Kylässä hyvä - kotona paras ❤️❤️

 Kotona taas, omassa tutussa tuolissa, tuttua maisemaa katsellen. 
Ja otsikon mukaan; kylässä hyvä, kotona paras - ei kotia kyllä mikään voita, vaikka kylässä kivaa olikin.
Ja anteeksi jos säikäytin edellisen postauksen otsikolla, ei suinkaan ollut ollut tarkoitus 🫣

Stansta: kiitos sinulle 🤗

Olin ystäväni kanssa hänen serkkunsa koiravahtina; suloinen toy-villakoira, jolla riitti virtaa aamusta iltaan! Paikalla oli myös kissa, vähän arka sokea kissa, jota koira yritti kiusata. Mutta hyvin me kuitenkin pärjättiin, kun koira totteli minuakin - vähän katseli välillä kulmiensa alta, kun kielsin "räksyttämästä" tai kiusaamasta kissaa, mutta totteli kuitenkin. 
Kovasti olisi halunnut pussailla, mutta kun olen Mursulle luvannut, että vain hän (ja Siskon lapset) saavat minua pussata). 

Kiitos teille kaikille näin jälkikäteen Ystävänpäivätoivotuksista: Ystävänpäivähän on joka päivä, eikö vain? Kuin myös matkatoivotuksista. 
En ollut kaukana, vanhassa kotikaupungissa, mutta.. No, kerron siitä päivityksen loppupuolella, kuuluu sarjaan KUKA MUU MUKA?
Luin kyllä kommenttinne puhelimella niiden saavuttua, mutta nämä nakkisormet... Vastailen siis kommentteihinne nyt näin "kootusti". Katsotaanpas...

Kampaaja: olen ollut tosi tyytyväinen, kun sain palata tuttuun malliin, jolle ei välttämättä tarvitse tehdä mitään sen kummempaa kuin vähän kastella ja kammata viispiikkisellä (=sormin) aamulla. Siitä kun se kuivuu, sen voi vielä harjata ja se on siinä. Ei tarvitse sen kummempaa. Toki voi myös ihan oikein kääntää ja väkertää, jos haluaa - yleensä en halua 😄. Palaan sinne varmasti. 
Minä tykkään jutella kampaajan kanssa, tai siis höpöttää. Ihan mistä ja mitä vaan. Tunnen oloni vähän kiusalliseksi, jos on ihan hiljaista tai kun olen ollut kampaamossa jossa on ollut useita asiakaspaikkoja, kuulee väkisinkin muiden asiakkaiden ja kampaajien keskustelut.
En myöskään osaa lukea lehtiä siinä samalla kun hiuksiani leikataan; johtuisiko siitä, kun olen likinäköinen, niin lehti pitää olla ihan nenän edessä eli häiritsee kampaajaa? 
Ja kohdalleni on aina osunut tällainen "ujo, arka ja hiljainen" ihminen, samanlainen kuin minäkin olen 😉😄

Uutta yleiskonetta - niin siinä laatikon kyljessä luki - en ehtinyt kokeilla ennen lähtöä, mutta luulen, että viikonloppuna on taas sämpylänleipomisbileet tiedossa. Ostettiin ihan sämpyläjauhojakin niitä varten, ei siis tehdä vehnäjauhoista. Kokeillaan, josko saataisi vähän kuohkeampia sämpylöitä, eikä sellaisia tiiviitä, niin kuin edelliset versiot... 😝 Lisää sämpyläkuvia siis tiedossa. 

Sain paljon aikaiseksi poissaoloni aikana, vaikka painostusyrityksistä huolimatta pysyin sinnikkäästi sisällä yhtä iltalenkkiä lukuun ottamatta. 
Soitin uudelle (vanhalle) operaattorille ja sain aikaistettua liittymien siirtoa kahdella viikolla. Samalla myös muita ohjeita jos -tilanteita varten. Ystävällinen nuori asiakaspalvelija.

