Niin se viikko vilahti

Olen tallessa ja kunnossa.
Rasvannut mystistä pahkuraa/renkulaa kädessäni huomaamatta mitään muutosta suuntaan tai toiseen. 

Puista alkaa olla lehdet lähteneet, ainoastaan omenapuu, jota epäilen koristeomenapuuksi, sinnittelee ja pitää tiukasti kiinni keltaisista lehdistä. Valaisee koko pihan, ei siinä mitään. Myös lepät pitävät tiukasti kiinni lehdistään, niiden ansiosta luonnossa on vielä vihreätäkin. 

Maanantai oli pyykkipäivä. Olen kertonut aiemminkin, että meillä pyykkipäivä on samalla vähän niin kuin jumppapäivä 🏋️‍♀️💪🤸‍♀️🏋️‍♀️ Eli meillä ei ole perinteistä automaattipesukonetta vaan semmoinen uudemman mallinen pulsaattoripesukone. Ei ihan siis nyrkkipyykkinä sentään pyykinpesua hoideta, mutta vähän työtä ja jumppaa pyykinpesu vaatii. Pakaralihakset tulee mulla kipeäksi 😉😄 - hyvää jumppaa siis. 
Ja ei, ei me asuta keskellä ei mitään - vaikka meille usein niin sanotaankin 😂 Oma valinta ja kyllä meille "ihan oikean pesukoneen" voisi hankkia. Vaan toistaiseksi näin. 

Muuta en viikosta varsinaisesti muistakaan, mitään erityistä. 

Aaa - sain Mursun vihdoinkin taas erään "työn" ääreen: ruvettiin etsimään sopivan kokoisia ruuveja (2 kpl), pultteja (2 kpl) ja rikkoja (4 kpl). Ei löytynyt. Uskomatonta, että meillä on laatikoittain kaikenlaisia ruuveja, muttereita, pultteja, nauloja - ihan mitä vaan, mutta ei juuri koskaan sopivaa. Lähdimme siis ostamaan, nyt meillä on muutama ylimääräinen "kun eihän koskaan tiedä, milloin niitä tarvitaan". 
Nyt on taannoin ostamassamme roskapöntössä vastakkaisilla reunoilla paperipuristimet (mitä ei
A-nopin työhuoneesta löydy, sitä ei tarvita ja sieltä löytyi juuri sellaiset isot puristimet, mitä tarvitsimme), joilla voi kiinnittää pönttöön säkin. Pönttö on nimenomaan kaatopaikalle vietäviä roskia varten, siis niitä mitkä viemme itse. Jo vain olen tyytyväinen. Ai miksi ne tarvitaan? 
No se on taas tämä mun pituusrajoitteisuuteni: jos on tyhjä/tyhjähkö EDIT: SÄKKI EI: sähkö, niin sehän on aina siellä pohjalla ja kas - niin olen minäkin, kun sitä sieltä yritän koukkia. Nyt en ole 👍
(Jätehuolto hoitaa ns. normi talousroskat.)

Eilen käytiin kaupassa. Olen ollut siinä luulossa, että Mursu ei pidä smoothieista. Sanoin, että haluaisin tuon ison tehosekoittimen tilalle sellaisen pienen, kun ei tota käytetä. Selvisi, että kyllä Mursukin niitä syö, mutta ei KAUPAN smoothieita. AHA. 
Kauppareissulla kuitenkin ostettiin smoothietarpeita - osa kyllä jäi kauppaan kun kauppalappu jäi kotiin, yllätys yllätys. 
Koska eilenkin oli kiva ilma eli ei satanut vettä ja koivut oli kuin pieniä aurinkoja siellä täällä, ajeltiin kotiin taas pidemmän reitin kautta. Luultiin jo, että oli eksytty, kun osuttiin näihin maisemiin: 

 Jatkettiin kuitenkin tietä eteenpäin, ei käännytty kyltin osoittamaan suuntaan - ja päästiinkin kotiin yllättävän pian. Kaikkea sitä. 
Mutta onhan sitä ennen käyty useinkin Venetsiassa, Vesteråsissa, ties missä. 

Menneellä viikolla oli se kuuluisa "Joku Muu" 💗 saanut puhelimensa lukkoon ja sehän on sanonko mistä. Onneksi ongelma ratkesi nopeammin kuin odotettua, sillä tärkeä muistilappu löytyi. Löytyikö peräti sieltä mistä pitikin - minulta ne eivät nimittäin juuri koskaan löydy. Joku aina siirtää niitä. 

Tuosta episodista tuli mieleen vinkki viitonen. Minä nimittäin jokun vuosi sitten hermostuin siihen, kun käyttäjätunnuksia ja salasanoja on sen sata, joka paikkaan kun ainakin pitäisi olla eri tunnukset ja salasanat ja onhan se näinä päivinä ihan viisasta, kun huijareita on liikkeellä enemmän kun kylässä tai taloyhtiössä asukkaita. 
En muista mistä tämän silloin alunperin bongasin, mutta (seuraa MAINOS, ei maksettu) Suomalaisesta kirjakaupasta tämän ostin

Tämä muistuttaa vanhaa kunnon puhelinmuistiota, mutta on tarkoitettu juurikin eri nettipalveluiden käyttäjätunnuksia ja salasanoja varten. 
Erittäin kätevä.

Sehän on sitten tietysti eri asia, muistaako sen, missä sitä säilyttää. 

Hankin tämän osin senkin takia, kun niitä tunnuksia on sen miljoona, että sitten kun ja jos jotain sattuu, niin on läheisillä helpompi lopettaa kaiken maailman tilit - löytävät ainakin ne tiedot missä kaikkialla niitä on. 
Oli nimittäin silloin 12 vuotta sitten Mursulla vähän ongelmia minun asioiden hoitamisen kanssa, kun olin pihalla kuin lintulauta, enkä osannut vastata kysymyksiin. Tietokone oli yhtä tuttu kuin auton moottori ja sekin sentään oli joskus ollut tuttu. 

Mutta siis niin. Tämän saman kirjasen tehtävää ajaa ihan yhtä lailla perinteinen osoitekirja tai puhelinmuistio - ideana on valmis aakkostus. 

Sellaista. Pöllönkulma hiljenee taas viikoksi. Luen kyllä teidän kommenttinne ja yritän vastatakin, mutta jos vuodessa voi olla monta joulua, niin mulla on yksi joulu tiistaina! 
Menen Äidin luo, jonne Sisko, Futari-Prinsessa ja Ötökkätutkija menevät jo huomenna (ette vissiin ole vielä kuulleet???) ja Poika ja Miniä meidän kanssa samoihin aikoihin. 
Ryppytyttö on onnellinen! 

Yllätysten viikko

 Viikko alkaa olla lopuillaan, joten uskaltanen jo kirjoittaa, että yllätysten viikko oli ihan mukavien yllätysten viikko. 

