"Hyvää äitienpäivää ja hyvää syntymäpäivää!"
Kävellessäni sisälle, olin kuulevinani käen kukkuvan. Terästin kuuloani, onkohan se.. Sitten muistin: hei, mulla on kuulolaitteet, mä voin varmaan lisätä volumea! Ja kyllä, se oli käki joka kukkui taas voimainsa kyllyydestä.
Ehkä ne oli Mummin kiitokset Pojalle ❤️
Reilut kuusi vuotta sitten ehdin sanoa A-nopille sairaalassa jäähyväisiksi tärkeimmän ajatuksen joka oli mielessäni: "Kiitos, olet antanut minulle kalleimman aarteesi" Muutama päivä sen jälkeen silitin hänen kylmää poskeaan 😢
Tänään lähdimme aamupäivällä Äidin ja Tunturiruipelon luo, Pojan kanssa oli sovittu tapaamisesta juna-asemalla. Oltiin paikalla n. 10 minuuttia ennen junan saapumista.
Pöllö: Mikä toi on?
Mursu: Näyttää kiveltä.
Pöllö: Onkohan se joku muistomerkki, kun se on tuon mallinen?
Mursu: Joo, se on muistomerkki kivelle *wirn*
Pöllö: Menen katsomaan.
*Pöllö könyää ulos autosta ja menee katsomaan. Nostaa Mursulle peukkua ja palaa takaisin*
Pöllö: Mikä toi on?
Mursu: Näyttää kiveltä.
Pöllö: Onkohan se joku muistomerkki, kun se on tuon mallinen?
Mursu: Joo, se on muistomerkki kivelle *wirn*
Pöllö: Menen katsomaan.
*Pöllö könyää ulos autosta ja menee katsomaan. Nostaa Mursulle peukkua ja palaa takaisin*
Pöllö: Jep. Se on kivi.
Mursu: Niinhän mä aattelin.
Mursu: Niinhän mä aattelin.
Muutaman minuutin matkalla juna-asemalta Äidille ehdimme Pojan kanssa väitellä, onko minun vai hänen reppu paremmassa kunnossa ja todeta, että hänen ja että meidän muuten samanlaiset reput on eri materiaalia. Pitäköön reppunsa, kumpikin. Toin omani takaisin kotiin.
Olen kertonut teille, että Äidin ja Tunturiruipelon piha on kuin Satumaa kaikkine eläimineen. Nyt siellä oli portinvartija. Pihatien suussa, tien reunassa kylläkin, istui pähkinöitä syömässä orava. Ja katsoa napitti meidän autoa. Eikä aikonutkaan väistää. Mursu ajoi vähän eteenpäin ja käänsi samalla mutta pakun kulma peitti oravan näkyvistä eikä hän uskaltanut ajaa pidemmälle. Pojan piti hypätä autosta hätistämään orava sivummalle, ettei se jää auton alle. Orava katseli meitä (=autoa) sen näköisenä, että "nää on kyllä mun maita, eikä tänne mitkään auton tule mellastamaan".
Äiti kysyi, syödäänkö me kakkua. Tietenkin. En heti tajunnut, kun hän otti kaapista syvät lautaset ja isot lusikat. Ja sanoikin vielä, että "tämä kakku syödään syviltä lautasilta"
Vasta kun nosti pöytään vielä pannunalusen, tajusin:
Meidän perinteinen "kakku", oli juhlat mitkä tahansa.
Riisivelliä!
Ja se kyllä maistui, koko porukalle, ei ole tänään muuta tarvinnut syödä. Tai no..
Ja se kyllä maistui, koko porukalle, ei ole tänään muuta tarvinnut syödä. Tai no..
Voileipäkakku maistuu aina...
Poika tarvitsi uuden työtuolin. Meiltä löytyi yksi ylimääräinen. Reippaana hain sen työhuoneelta ja pistin autoon, jossa oli jo mm. talvirenkaat. Asetin sen niin, ettei istuin ja selkänoja likaannu. Tarkoitus oli, että Poika kokeilee sitä ja me viedään se sitten myöhemmin sille kotiin, ei tarvitse junassa mennä oman tuolin kanssa kotiin.