Terveyskeskukseen sain ajan korvakontrolliin ensi viikolle ja samalla vastauksia kysymyksiini ja neuvoja muihin asioihini. Ystävällinen hoitaja, jälleen kerran.
Soitin myös fysioterapeutille:
- Pöllö tässä hei, muistatko minut vielä?
- No muistan! Mitä kuuluu?
Nooh.. Pöllöllehän kuuluu hyvää, mitä nyt polvea särkeä ja akillesjänne kiukuttelee ja... Jatkanko? 
En tällä kertaa, kerron vain, että sain toivomani ja tarvitsemani ajan hänelle; pyydän häneltä tukevaa lausuntoa (tukevalle pöllölle tukeva lausunto 😝) lääkärinlausunnon kaveriksi. 

Mitäs muuta? Kerroinko jo, että Mursu sai tekstiviestin, että meille tullaan vaihtamaan sähkömittari? Vanha on jo niin vanha, että vaihtavat uuden. Vanhan mittarin edusta pitää siivota, että asentajien on helppo päästä sinne. Mitä luulette, menemmekö tekemään talon taakse lumitöitä 🤔🤔 Onneksi siellä on aika vähän lunta ja viikonlopuksi on luvattu lauhaa ja kai vesisadettakin, eiköhän asentaja sinne pääse. 

Sellaista, näin "lyhyesti". Ai, odotatteko te KUKA MUU MUKA -tarinaa? Tuota...

Hyvä on.
Viime lauantaina lähdimme aamusta Mursun kanssa toivottamaan Pojalle syntymäpäiväonnea. Keski-ikäinen mies nyt mitään sen kummempaa tarvitse, mutta lapset on aina lapsia, eikös?
Mentiin Prismaan ja Mursu osti itselleen samalla ruokaa tulevaksi viikoksi, minäkin jotain pientä. Lupasin maksaa koko satsin ja varoilta siirsin rahaa toiselta tililtä toiselle, olihan "minun loppukuu". 
Kaupassa käynnin jälkeen sanoin käyväni vielä apteekissa ja viivyin kai liian kauan, kun minua jo kaivattiin 😄. Kun lopulta pääsin sieltä ulos, Mursu ohjasi minut syrjään ja sanoi, että hoidetaas nyt nämä raha-asiat kuntoon. Minä seisoin silmät ymmyrkäisinä katselleen Pojasta Mursuun, Mursusta Poikaan ja kysyin, että mitkä raha-asiat. 
Eikö se nyt riitä, että ostin Pojalle ruokaa ja lupasin syntymäpäivälahjaksi maksaa puhelinliittymän ainakin syksyyn asti. Juu, kyllä se riittää, mutta...
Olin siirtänyt ne rahat tililleni Pojan tililtä! 
"Minä ostan teille ruokaa - ja maksan ne sinun tililtä..." 🫣🫣

KUKA MUU MUKA? 

Asia korjaantui kyllä nopeasti, mutta sitä kyllä on saatu nauraa koko viikko tai oikeastaan Poika ei ole uskaltanut ottaa yhteyttä muuten kuin "kiitos" ja "ok" minun viesteihin. 

Yllättävää muuten: tulin eilen kotiin ja olen jo purkanut matkatavarani - kuvitelkaa, nyt jo! 
Olen myös ottanut esiin puhtaat liinavaatteet ja aikomukseni on vaihtaa lakanat. Päässä kai jokin vialla.

Lukeminen jäi reissussa - höpötys oli tärkeämpää. Höpöttäessä voi kuitenkin kutoa samanaikaisesti. Toinen sukista oli jo valmis ja toinenkin jo yli kantapään. Sain nämä valmiiksi ja pääteltyä. Annoin nämä ystävälleni, jotta hän voi viedä nämä palvelutalossa asuvalle 98-vuotiaalle tädille. 

Malli on Niina Laitisen suunnittelema Nallikari.