Olin jo aloittanut päivityksen sairaskertomuksestani nro 3622 - osittain siksikin, kun Terhi oli omassa päivityksessään kehunut aiheesta julkista terveydenhuoltoa. 
Kehotuksesta kävin maanantaina uudelleen näyttämässä tuota kädessäni olevaa mystistä pahkuraa tai miksi sitä sanoisi. Ei se siitä viikossa mihinkään hävinnyt niillä ohjeilla jotka sain, sain ainoastaan sen huuliherpeksen - joka onneksi hävisi vuorokaudessa oikealla voiteella. 
Nyt lääkärinä oli mukavan näköinen nuorehko (niin, se on tämä ikäkysymys 😉) mieslääkäri, joka katsoi kättä ja tuli siihen tulokseen, että no jos se on vaikka sieni, kokeillaan sienivoidetta. Seelvä. Kuuden viikon päästä uudestaan; kyllä kai pakkaset on siihen mennessä sienet jo vieneet...

Samalla kysyin sitten hoitajalta, että josko koronarokotuksen saisi. Vai onko pakko ottaa influenssarokotus kanssa (kun en tahtoisi). Millä perusteella, kysyi hoitaja. 
No kun on tämä Riesa (olin luetellut koko litanian heti sisään mennessä: nimi, hetu, vaiva, Riesa ja sen lääkitys - sitä ne aina kysyy). 
Ei kuulu Riesa riskiryhmään, vastasi hän. THL:n mukaan kuuluu, aamulla katsoin, vänkäsin minä.
Hoitaja rupesi tutkimaan, minä olin hiljaa. Kerrankin. 
Kyllä se näköjään kuuluu, hoitaja myönsi, minä etsin ensimmäisen vapaan ajan. 
Lohdutin häntä, että ei se ole ihme jos ei siitä ole varma, kun ei THL:kään ole näiden vuosien aikana tiennyt ollako vaiko eikö; välillä kuulutaan riskiryhmään ja välillä ei. Nyt taas kuulutaan.
Kysyin, saisko Mursulle kanssa - samalle päivälle, ollaan käyty aina samaan aikaan.
Mikäs Mursulla? Kakkostyypin diabetes. Ja onhan meillä molemmilla tätä painoa.... 
Muistatko Mursun hetun? 

Nyt vaan mietin, pitääköhän meidän puhua ruotsia, kun mennään rokotettaviksi 🤔🤔 Kun sattuu olemaan ruotsalaisuuden päivä silloin. Tai jos veisi leivokset - kun Kustaa Aadolfin päivä, jos kahvitauolle jotain hyvää, niin saisikohan silloin ihan suomea puhua..

Tiistaina ei taidettu tehdä mitään erityistä, koska keskiviikkona oli tiedossa kaupunkiin meno. Olin sopinut tapaamisen entisen työkaverini ja ystäväni kanssa, jonka kanssa ei oltu tavattu moneen vuoteen. Mursu sanoi, että hän saa kyllä aikansa kulumaan parin tunnin ajan, käy kaupoilla ja sen sellaista. 

Meillä meni vajaa kaksi tuntia oikein rattoisasti - niin nopeasti, ettei uskoisikaan ja puhuimme melkein koko ajan päällekkäin. Mikäpä ihme se oli, kun ei oltu moneen vuoteen nähty ja kaikki asiat oli puhumatta ja niin paljon oli ehtinyt tapahtua. Todellakin oli ehtinyt molemmille ehtinyt niiden vuosien aikana tapahtua. Oli mukava ilta ja toivon, että tapaamme pian uudelleen ja saamme otettua menetetyt vuodet edes osin kiinni. 

Kaiken sen juttelun ja höpöttelyn lisäksi sain Lukemattomien listalle taas yhden kirjan luettavaksi tai totta puhuakseni otin sen Celiassa kuunteluun saman tien.

Ja Repolainen!  Lapitip on luettu ja siitä olen kirjoittanut muutaman sanan Pöllö kirjojen maailmassa -blogiini. Nyt kirja on Äidillä ja kunhan hän on sen lukenut, se lähtee jatkamaan matkaa eteenpäin. Jos kukaan ei erikseen ilmoittaudu haluajaksi, niin tiedän kyllä kenelle sen laitan menemään 😄

Perjantaina Mursunhermot (ei siis lehmänhermot) saavuttivat päätepisteensä ja kun aurinko paistoi olohuoneen ikkunaan ja totesin, siis todellakin vain totesin, ties monennenko kerran, että kyllähän tuo ikkunan tarvitsisi pestä - ja istuin nojatuoliini - hän haki ikkunanpesuvälineet ja totesi, että no niin, mistäs sitten aloitetaan. 
Ööh... tavaroiden siirtelystä, verhosalusiinin poistamisesta... Ei kun Pöllön persuuksien tuolista nostamisesta. Pesimme siis ikkunan. Yksi ikkuna (neljä pintaa) riittää yhdelle kerralle, ei pidä sentään liikaa rehkiä 😄 Mutta ei voinut Mursukaan kieltää, etteikö ikkunasta näkisi paremmin - maisema näyttää paljon paremmalta.

Ja väitän, että se ilves, jonka näki illalla tuossa tiellä, olisi voinut jäädä näkemättä, jos ikkunaa ei olisi pesty! Minä en ehtinyt sitä nähdä - ilveksillä on pahuksen tarkka kuulo, siihen tulokseen tulimme. 
Mursu nousi omalta paikaltaan, jotta minä olisin voinut mennä siihen katsomaan ilvestä ja saman tien se luikahti piiloon. Jatkamaan matkaan, luultavasti tien toiselle puolelle naapurimökille, koska hetken päästä kylältä päin tuli auto, joka ei yhtään hidastanut tai mitään, joten tiellä tai tien varressa ei ollut enää mitään.

Eilen, lauantaina, käytiin kaupassa ja koska oli niin upea ilma, ajeltiin kotiin "maisemareittiä" pitkin. Koivut ovat upean keltaisia ja ovat uskomattoman näyttäviä vihreitä kuusia vasten. Syksy on kerta kaikkiaan loistava asussaan.

Ei ehditty kauaa olla kotona, kun pihaan kääntyi vieras auto - toinen entinen työkaverini! Yllätysvierailu: "Olin reissussa ja tulin tuomaan nämä sulle." 
Ja tässä taas todistusaineistoa; Terhillekö tästä kommentissani kerroin, miten pöllöni ovat lisääntyneet:

Tämän ihanan pöllön sain tuliaisiksi Kyprokselta - lisäksi sain jääkaappimagneetin, mutta siitä jäi kuva ottamatta. 

Oli ihana tavata häntäkin, muistella vanhoja ja kuulla uusia kuulumisia. 

Täysikuu on aiheuttanut - miten se sanotaan - huonosti nukkumista? Huonoa nukkumista? No, joka tapauksessa, viime yö oli pahin. Oma vika. Kuka käski syödä niin paljon suklaata. Närästi. Piti nousta keskellä yötä ottamaan Gavisconia. Unet on ihan sekopäisiä. 

Nyt aletaan kuitenkin pikkuhiljaa siirtymään taas kohti uutta kuutta, joten eiköhän se unikin ala olemaan tasaisempaa. Lähden kokeilemaan. 