Vaan mummo sanoo, että vintissä on yksi työtuoli joka on tarpeeton, kokeile sitä. Poika kokeilee. Sekin on hyvä. Ja itse asiassa he tarvitsisivat kaksi tuolia... Ja Mursun kovan kuoren allahan ON hellä sydän eli hän ryhtyy pohtimaan josko Poika sittenkin pitäisi viedä tuolien kanssa kotiin. (Pöllö hymyilee itsekseen ja sydän pakahtuu, kun katsoo kaikkia ympärillään olevia: Poikaa, Äitiä, Mursua ja Tunturiruipeloa ❤️)
Mutta KUKA MUU MUKA? Pöllö oli laittanut tuolin renkaiden päälle niin, että sen jalassa ollutta vaseliinia oli valunut renkaan päälle. En ymmärtänyt selitystä ja luulin, että kangasosat olivat sotkeutuneet ja kun lähdettiin kohti Pojan kotia, ensimmäiset 15 kilometriä harmittelin, että tuoli on pilalla, kunnes minulle selitettiin, että EI, kun se vaseliini on vaan siinä meidän talvirenkaan vanteessa. Okei. Hukkaan meni hyvä harmitus.
Vaan mummo sanoo, että vintissä on yksi työtuoli joka on tarpeeton, kokeile sitä. Poika kokeilee. Sekin on hyvä. Ja itse asiassa he tarvitsisivat kaksi tuolia... Ja Mursun kovan kuoren allahan ON hellä sydän eli hän ryhtyy pohtimaan josko Poika sittenkin pitäisi viedä tuolien kanssa kotiin. (Pöllö hymyilee itsekseen ja sydän pakahtuu, kun katsoo kaikkia ympärillään olevia: Poikaa, Äitiä, Mursua ja Tunturiruipeloa ❤️)
Mutta KUKA MUU MUKA? Pöllö oli laittanut tuolin renkaiden päälle niin, että sen jalassa ollutta vaseliinia oli valunut renkaan päälle. En ymmärtänyt selitystä ja luulin, että kangasosat olivat sotkeutuneet ja kun lähdettiin kohti Pojan kotia, ensimmäiset 15 kilometriä harmittelin, että tuoli on pilalla, kunnes minulle selitettiin, että EI, kun se vaseliini on vaan siinä meidän talvirenkaan vanteessa. Okei. Hukkaan meni hyvä harmitus.
Vaan nyt on "lapsilla" uudet - vanhat tuolit ja taas työt kotona sujuu kuin leikki.
Sisko lapsineen lähetti meille Englannista Äitienpäiväonnittelut jalkapallo-ottelun tiimellyksen keskellä. FutariPrinsessa sai jonkun palkinnon viime kaudelta (tunnustan, en tiedä mikä se on..) ja täti täällä on tietenkin ylpeä! Ötökkätutkijakin lähetti itsestään ihanan kuvan tädille ja mummolle. Miksi lapset kasvaa niin nopeasti isoiksi? Minä vaan kysyn.
Nyt on silmät taas niin ristissä ja jutut niin sekavia, että paras mennä....Lukemaan 😉😉
Kaikkea hyvää alkavalle viikolle kaikille!
(Pidättehän peukkuja meille, että asiat menee niin kuin toivotaan ja että ne hoidetaan luvatusti eli ensi viikolla)
"Hukkaan meni hyvä harmitus." Kaikkea sinäkin harmittelet, reps;DD Ei ne lapset sen nopeammin kasva kuin ennenkään, tässä on sama ilmiö mutta päinvastoin kuin omassa ikääntymisessä eli näkee niin harvoin että ehtivät kasvaa, muuttua seuraavaan kertaan mennessä.
VastaaPoistaOlipas ihana positiivinen vire postauksessa, tuli hyvä mieli<3, kiitos.
No ajattele nyt - jos olet ensin harmitellut, kun esim. tässä tapauksessa luulit sotkeneesi hyvän tuolin, on paha mieli ja mietit miten sen saisi puhdistettua jne. Ja sitten vasta pitkän ajan kuluttua ne ryökäleet vääntää rautalangasta, että ei ei, ei se vaseliini niihin kangasosiin valunut, ei se ole pilalla.
PoistaSenkin hyvän harmitteluajan olisin voinut käyttää tänä aamuna vielä tehokkaampaan ...., just siihen, kun etsin linkkiä, mistä tori.fi -tilin saa lopetettua. chatbotti kun ei ymmärtänyt kysymyksiä eikä edes suoraa ilkeilyä. Mutta onnistuin - huraa!
Ja kyllä - lapset kasvaa ihan liian nopeasti. Vasta äskettäin FutariPrinsessa "luki" mulle ja Mummolle käyttöohjeita nalleista ja pupuista ja otti hyvin tarkkaan tädistään mallia miten teemuki kaadetaan olohuoneen pöydälle 😇Nyt se on mua kai 10 cm pidempi (no joo, ei tarvi olla kovin pitkä...) ja on "matikkanero".
