimii, lähes 60-vuotiaana vielä oikein hyvin!
Saumureitakin oli kaksi: toisen lahjoitin meidän kirjastoon - siellä toimii myös tavaralainaamo (me lahjoitettiin sinne se saumuri ja joku ruuvinväännin/porakone -hässäkkä) ja toisen vein ihan vaan kierrätykseen.
Nuo langat ja puikot ja virkkuukoukut sekä ristipistohommelit sujuu minulta paremmin 😄
Voi miten suloinen 😍 ja vielä kotimainen! Harvinaisuus mielestäni, en ole kyllä kirppareilla törmännyt noihin vaikka olen niitä kolunnut sen 30 vuotta😳
VastaaPoistaTehdessäni omaa postausta törmäsin myös tuohon Tikkakosken pieneen ompelukoneeseen. Ihana aarre josta myös on silmän iloa! Hyvä juuri tuolleen! Onnittelut aarteesta!💗
Kiitos 🥰 Pikku-Tikka on tosiaan Mursun aarre, hän katselee ompelukoneita netissä ja voi, jos meillä olisi enemmän tilaa, niin olisi enemmän koneitakin!
PoistaMeillä oli vanhan Singer (tai Husqvarna, en enää muista kumpi se oli), kone otettiin pois, mutta pöytä ja jalat on tuolla tallessa odottamassa, että niistä tehdään vielä jotain.
Hieno vehje :-)). Ja tuosta heti tuli mieleen Kenkämuseo Juupajoella jossa oli silloin kun siellä viimeksi käytiin niin ompelukone-näyttely. Oli todella monenlaisia värkkejä :-)).Ja Karin kaveri kerää ompelukoneita (vaimonsa kauhuksi) ja hän on aina innosta soikeana kun onpelukoneista puhutaan.
VastaaPoistaMeillä on kolme ompelukonetta mutta kaikki ovat eri paikassa joten saavatkin olla. Ainut ongelma on kun harvoin ompelee että miten mihinkin koneeseen pujotetaan lanka , miten puolataan jne jne. Sen harvan kerran kun jotain tulee ommeltua. Ja loppujen lopuksi ompeluista voi tulla hiiri/kissa -sadun kaltaisia tuotoksia :-))).
Pitää ronkkia tänne Terhin kommenttiin, että mun suku on Juupajoelta kotoisin. Isän ja äidin syntymäpitäjä, siellä asuu vieläkin sukua, kenkätehtaallakin osa oli töissä. Sen verran paskaa (Pöllön blogissa saa kiroilla, koska hänkin puhuu rumia mun blogissa :D) sukua, että en halua olla tekemisissä. Siitä saisinkin joskus tarinaa omaan blogiini. Kiitos muistutuksesta :D
PoistaSinullakin Hanni tuollainen suku? Ettei vain me oltaisiin sitä toista kautta sitten jotain sukua 😂😂- siis ei sitä paskaa sukua.
Poista(Ja juu, saa puhua rumia, mutta muita kommentoijia ei saa kiusata, tämä mahdollisille anonyymeille tiedoksi)
Nyt on ihana kone. Tuollaisella olisi kiva huristella.
VastaaPoistaEikö olisikin? Pitäisikö mun tehdä Kallelle uudet vaatteet tuolla Mursun koneella 🤔 Ei kun sehän taisikin olla vähän rikki, se kone.
PoistaJa Äiti oli ostanut Kallelle uusia vaatteita, unohti vain antaa ne, kun viimeksi nähtiin.
Oi miten hieno! Tuolla ompelu vaatii varmaan taitoa, jos toisella kädellä pitää pyörittää pyörää?
VastaaPoistaOmpelija kai taipuu moneen, kun on oikein innostunut 😄
PoistaTuota ei ole koskaan oikeasti kokeiltu, kun on kuulemma jotenkin rikki. Mutta oli kuulemma niin kiva - ja onhan se hieno!
On kyllä komea vanha ompelukone. Ai teilläkin mies ompelee nahkaa. Meillä ukkeli oli työttömänä vuosiua vuosia sitten, ja innostui ompelemaan nahkaliivejä. Ne menivät ihan kuumille kiville (sai siis myytyä hyvin) Hän osti karitsannahkaa ja ompeli siitä ekaa luokkaa käyvälle tyttärellemme nahkatakin. Itse ompeli jopa vetoketjun. Meillä on saumurikin ja ukkeli ompeli saumurilla nahkaa niin, että laittoi leivinpaperin ompeleen päälle jotenkin ja nahka ei kuroutunut. Taitavia ovat siis ukkelit muutenkin kuin rakennushommissa.
VastaaPoistaTuollainen kun olisi pienenä tyttönä ollut, niin osaisin ehkä paremmin ommella - nytkin Mursu odottaa, että lyhentäisin kahdet sen housut, kauan kaivatut farkkuhaalarit.
PoistaMursu innostui vuosia sitten nahan kaiverruksesta ja teki mm. muutaman moottoripyöräsatulan.
Yksi satula on tuolla hyllyssä, voisin laittaa siitä vaikka kuvan johonkin postaukseen.
Minua harmitti, kun ei voitu sitä isoa konetta tuoda tänne, kun ei ole tilaa, mutta onnistuuhan ompelu käsinkin, esimerkiksi juuri nuo satulat, niitä ei voi koneella ommellakaan, kun siellä on metalliläpyskä välissä.
Mutta kyllä, nuo miehet on taitavia monessa muussakin kuin perinteisissä "miesten" hommissa.
Miten ihmeessä mullekin käy ompelukonehommissa aina noin. Kunnollista ei tule millään. Vanha on koneenikin, on äidin perintöä, siis ainakin 40 vuiotta vanha, mutta kunnossa oleva.
VastaaPoistaTuo sinun koneesi on arvokas kapine, kun on tikkakoskelainenkin.
Luulin osaavani edes verhot ommella, mutta en, en edes niistä suoria saanut 🫣Mutta en lähtenyt purkamaan. Kukaanhan ei ole niin ovela kuin nainen: kun ikkunan edessä on lipasto, niin tarpeeksi rojua lipaston päälle verhon eteen eikä kukaan huomaa että se on vino 😂😂 Olen aina ollut aika suurpiirteinen ja nykyään vielä enemmän.
PoistaEdelliset verhot, reilu 10 vuotta sitten, ne pistin Ystävän mittaamaan, kääntämään ja silittämään ja neulaamaan - sitten onnistui minulta kyllä ompelukin niin, että verhot oli yhtä pitkät ja suorat.
Tuo on kyllä totta, Pikku-Tikalla on arvoa, kun kotimainen kone.