Futari-Prinsessalla on huomenna synttärit, 12 vee. Mun pikku Prinsessa 💗
Muistan, miten me sitä täällä Suomessa odotettiin, Mummo (Äiti) ja minä viestiteltiin suunnilleen viiden minuutin välein "ootko sä joko kuullut", "joko sä oot kuullut".
Ja mä mietin, että mitä jos jotain sattuu, jos Mummon pitää lähteä sinne, kuka lähtee mukaan, kun mä en olisi vielä saanut lentää. Olisin pakottanut Pojan lähtemään sinne 🤓 

Mutta loppu hyvin kaikki hyvin - Prinsessasta on kasvanut Futari-Prinsessa, joka pitää huolta pikkuveljestä 💗

Repolaisen värihaaste jatkuu, se on varmaa - ja värinä on harmaa

Pikku Kakkosen Susannan värirunoista löytyi Heli Rantalan runo myös Harmaalle: 

Hei, olen harmaa
minusta on moneksi – se on varmaa!
Olen delfiini leikkisä, villi
Olen suuri valas ja pieni silli.
Olen sadekuuro rankka
ja betonilattia vankka.
Virtahepona vedessä uin,
variksena sulkiani suin
Olen maisema lehdetön lokakuussa,
olen söpö koala, viihdyn puussa –
eukalyptuksen-lehti suussa!
Olen mummon kutoma villasukka
ja kuuta ulvova susihukka.
Hei, olen harmaa
minusta on moneksi – se on varmaa!

Syksy on todella alkanut ja se on monelle harmaata aikaa. En väheksy sitä lainkaan - tämän Repolaisen värihaasteen mukana olemme oppineet toisistamme paljon; myös sen, että jokaisella on omat lempivärit, minulle punainen merkitsee jotain muuta kuin sinulle, sinulle sininen jotain muuta kuin minulle. 
Tiedän 😄 - olette enemmän kuin kyllästymiseen asti lukeneet sitä, miten maalla asuminen on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut, miten maalla asuminen on parasta elämässä. 
Ja miten tämä sitten liittyy värihaasteeseen ja harmaaseen? (Pöllö aloittaa aina A:sta...)
Harmaa. Sumu. Sade. Lehdettömät puut. Näinä vuosina täällä maalla olen oppinut näkemään harmaan eri sävyt. Puolen tunnin matkalla kauppaan ehtii nähdä kymmeniä eri harmaan sävyjä - ja siinä missä keväällä huokailen kevään vihreän eri sävyjä, ihailen syksyn harmaita sävyjä, sumua järven yllä. Toivon siis, että tänä syksynä katselisitte harmaata toisin silmin, ette pelkkänä harmaana; mielen siveltimen kanssa ja maalaatte syksyn kauniin harmaan taulun mielessänne - ehkä keltaisen tai oranssin lehden jonnekin, tai auringonnousun sumun taakse 💗

Mutta nyt siihen Repolaisen haasteeseen, joka tämän päivityksen aiheena on, Pöllön maalailut sikseen, kun ei se edes osaa maalata. 

Tervetuloa siis Pöllönkulmalle. 
Tätä tietä pitkin meille pääsee - tai meidän ohi, jos ei halua poiketa. Tuolla suunnassa tien oikealla puolen on rivi postilaatikoita, meidänkin punainen, johon silloin tällöin tipahtaa ihania postikortteja tai kirjeitä, joskus pieniä pakettejakin 💗

Tästä jos jatkaa toiseen suuntaan, siis kuvaajan selän taakse, päätyy muutaman sadan metrin päästä kyläkaupalle. Kylä on taas hiljentynyt, kun kesä on ohi ja mökkiläiset palanneet kaupunkiin. 

Koulu lopetettiin keväällä eikä tästä meidän ohi enää kävele pieniä koululaisia - ainoastaan muutamia koiranulkoiluttajia. Ja tietenkin traktoreita, leikkuupuimureita ja... hih... kaupunkilaisvieraiden mielestä "hyi kun haisee pahalle" kun joku vie possunpissaa pellolle 😜 "Ruoka siinä tuoksuu" - on meidän yleisin vastaus. 

Tällainen on tuttu näky meidän kylällä ja monessa muussakin maalaiskylässä: heinäseipäistä tehty kynttilä- ja/tai kukkateline. 

Tuohon lyhtyyn kävin äsken, pimeän tullen sytyttämässä kynttilän, tänään on Mursun mummon syntymäpäivä, hän olisi täyttänyt tänään 106 vuotta. 
Unohdin huikata hänelle "Syömään", niin kuin Lapsi aina huikkasi jo ovelta, kun sinne mentiin 🥰

Tämä on meidän pihatien varressa, Eniili on pysäköitynä tuon tuijan viereen. 
Harmaata on muuten tuolla taaempanakin: naapurin talo.

Ennen kuin mennään sisälle, niin katsotaan mitä muuta harmaata Pöllönkulmalta löytyy ulkoa. Ihan kaikkea en kuvannut, mutta KIVI. 

Tämä on jo sammaloitunut hyvää vauhtia (kun onneksi ehdin pelastaa sen ystävän kynsistä, hän oli poistamassa sammalta!) Kivi on ison pihlajan ja alppiruusun välissä - minusta ei sen päälle ole kiipeämään, mutta niin kauan kuin minusta ääntä lähtee, kivi ja sammalet pysyvät paikallaan.

Harmaat kottikärryt pääsivät tietenkin kuvaan. Vierestä yrittivät toisetkin, kurkkivat vähän samalla tavalla kuin serkkupoika 3-4 vuotiaana meidän häissä: jos ei muuta niin jalka tai käsi näkyy joka kuvassa 😄 Kiviä on meillä enemmänkin, mutta niiden kuvaamiseen tämä juttu olisi sitten mennytkin. 

Tämän raparperinlehden olin jo laittanut leppäkerttujen talvipesään, mutta otin sen esiin näyttääkseni teille. 

Ystävä teki sen meille vuosia sitten, kun olimme ostaneet kesämökin. Siellä se oli portailla, niin kuin täälläkin. Huomasin nyt kuvatessani, että tuokin alkaa sammaloitumaan. 
Mökki on kokenut kovia ja odotan, että päästään siitä eroon (toivoa on!) ja paljon en ole sieltä pois tuonut, mutta tuo oli yksi niitä, jotka ehdottomasti oli otettava mukaan. 
Joka kevät lumien sulettua, nostan sen leppäkerttujen kanssa portaille - siitä tietää, että kesä on tulossa. 

Vieläkään ei päästä sisälle. Avain ei sovi avaimen reikään. 

Tämän mystisen näköisen avaimen reiän olen tainnut esitellä teille joskus aiemminkin? Tai ehkä en.
Kesä tai pari sitten meille oli ilmestynyt vuokralainen. Mursu sen huomasi ja kun se lähti pois kotoa, se vuokralainen, rupesimme tutkimaan mistä oikein on kyse. 
Se oli joku mehiläinen, rusomuurarimehiläinen 🐝. Se oli tehnyt tuohon avaimen reikään pesän ja tehnyt sinne hunajaa!  
Me ilkeät vuokranantajat (jotka emme kyllä olleet tehneet mitään sopimusta), kaivoimme teräväkärkisillä pinseteillä sekä pesän että hunajan, jota oli yllättävän paljon, pois ja kun oletimme sen olevan tyhjä, teippasimme avaimen reiän umpeen. Pari kertaa mehiläinen vielä yritti tulla takaisin, mutta hävisi sitten. 
Mutta mennään sisään - oikealle vai vasemmalle? Pöllöjä vai pöllöjä 🤔😉

Kurvataan vasemmalle.