Minä hyvä kun osaan yhteenlaskut....ja oon sentään ninku kirjanpitäjä ja tehny työni "laskutuksessa asiantuntijatehtävissä" Hah. Nolo!!!
Pidän enempää tietämättä peukkuja! 😆
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että olen kuullut vain lapsena käen kukuntaa? Ehkä ne eivät kuku täällä Helsingissä? Kauhea kaakatus puolestaan kuului äsken. Eikä tietenkään kännykkää mukana, kun vähintään 50 hanhea(?) lensi yli jännässä tripla-aurassa. Kaunis aamu, jonka koitan "pilata" miettimällä mitä voisin vielä viedä äkkiä lavalle, jos se viedään pois tänään? Kun ei ole mitään tietoa sen siirrosta.
Kaunis ruusu! Aurinkoista alkanutta viikkoa!
Soita talonmiehelle/isännöitsijän tstoon, eiköhän siellä tiedetä ;)
PoistaKiitos Stansta 🥰 - kerron heti uutiset, kun saan odottamani puhelinsoiton. Uutiset on joka tapauksessa hyviä, mutta odotan, että saan vielä varmistuksen, onko ne meidän kannalta OIKEIN hyviä, vai pitääkö meidän tehdä vielä jotain. Tiedän; tylsää kun kerrotaan mutta ei kuitenkaan kerrota 🫣
PoistaHanhia oli eilisellä reissulla siellä täällä joka puolella; me mentiin Pojan kotiin yhtä reittiä ja tultiin kotiin toista reittiä, enemmän maaseutureittiä. Se koko eilinen reissu oli sellainen rengasmatka ja suurin osa siitä oli maaseutumatkailua. Kurkia, joutsenia, kettu, pupu, hanhia ja se portinvartijaorava 😄
Aurinkoista viikkoa - ehkä se tuo vähän lisäenergiaa vielä siivoukseen, jos lava on vielä paikallaan. Vaikka olisi tietysti hyvä keli ulkoillakin, mutta itsellä ainakin hieno keli innostaa siivoamaankin. Sateinen keli jumittaa tuoliin...
Peukut on pystyssä !!
VastaaPoistaKäen kukunta on upeaa ; tosin Koskelossa on ollut monena vuonna käki joka kukkuu ja kukkuu ja kukkuu eikä taida löytää kumppania. Vähän käy jo sitä sääliksi :-).
Minusta kuulostaa tosi kivalta että tarjottavana oli juurikin riisivelliä eli jotain sellaista mitä ei moni enää osaa tehdä tai ei viitsi tehdä.
Muutenkin tapahtumarikas äitienpäivä Sinulla kaikkinensa. Murehtiminen on yleensäkin turhaa; se menee niinkuin se menee....on Karin sanontoja jota olen yrittänyt opetella; vähän huonolla menestyksellä tosin. Mitäpä sitä luonteelleen mahtaa.
Aurinko on paistanut koko päivän Touhulassa. Aaaah !
Kiitos Terhi - luulenpa, että teidän peukuista on ollut apua 😄
PoistaTaitaa olla sama kohtalo meidän käellä, ei näy ei kuulu kumppania. Pari-kolme vuotta sitten yritin laskea kuinka monta kertaa se kukkuu, mutta se vain kukkui ja kukkui, niin että minä menin laskuissa jo sekaisin.
Meillä oli monta vuotta perinteenä käydä jouluaaton aattona Äidin luona riisipuurolla/-vellillä, koko perhe. Mutta nyt kun asumme Mursun kanssa täällä maalla ja Poika on luonut omat jouluperinteet, on sekin muuttunut - siispä Äiti keittää riisivelliä aina kun saa meidän perheen luokseen ❤️
Sitten kun Sisko tulee lasten kanssa ja mekin ollaan paikalla, on pöydässä valtavat vuoat makaronilaatikkoa!
Tänään on taas sattunut ja tapahtunut 🫣
Minua on alkanut ihmetyttämään, kun omat lapset saavat minut kohta iässä kiinni😅
VastaaPoistaNo sanopa se! Piti itsekin täyttää jo 35 siinä vaiheessa kun Poika sanoi täyttäneensä 30 😛
PoistaNyt en oikein tiedä mitä tehdä; Sisko täyttää ensi syksynä 40 ja meillä on MUKA 19 vuotta ikäeroa. Ja väittävät sen olevan pikkusisko.
Pitäisikö sittenkin opetella käyttämään sitä laskutikkua, mitä Päivi omassa blogissaan esitteli tässä eräänä päivänä - jos se auttaisi selvittämään nämä ikäongelmat 😛