Ja tilanne on...

Nyt on kyllä vaikea sanoa, mikä on tilanne, en nimittäin ole saanut laskettua vielä kaikkia.
Aloitetaan kuitenkin plussista, se on kivempaa, aina.

Kauppaan lähtö oli tänään aika hienoa: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja ympärillä kevään vihreää, ulkona niin lämmintä, että kun ajoi niin hiljaa kuin me, pystyi pitämään ikkunat auki ja lintujen laulun kuuli auton sisälle.
Tiesin kasvoillani olevani onnellisen, typerän hymyn. 

Sopivassa kohdassa tajusin vilkaista puhelinta ja huomasin saapuneen viestin: viikonloppuna tekemäni tilaus olisi noudettavissa Suomalaisesta Kirjakaupasta - vähän tuoreempi GT-kartta estämään eksymisiä maantieajeluilla. Suunnitelman muutos ja kohti kirjakauppaa.

Ensimmäinen varikkopysähdys oli kuitenkin Jyskissä. Sieltä käytiin hakemassa selkäkipuiselle tyyny: 

Tällainen oli jo aikaisemminkin, mutta lahjoitin sen silloin selkäkipuiselle Ystävä-Naapurille.
Nyt olin ottanut tämän kuvan puhelimeen valmiiksi, että on helpompi kysyä neuvoa, mistä tämä löytyisi. Myymälä oli kovin hiljainen. Jostain kuului reipas tervehdys, mutta eihän tälläinen matala ihminen ketään nähnyt, koetti vain suunnistaa ääntä kohti. Kunnes näkikin ja oli juuri kysymässä, että tä.. - ei kun tässähän tämä onkin vieressä, tämähän oli helppo homma. 
Menimme kassalle ja jotain höpötin siitä edellisestä tyynystä, että hyvä oli.. Mursu oli ottanut myös jotain ostettavaa ja kun myyjä sanoi loppusumman, se oli pienempi kuin tuon tyynyn hinta! Yllättyneenä totesin vain, että "ai se olikin alennuksessa". Juu, saatiin sille tuommoinen tarjoushinta. En voinut muuta kuin kiittää kauniisti, toivottaa hyvää päivänjatkoa ja ovensuussa painaa "erinomaista palvelua" -nappia! 
Ja selkä kiittää! 

Ruokakaupan kautta kirjakauppaan, jossa GT-kartta odotteli. Siinä samalla sitten tarkistutin, että niin olenhan vielä kanta-asiakas, kun netti ei semmoista tietoa antanut. 
- Kun täällä on kaksi Pöllöä, toinen paikassa X ja toinen paikassa Y.
- Ahaa, onkos sen paikassa X asuvan osoite Pöllökatu 123.
- On.
- Se olen minä.
- Ahaa. Mikäs sinun sähköpostiosoite on? Minkähän takia tämä ei ole muuttanut osoitetta 🤔
- No se on se kamelontti. Ja puhelinumerohan on tämä mihin tämä viesti on tullut.
- Niin joo, katsopas muuten mikä numero tähän on tulostunut 😛
- Oho, mistähän tuollanen 11111222222111 on tullut.
- Missäs päin Pöllönkulmaa sinä muuten asut, kun minäkin asun Pöllönkulmantiellä?
- Ai jaa, no ihan siinä, melkein kylällä. Tiedätkös sen entisen Ruususen?
- Juu, kyllä minä sen tiedän. Minä asun siellä toisella puolella (=toisen kunnan puolella, mutta sama tien nimi 😛)

Tuolla välin Mursu ehti ajaa korttelin pari kolme kertaa ympäri... Mutta nyt oli evästä, kartta ja pyllynaluset, ei kun maisemareittiä kohti kotia. Ihan hyvin olisi voinut pysähtyä evästelemään, ihan mihin vaan. 

Loppupäivä onkin sitten vähän sellaista hups ja kops vaan. 
Tai no ensin soitin ja varmistin, että meidän ei tarvitse mennä kesämökkiin liittyvään kokoukseen, jos ei haluta, meidän osalta asiat on ok. Nyt vaan odotellaan.

Äiti soitti ja kertoi, että Siskorakkaan isä on kuollut. Ikävä asia, mutta kuten Siskon kanssa viestittelimme, tietyllä tavalla varmaankin helpotus hänelle itselleen. 

Sen jälkeen otimme NOKOSET. Ja taas kun heräsimme, makuuhuoneessa oli ampiainen. Sille kävi huonosti. Ja huomenna alkaa metsästys: mistä ne sinne tulevat. Eivät tule kauaa. Murr.

Ja sitten. Lähdin ulos katselemaan miltä pihalla näyttää. Kieloja on tulossa valtavasti! Kaikenlaista pientä kasvaa pihalla siellä täällä, vihreää joka puolella. 
Soitin samalla ystävälleni, kuuntelin linnunlaulua ja höpöttelin. Kävelin ympäri pihaa. Lopulta tälläsin pienen sievän (juu juu) pyllyni tuohon mattotelineen reunalle hetkeksi ja sitten taas ajattelin lähteä liikkeelle. 

Pääsenköhän nyt Hannin kanssa samaan jengiin? Silmä ei kyllä ole mustana, mutta ylähuuli otti osumaa, vasen kylki on kipeä, vasemmasta kädestä pari rystystä vähän aristaa, vasen polvi on ruvella (vaikka oli legginssit jalassa). 
Kaikki vammat ei välttämättä vielä ole edes ilmaantuneet. 
Ihana ystävä "huuteli" puhelimeen, että olenko kunnossa, kun tietenkin säikähdin ja piti itsekin kuulostella mitä kävi ja että hajosiko puhelin. Huuli sattui siinä kun löin sen puhelimeen - siis huuli jäi hampaiden ja puhelimen väliin 😂 

No, onneksi oli se mattoteline siinä vieressä, niin pääsin helposti ylös, kun oli mistä ottaa tukea. Ystävä sanoi, että lopettaa puhelin vasta kun kuulee, että olen sisällä ja Mursu on tarkistanut, että olen tolkuissani. 
Ajattelin että Mursu kurmoottaa mua, kun könyän sillä tavalla, mutta ei se sanonut mitään. 

Että näin. Tähän voisi taas vaan todeta KUKA MUU MUKA?