Harmaita pöllöjä olisi ollut enemmänkin - oliko yllätys? - mutta ne on suurin osa kaapin päällä ja osa varmaan harmaita siksikin, että ovat sentin pölykerroksen alla. 
Koska olen vähän lyhyt yläpäästä, en ylettynyt kaapin päälle, otin kuvan vain tästä harmaasta pöllöparista: minä ja Lapsi 💗 Mursun ostama. 

Näyttää olevan täynnä tärkeitä asioita. Ainakin, tuota... pöllökirjanmerkin 🤷‍♂️

Niin ja pituuteni; olen toisesta päästä ihan sopivan mittainen: jalat ylettyy maahan asti, mikä on ihan hyvä. 
Onneksi on tuo Mursu, niin se auttaa sitten kun tarvitsen lisää pituutta siellä toisessa päässä.. ASIAAN - eli toiselle puolelle huushollia!

Tämän pöllön joku saattaa muistaakin, olen esitellyt tämän aikaisemminkin. 
Tämä on nimeltään Huuko ja sillä on meillä ihan erityinen tehtävä: kannattelee tulostinta. Tänään sai vähän tuuletella "aivojaan" kun Mursu sai tarpeekseen tokaisustani "toi ikkuna kyllä tarttis joku päivä pestä" ja tarttui siis toimeen. Se vaati tarttumista moneen muuhunkin kuin toimeen, piti tarttua myös Huukon.

Huuko ilmestyi meille 6,5 vuotta sitten yhdellä kertaa kun olin käymässä Riesa-tohtorilla ja Mursu sillä aikaa kirpparilla. Tullessaan hakemaan minua ja hetken ajeltuamme kysyi, enkö huomaa kuka istuu takapenkillä. Huukohan se siellä istui, nätisti turvavöissä, niin kuin autossa pitääkin.

Ai miten niin meillä on paljon pöllöjä 😂 
Menneen kesän aikana olen saanut monta uutta ystävää 🤗 - ja kyllä, olen kerännyt pöllöjä yli 20 vuotta. Harmi kyllä jouduin osasta luopumaan, kun muutettiin, kaikki ei mahdu tänne pienempään kotiin. 

Tämä huopakassi kuitenkin on käytössä neule- ja virkkaustöitä tehdessä. Nytkin siellä on keskeneräinen neule, sellainen jolla ei ole kiire, valmistuu kun valmistuu, vaikka vuoden päästä talvella.

Siellä pitää majaansa myös nämä harmaat...
"mollukat". 
Hyvällä mielikuvituksella niitä voisi sanoa ampiaispesiksi ja onhan tuohon yhteen näköjään yksi ampiainen eksynytkin.

Ystävä pyysi näitä ensi kesää varten virkkaamaan (kun oli ensin kyseenalaistanut virkkaustaitojani 😜). Ihan tyytyväinen en itse näihin ole, mutta hänelle ne kelpasi kun lähetin kuvat. 
Niihin on tulossa vielä ampiaiset, kunhan tapaan Lapsen, hän kävi pyynnöstäni askartelukaupasta ostamassa kunnon amppareita. 
Ja lisätilaus ampiaispesistä on jo tehty eli piti käydä ostamassa harmaata lankaa kun kaikki meni tähän. 
Meidän työkaluvajasta muuten löytyi IISOO mehiläispesä reilu viikko sitten, tyhjä ja rikkinäinen sellainen, se oli jo osin lattialle rapissut. Nopeasti ne olivat sen tehneet, koska olimme käyneet siellä n. viikkoa aiemmin ja silloin sitä ei siellä ollut 😲😲

Tähän kauniiseen ompelurasiaan päättyy värihaasteen harmaa -osa Pöllönkulmalta. 
Tämä on Mursun rakkaan Mummin ompelurasia ja tämä on jo vuosia nähnyt. Hyvin säilynyt ja minä olen saanut luvan käyttää tätä omille ompelutarvikkeilleni. 

Toivottavasti viihdyitte Pöllönkulman harmaiden sävyjen kanssa - höpötyksistä ei tarvitse niinkään välittää, kunhan höpöttelin 🍁🌟

Nautitaan täysikuusta
Hopeinen kuu luo,
järvelle siltaa, 
ei tulla voisi,
kai koskaan tällaista iltaa.

Eilen oli niin upea kuunsilta Päijänteellä, etten olisi tahtonut tulla kotiin laisinkaan, vaan jäädä tuijottamaan kuunsiltaa ja haaveilemaan.

Mutta kuukauden päästä on jälleen täysikuu, kunhan ensi nautitaan tästä 🌕

Että silleen taas

 Ihan muita juttuja piti teille kertoa, mutta... KUKA MUU MUKA? Arvon tässä nyt, että missä järjestyksessä kirjoittelisin 🤔🤔

Hih.... Sattuipa sopivasti: laitoin kohinan estoon kuulokkeet korville ja netistä Matkaradio 24 LIVE:n. Ensimmäiset sanat oli "..TYTTÖ POIKAA ODOTTAA..." 
(Niin, onko joku joskus sanonut, että minä aloitan alusta, A:sta?)
Eilen illalla mietittiin Mursun kanssa, että mitähän ystäväpariskunnalle kuuluu, onkohan siellä kaikki kunnossa, kun ei ole mitään kuulunut.. 1,5 tuntia myöhemmin kummankin puhelimeen tuli kuvaviesti (joka sai Pöllön posket kastumaan) pienestä nykerönenästä "Tällä päivämäärällä klo xx meistä tuli Isovanhempia" 💗 
No sitä viestiä me oltiin odotettukin, ja syntymäaika oli se kellonaika jolloin me Mursun kanssa asiaa mietittiin - telepatiaa! Ja mitäkö tekemistä noilla iskelmän sanoilla on? Pieni nykerönenä on poika ja äitikin on tunnettu melko lailla saman ikäisestä asti. Voiko parempaa maanantaita olla? 

Ja että mitäkö olen taas tehnyt? Niin. No vähän nolottaa. Huomasin äsken chat-ikkunaa sulkiessa, että joku oli jotain kommentoinut, mutta en tiedä mihin, kun ehdin sulkea ikkunan ennen lukemista. Ehkä parempi niin. 
Olen kai aiemminkin maininnut, että meidän kirjasto lähettää viikottain youtubessa tunnin mittaisen lähetyksen. Kunnan ajankohtaiset asiat ja tapahtumat käydään pikaisesti läpi ja sitten joku kirjastoon/kirjailijoihin liittyvä juttu ja lopuksi viikon peli. Ihan kiva katsella ja kuunnella sitä; tänään "käytiin" Kuopiossa: Minna Canth, Maria Jotuni ja Aapeli. 
Kuulokkeet korvilla ja siinä sitten - onneksi kerrankin kohtuullisen hiljaisella äänellä - rupesin puhumaan Mursulle, miten haastateltavan ääni kuuluu toisesta ja haastattelijan toisessa korvassa. Mursu selitti miksi näin. Okei. Haastattelu loppui ja H sanoi jotain jutun äänimaailmasta yms. Tajusin samassa, että voi p... En ollut aloittaessa tarkistanut, että onko mulla mikrofoni päällä vai ei - OLI! Ja koska lähetys on suora, en tiedä miten se noin ylipäätään muuten tehdään, niin oletettavasti mun puhe oli kuulunut läpi. Itse en kuullut, koska olin ottanut kuulokkeet puheen ajaksi pois korvilta. 
Pikkusenko nolotti... En tiedä oli sitä kommentoitu (ei meitä yleensä ole siellä kuin kaksi paikalla), mutta ehkä ensi kerralla muistan sen mikrofonin. 
KUKA MUU MUKA?

Sus' kertoi eilen olevansa sininen persoona. 
Arvaatte varmaan, että pitihän minun selvittää mikä on minun värini ja millainen olen. 
Olen KELTAINEN - keltainen on ollut ennen lempivärini, joten ei kai se ihan pieleenkään mennyt. 
En eilen illalla itsekään oikein kunnolla perehtynyt millainen olen, joten tutkitaanpa:

Keltainen persoona on...

ulospäinsuuntautunut, verbaalinen ja charmikas. Olet utelias ja innokas lähes kaikkea kohtaan – oikea juhlien keskipiste! Saatat olla toisinaan hieman huolimaton ja jopa itsekeskeinen. Elehdit paljon puhuessasi. 

• charmikas? juhlien keskipiste? en kyllä allekirjoita
  
• itsekeskeinen? en omasta mielestäni ole. Eikö kaikki puhu itsestään, jos kysytään "mitä sinulle kuuluu, mitä olet tehnyt"? 
• innokas lähes kaikkea kohtaan = yllytyshullu?
• entisestä introvertistä on vuosien (ja entisen työn) varrella kasvanut ekstrovertti käsillä puhuja

Keltaisen persoonan tunnusmerkkejä – tunnistatko itsesi?

Minut saa syttymään... tunteet ja kommunikaatio. Tankkaan energiaa toisista ihmisistä. Vahvistus ja kehut – sekä saaden että muille antaen. Olen intohimoinen, pidän vaihtelusta ja siitä, että tapahtuu jotain kivaa!

• Tunnistan kyllä! 

Minua turhauttaa kaikista eniten... hiljaiset miljööt ja piiruntarkat säännöt. En oikein ymmärrä jäyhiä ja epäystävällisiä ihmisiä. Turhaudun, kun joku sanoo suoraltakädeltä "ei" fantastisille ideoilleni. Okei, kannan ehkä pienoista kammoa torjutuksi tulemista kohtaan. Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne ovat todella vaikeita minulle.

• Joo-o, pitää aika pitkälle paikkansa. Viimeinen lause; siihen en osaa ottaa kantaa, sillä en ole koskaan ollut yksinäinen. Ulkopuolisuuden tunnetta kokenut joskus, mutta tapani mukaan ottanut siitäkin niskalenkin ja selättänyt sen 😉

Haluan tulla kohdatuksi... hymyllä! Tarjoa minulle lounas ja kysele perheestäni, tunteistani tai harrastuksistani. Kehu minua ja anna reippaasti positiivista palautetta, ainakin jos haluat antaa minulle kritiikkiä jostakin. Muutoin menetän motivaationi ja työniloni.

• Kyllä kritiikkiä saa antaa ilman kehujakin; jos kritiikkiin on aihetta. Äidinäidiltä perityllä sisulla eteenpäin, vaikka läpi harmaan kiven - jos tiedän, että osaan, niin teen, jos en osaa, pyydän apua. 

Yllätä minut! Seuraa aina silloin tällöin, miten työntekoni etenee, sillä asioilla on toisinaan tapana hukkua kaikkien niiden mielenkiintoisten projektien joukkoon, joita minulla on samanaikaisesti tulilla.

• Älä yllätä, mutta kysy välillä miten mikäkin projekti sujuu. Luulen olevani edelleen multitaskaaja, vaikka olenkin kadottanut sen taidon vuosia sitten. 

Mottoni on: Elämä on juhla ja minut on kutsuttu! 

• JES, MITKÄ BILEET - TUU MUKAAN! 

Työskentelee usein: viestintätehtävissä, myynnissä, asiakaspalvelussa, näyttelijänä, journalistina, juontajana tai matkanjohtajana. Ylipäätään luovissa tehtävissä, joissa pystyy kehittymään ja joihin kuuluu paljon sosiaalisia tilanteita.

• asiakaspalvelussa ja myynnissä, vähäisissä määrin viestintätehtävissäkin. 
• Työtehtävistäni huolimatta omaan mikrofonikammon; voin viestiä isolle joukolle ihmisiä HUUTAMALLA, mutta en mikrofonilla. Olen pitänyt elämässäni kaksi puhetta, samalle ihmiselle: toisen kirjoitin etukäteen, toisen ex-tempore. 

Tässä teille taas lisää tietoa Pöllöstä 😄 Näin kauniisti laski aurinko naapureiden talon taakse ja värjäsi meidän koivut (kuva voisi olla vielä hienompi, jos joku pesisi ikkunat..) 

Mitäs nyt tehdään?

Asiat tärkeysjärjestyksessä. Nythän ei siis ole enää kuin yksi kokonainen kuukausi jouluun eli joulu on jo ihan nurkan takana. Siksi Terhi ne joulukalenteritkin on olleet kaupoissa jo jonkun tovin ja paljon muutakin, olen huomannut. Mutta se on nyt kuulkaa sivuseikka.

Nyt on huono tilanne. On vaarana, että koko joulu PERUUNTUU! Nii-in. Kyllä. Pidempään Pöllönkulman elämää seuranneet - ja sitä ennen kaupunkieloa - tietävät, että Pöllön joulu alkaa vasta, kun Joulupoika tuo joulutähden. (Korona-aika kaikkineen oli synkkää ja ikävää; ei ollut Poikaa, ei Joulupoikaa, ei mitään. Ruokaa vaan.)

Ja nyt: Huiskula Oy:n kasvihuoneessa paloi toissapäivänä (11.10.) ja MITTAVA MÄÄRÄ JOULUTÄHTIÄ on menetetty. Mistä nyt Joulupoika saa joulutähden? Ja ei, mikään muu kukka ei käy, 23 vuoden (-koronavuodet = 20 vuotta) perinnettä ei voi katkaista. Ei käy meille kummallekaan. Pääasia tietenkin, että tulee itse. Elän toivossa. 

Tämän sunnuntain olen TAAS jumittanut tuolissani. Nyt on syy. Kuvan siitä laitan varmaan ylihuomenna. Neuloin Futari-Prinsessan kämmekkäitä. Ne ovat peukaloita ja päättelyitä vaille valmiit. 
Mulla on mustaa lankaa kerä ja toinen ja aika monta ja minä en nää. Voi sanonko mitä. On minulla kyllä suunnitelma, joka ei tarvitse lisäyksiä, ehkä muutaman kavennuksen ja sitten päättelyn. Luulen, että se on nopea tehdä. Toivon, että tämän jälkeen ei enää ikinä tarvitse neuloa mitään mustasta. 

Mursun lappuhaalarit piti lyhentää tänään, mutta jäi tekemättä. Huomenna? Samalla voisin leikata ja ommella vohvelikankaan pyyhkeiksi ja sitten jonain talvisena päivänä kirjoa ne. 

Jossain kommentissa kehuin tässä yhtenä päivänä, kuinka meillä tänne muutettaessa oli leivinpaperia, foliota ja elmukelmua vaikka kuinka ja paljon, ei ole tarvinnut viiteen vuoteen mitään niistä ostaa, kun kaupungistakin tuotiin omat rullat.
Tänään ei ruuanlaitto oikein kiinnostanut, mutta pakastimessapa oli kaksi pakastinpizzaa - pelastuimme nälkäkuolemalta. Paitsi että. Leivinpaperia oli rullassa tasan 15 senttiä! Paista siinä nyt sitten joku pizza ja vielä toinenkin. 
Ei muuta kuin kipin kapin takaisin pakastimeen ja uuni pois päältä. Ja Mursu puuronkeittoon, onneksi oli maitoa. 

Nyt menen syömään pari näkkäriä ja sitten lukemaan. Jos pysyn hereillä. Nukun, jos polvea ei särje. 

Aa, sanonpa ensin yhden asian.

Ystävä, joka täyttää muutaman kuukauden päästä 70, muistuttaa lähes joka puhelussa, kun olen NIIIIIN NUORI. No niin kai olen, kun en ole VIELÄ täyttänyt 60, parisen vuotta vielä menee. Olen mielestäni kuitenkin aikuinen, POIKAKIN on muutamaa vuotta vaille 40. 
Mutta olen niiiiin nuori.
Se tuntuu yhtä ilkeältä, kun aikanaan se, kun minulle sanottiin "sä et varmaan muista, mutta" - siis oletuksena oli aina, että en muista, vaikka monesti muistinkin. Oli ja on asioita joita en muista, syynä Riesa, mutta oletus ottaa päähän.
Ajattelin seuraavalla kerralla sanoa asiasta; pyytää, että voitko lopettaa tuon, se tuntuu ilkeältä - mietipä, miltä tuntuu jos sinulle sanotaan, että "ai niin, kun sä olet jo niin vanha"

Minulla on äitini ikäisiä ystäviä, jotka eivät koskaan ole pitäneet minua "niiiin nuorina" vaan tasavertaisina.

Pakettisaagan päätös

Pakettisaaga on päättynyt:
Toiveikkaana menin sähköpostista katsomaan olisiko siellä ilmoitus saapuneesta paketista.
"Valitettavasti xxx xxx -pakettiasi ei voitu toimittaa. 
Tiedämme, että odotat innolla tilaustasi. Valitettavasti DHL ei voinut toimittaa pakettiasi, jonka seurantanumero on xxxxxxx, koska vastaanottajaa ei löytynyt annetusta osoitteesta:
Ja meidän osoite.

Ehdimme jo pohtia mihin soittaa, Postiin vai kuriiripalveluun, joka sitä on osan matkaa tuonut. Ei sitä tänne meille pitänyt tuodakaan, kun tuonne kaupalle, asiamiespostiin. 🤦‍♀️🤦‍♀️
Sitten vasta huomasin edellisen viestin, jossa ilmoitettiin, että paketti on kuin onkin toimitettu kaupalle.

Mursu ajoi kaupalle ja ta-daa: paketti oli siellä. Ja tuote oli se mikä pitikin, Mursu on tyytyväinen.
Minäkin olen heti, kun saan edellisestä rahani takaisin. 
Saatan tilata vielä joskus ko. yritykseltä uudelleen, koska yrityksessä ei ole mitään vikaa. 

Sen pituinen se.

Lisää satuja jonain toisena päivänä. 

Vaihtelu virkistää

Ja tunnetusti kai tekee hyvää aivoillekin? 
Edellisen tietotekniikka kitinä -päivityksen jälkeen koin valaistumisen. Kauan se kyllä kestikin. 
Kun taannoin saimme verannan siivottua, siirsin sieltä tuohon käden ulottuville yhden hyllykön ja tovi sen jälkeen korkean jakkaran tee-/kahvimukia varten (minäkö laiska?) Helpompi pudottaa se lattialle niin, että se menee rikki. 
NYT tajusin, että niin tosiaan, vaikka se onkin vasemmalla puolella, siihenhän voi laittaa hiirimaton ja käyttää hiirtä vasemmalla kädellä 🤓 Muutan vain hiiren asetuksia. Ta-daa, se toimii eikä hiiri ole aina tiellä kun kirjoitan. 
Aikanaan töissä vaihtelin hiirikättä säännöllisen epäsäännöllisesti, kun työ oli pelkkää tietokonetyöskentelyä. Se siitä.

Eilen käytiin hakemassa Mursulle höyläpenkki. Hän on sellaista etsiskellyt pitkään, siis sellaista mitä on kouluissa. Nyt sellainen löytyi, kun ko. kouluun oli tullut uudet höyläpenkit: semmoiset missä mahtuu neljä oppilasta työskentelemään yhtä aikaa! Oli muuten hienot - kun oli vielä uudetkin. Vanhathan oli täynnä piirustuksia ja koloja 😄 

Viime päivät on olleet vähän sellaista ylä- ja alamäkeä. Plussaa ja miinusta. 

Otin yhteyttä vanhaan ystävään; muistutin vain, että tv:stä tulee hänen "lempielokuvansa". Sanoi, ettei millään ehdi katsoa, tälläkään kertaa.. Mutta tuloksena on se, että tapaamme ensi viikolla, varmaan viiteen vuoteen kasvokkain, ja vaihdamme kuulumisia. Ennen sentään olimme parhaita ystäviä. 

Toinen ystävä soitteli viikonloppuna Italianmatkan kuulumisia. Ei mennyt sekään ihan putkeen, ensiapuun oli joutunut siellä ja tänään on.. odottakaas.. virtsatiekivien murskauksessa. Mutta se on pikkujuttu se. Sisareltaan leikattiin keskiviikkona laajalle levinnyt munasarjasyöpä. 😢 En tiedä ennustetta, mutta... 

Futari-Prinsessa oli kompastunut ja kaatunut niin, että kyynärpäässä on pienen pieni murtuma. Ei tarvitse kipsiä, mutta on kipeä ja kantositeessä. Enemmän kuitenkin kai koskee kuuden viikon pelikielto ⚽ Mutta ehkä kipua lieventää pian olevat synttärit ja sitten viikko täällä Suomessa. 

Odotan siis lokakuun viimeistä viikkoa. 

Palveluyritys Postin tarinalle lyhyt jatko-osa:
Paketin kuljetus täältä pienestä maalaiskylästä Helsinkiin on nopeampaa kuin paketin kuljetus Helsingistä tänne. MOT. 
Paketti jota taannoin odotin, teki Hgistä tänne matkaa viikon. Palautin ko. paketin ja viikossa paketti oli perillä Saksassa. 
Nyt odotan uutta pakettia; kyse on vaatteesta eikä vaihto onnistunut. Palautin toisen ja tilasin uuden. 

Mursun paketin tarina - kerroinko miten se päättyi?
No anyway. Mursu soitti Postin asiakaspalveluun kun pakettia ei kuulunut, vain uusi tekstiviesti. 
"Joo, mä laitan täältä (mitä??), jos ei se oo perjantaina tullut, niin soittele uudestaan, kyllä sen pitäisi tulla"
Eipä tullut. Mursu soitti uudestaan. Vastasi toinen asiakaspalvelija, joka oli hänkin aika kummissaan asiasta. Lupasi hoitaa asian, antoi varoilta karkean arvion, että "Kyllä se ylihuomenna on siellä kaupalla" Hän näki, että pakettiautomaattia oltiin juuri tyhjentämässä ja hän ilmeisesti ehti ilmoittaa sitä tekeville henkilöille, että ottakaa nyt sekin paketti ja viekää se oikeaan paikkaan - vaikka sille ovelle 😆😆
Meni tunti ja Mursulle tuli tekstiviesti kaupalta "Teille on saapunut paketti...." 

Palveluyritys nimeltä Posti toimii siis ihan miten sattuu ja milloin sitä sattuu huvittamaan. 
Jos jollain tilaamallasi tuotteella on kiire, ei tosiaankaan kannata luottaa sitä ko. yrityksen käsiin, vaan käyttää jotain muuta kuljetusliikettä - tai vaikka harrastaa maakuntamatkailua ja hakea itse 😉😂

Riittäisköhän tämä valitus ja mollaaminen tällä kertaa? Huomenna on kuulemma tiedossa ulkovajan järjestelyä (krhm...olenkohan ehdottanut sitä noin 30 kertaa menneen kesän aikana 😂😂 - kuka vanhoja ja niin ees päin, nyt on sentään SYY)

Mukavaa perjantaita ja hauskaa viikonloppua kaikille - halauksia rutkasti toivottelee

Joka on tiettävästi tämän lajin alalahko

Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä

Tai jännää, niin kuin Pekka Routalempi sanoisi tv-sarja Pasilassa. Hyvin jännää. 

Käytän läppäriä sylissä ja koska yläasteella toinen valinnaisaineeni oli konekirjoitus, olen oppinut kymmensormijärjestelmän, sen jossa kaikki sormet "tekee töitä", en sitä jossa yksi kirjoittaa ja yhdeksän lepää.
Sitä ei ehkä kirjoitusvirheiden määrästä uskoisi, mutta osaan kyllä, tai ainakin luulen osaavani.

Inhoan läppärin touchpadia - eli wikipedian mukaan hiiren korvaavaa osoitinlaitetta. 

Käytän siis tavallista hiirtä ja siksipä koneeni näyttää tältä. Kuten taas huomaatte, tumpelo asialla; mutta tuo "syötä teksti" on juuri sopivasti tuon mustan läiskän alla. Se on KULUMA. Ihmettelin, kun hiiri ei enää tahdo liikkua, sen kynnet on raapineet pinnan pois 😲 Mitä tekee kekseliäs nainen? Liimasin siihen palan kontaktimuovia ja taas toimii. 

(Ja Sus' hiljaa siellä tai menen vielä pidemmälle sivupoluille...)

Touchpadista. INHOAN sitä. Läppärissä on asetukset, joissa lukee, että sen saa pois päältä kokonaan. Vaan eipä saakaan. Kun sammutan koneen ja avaan uudestaan, se on taas päällä. Ei ole hätä ollut tämän näköinen, ei ole suuri vaivaa painaa yhtä nappia ja laittaa touchpad pois päältä.
Mutta kas: koneeseen tuli maanantaina päivitys ja kun tiistaina avasin koneen, painoin totuttuun tapaan taas "sitä nappia" ja ihmettelin kun hiiri ei toimi. Mikä on? Patterit loppu? Liian monta pudotusta? (Mursu aina mulkaisee kun hiiren osat ja patterit sinkoilee pitkin lattiaa...). No ei. 
Päivitys oli taas muistanut, että jaa niin, tää on tää käyttäjä, joka haluaa touchpadin olevan pois käytöstä ja oli pistänyt sen pois käytöstä. Ja kun painoin nappulaa, se meni päälle. 
Touchpad ja hiiri ei toimi yhtä aikaa ainakaan mulla. AAAARRRRGGGHHHH. Mä en yhtään ihmettele, että Äidillä palaa käämi näiden vehkeitten kanssa.

Sus' kettuili (voiko Sujet kettuilla 🤔) yhdessä kommentissa, että olen (ollut, en ole enää... HAH!) sivupoluille eksyvä Pöllö. Juu pois se minusta. Aiheesta, siis sivupoluista, puhuttiin eilisessä puhelussa Pojan kanssa. Lopputyö on loppuhiontaa ja faktojen tarkistusta vaille. Jokainen erilaisia opiskeluihin liittyviä lopputöitä tehnyt (minä en) tietää, että faktat pitää tarkistaa. Poika on pikkutarkka ja tarkistaa useammasta paikasta ja se tietää sitten sitä, että viimeistään seitsemännen dokumentin kohdalla huomaa lukevansa ihan jotain muuta kuin mitä pitäisi 😂😂
Myönnän: tullut äitiinsä. Täysin. 
Siitä kyllä huomaa niiiiiiin selvästi, mitkä tavat ja maneerit on peräisin Mursulta ja mitkä minulta. Ja onpa kai oppinut jotain papalta, Isolta Karhulta, siksi onkin Pikku Karhu 💗

Lisää tietotekniikkaa. 
Puhelimen pitäisi päivittää itse itsensä. Eipä päivitä. Pistin päivittämään. Kivoja pikku yllätyksiä. Soittoääni vaihtui ja meni itsestään äänettömälle - kiva juttu. Onneksi Mursulla ei sittenkään ole avioliiton mukanaan tuomaa kuulon alenemaa ja kuulee kun minun puhelin soi. Minä en kuule, vaikka se on vieressä. Heitänkö roskiin? 

Vai toimisiko "Krapulan robotit" paremmin tässäkin hommassa? Hiski-, Arnold- ja Rasmus -robottien tarinat, samoin kuin muutkin tarinat antavat hyviä vinkkejä mihin kaikkeen kauppojen robotteja voisi käyttää. SusuPetalin blogista löytyy kaikkien kirjoituksen aiheesta 😉😄

Jos ei nyt verisuonet tukkeudu

Niin ei sitten mistään. Eilen aamulla piti ottaa pakastimesta sulamaan jotain mistä tehdä ruokaa, mutta se unohtui. Ostoslistalla oli kuitenkin peruna-sipulisekoitusta ja jääkaapissa silliä, ravintolafileitä. Juustoraastetta ja ruokakermaa.
Niistä sitten Janssonin kiusaus á la Pöllönkulma. HY-VÄÄ. Mutta SUOLAISTA. Sitä jäi mulle annos tällekin päivälle. Pohjois-Karjala -projektin johtaja olisi saanut slaagin, jos olisi sitä maistanut. Tunnustamme kyllä itsekin, vähempikin määrä sillifileitä olisi riittänyt. Onneksi kaivossa riittää vesi. 

Poika soitti tänään. Ajattelin, siis kuulin äänistä, että hän on ulkona, joten ajattelin, että on joko kauppa- tai kirjastoreissulla ja siinä matkalla vain kysäisee ja kertoo kuulumisia. Puhuttiin puhelimessa 1,5 tuntia - puhelimessani oli akkua jäljellä enää 2%:n verran. Tainnut tulla äitiinsä (=äitinsä sukuun). Mursu otti torkut sillä aikaa 😄

Huomenna ajattelin mennä moikkaamaan entisen kotikirjaston neulojia, Mursu lupasi viedä kaupunkiin ja kuluttaa itse aikaa shoppailemalla. Pah, huomiseksi on luvattu huonoa keliä. Sade ei haittaa eikä tänne lunta ole luvattu, mutta kovaa tuulta. Tuuli tarttuu Eniiliin helposti, kun se on niin korkea, ei ole kiva ajaa. En siis ehkä mene, menen toisen kerran. 

Olen nimitellyt meidän Eniiliä seniiliksi, mutta ehkä se nimitys kuuluukin itselleni 😎 En nimittäin muista olenko kertonut, että meidän kirjastolla on youtubessa oma kanava, jossa on joka tiistai-iltapäivä tunnin lähetys: kunnan ajankohtaisia asioita, nostoja Kirjastokaistalta (kirjailijahaastatteluja yms.) sekä viikon peliosio. Koko syksyn on tuntunut, kuin olisin siellä kahdestaan Heikin kanssa 😄, kun kukaan ei juttele chatissa mitään - en minäkään mitään järkevää osaa sanoa, kunhan höpötän. Tänään sentään joku muukin oli todistetusti paikalla.

Meidän alueen kirjastojärjestelmää uudistettiin ja kirjastot, verkkokirjasto mukaan lukien, oli pari viikkoa suljettuina. Kun systeemit taas toimivat, katsoin netistä, että Marco Hietala - Ruostumaton olisi kirjastossa. Ei kun kirjastoon.. Eihän sitä siellä ollut, mutta varattiin. Meni pari päivää kun se tuli ja kauppareissulla hakemaan. Ja kun Pöllö on reissussa, niin johan taas tapahtuu...

Otin varatun kirjan ja uutuushyllystä pari kirjaa. "Nopeasti automaatilla lainaan" - no ei, kun joku kiilasi eteen. Onhan toinen automaatti - joku toinen kiilasi eteen. Selvä, menen tiskille, eihän siinä mitään. Ja eikö mitä: joku ehti kiilata eteen metrin korkuisen kirjapinon kanssa! 
Ei ole todellista, paitsi on, kun on kyse minusta ja Mursu odottaa autossa ruokakassien kanssa 🤦‍♀️
ONNEKSI reipas Heikki huomasi ahdinkoni - siis kauhean ruuhkan 😄 - ja tuli pelastamaan. Reippaana reilusti keskiäkäinen tietenkin esittäytyi "Taikalintu, hyvää päivää" - sillä nimellä olen kirjaston youtube -kanavalla. Eipä osannut arvata tämä reilusti keskiäkäinen miten yllättyneen ja samalla iloisen ja hyväntuulisen hymyn saisikaan vastaukseksi 😊😊

Kaikkeen siis Pöllö ihan vapaaehtoisestikin nokkansa työntää ja elämäänsä sattumia ja tapahtumia. 

Näitä istutuksia katselimme viime viikolla eräänä aurinkoisena päivänä, kun olimme "jumissa" eräällä kapealla tiellä. Edessämme oli kuorma-auto purkamassa kuormaa: sillankaiteita. Tie oli sen verran kapea ja peruutettavaa olisi ollut sen verran pitkään, että jäimme odottamaan lastin purkamista, kun ei meillä ollut kiirettä ja päivä oli kaunis. Ja purkuoperaatiokin ihan mielenkiintoinen. 

Nämä istutukset minusta mielenkiintoisempia.

Nyt vilistää silmissä jo sen verran, että kirjoitusvirheitä on enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää, että parempi lopettaa. Koettakaa kestää taas 💗

Sateista huolimatta ihanaa syysviikkoa 🍁🍂🍁🍃🍁

Elokuu - syyskuu luetut kirjat

Heinäkuun lopussa kirjoitin listan alkuvuodesta, tammi-heinäkuu, lukemistani/kuuntelemistani kirjoista. 
Ihan omalla matematiikalla laskin, että nyt on kulunut kolme kuukautta ja vuotta on jäljellä vielä kolme kuukautta - en tällä kertaa tarkistanut asiaa edes Mursulta. 
Lukudiplomi on jäänyt kesken, mutta on tässä vielä aikaa (hah).

Tässä siis luetut ja kuunnellut kirjat elo-syyskuulta. 

Näistäkin kirjoista löytyy muutama sananen tuolta kirjablogin puolelta - ja edelleenkin muistutus, etten ole arvostelija, kriitikko, kunhan omaksi ilokseni ja muistiin jotain kirjoittelen. Ja tottakai on mukava jos joku teistäkin sieltä jotain luettavaa löytää. Moni kirja on minun käsiini löytänyt tiensä teidän blogeista.

Elokuu:
Pehkonen Kirsi: Hiukan hukassa 
Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy
Breitholtz Monsén Anna: Salaisuuksien ranta
Laurain Antoine: Punaisen muistikirjan nainen

Syyskuu:
Joenpolvi Anu: Rakkautta ja raekuuroja (äänikirja)
Lindgren Astrid: Kultasiskoni
Hotakainen Kari: Helmi
Joenpolvi Anu: Tunteita ja tuulenpuuskia (äänikirja) 
Mattsson Gunnar: Lapitip

Voihan pihkura ja pahkura - Pöllön sairaskertomus nro 3758

 Taisin aiheuttaa tänään "kiukkukohtauksen" yhdelle miehelle, toivottavasti hänen vaimonsa, jos hänellä sellainen on, ei joutunut siitä kärsimään. Vaan ei ollut syy minun.

Tarinathan alkaa aina A:sta, niin siis tämäkin:

Joskus kesällä sain ranteeseeni punaisen läiskän, semmoisen pienen pillerin kokoisen. Ajattelin, että joku ötökkä on pistänyt/purrut, vaikka ulkona puuhatessa on aina hanskat kädessä. Ei se kutissut eikä mitään.
Seurasin sitä jonkin aikaa, että olisiko se kuitenkin ollut punkki, tuleeko siihen rengas. Tai jotain. Ei mitään, se vain olla möllötti siinä. Annoin möllöttää, kai se joskus häviää. 
Vaan eipä hävinnyt - alkoi kasvaa ja muuttui pinnalta sellaiseksi röpöliäiseksi. (Käyttääkö kukaan muu tuollaista sanaa?) 
Niinpä sitten aamulla soitin terveyskeskukseen "Tahdon lääkärin". Ei käynyt. Pyydettiin kyllä paikalle, Palvelutoimistoon. Joka sulkeutuisi 20 min kuluttua, auetakseen uudelleen taas parin tunnin päästä. Seelvä.  ASIAAN!

Pääsin lopulta Palvelutoimiston ovelle: "Ottakaa jonotusnumero". Laite sanoo piip piip eikä anna mitään lappua. Ei toisellakaan yrittämällä. Tuolilla istuva rouva ei osaa auttaa, hänellä on varattu aika. Ehkä se ei vielä olekaan päällä, kellohan on vasta 13:01 ja toimisto aukeaa klo 13:00. 
Sitten tulee The Mies. Hänkin yrittää. Piip piip. Piip piip. "Se ei ehkä ole vielä auki, kun kello on just vasta yli yhden.." The Mies menee istumaan. 
Sitten käytävää kävelee nuori nainen, jolta kysäisen, että onkohan laite vialla, kun se ei anna jonotusnumeroa. NOLOA: hän vilkaisee näyttötaulua ja toteaa, ettei sitä ole vielä näköjään laitettu päälle 🤦‍♀️🤦‍♀️ Hetken päästä näyttöön ilmestyy numeroita. Yritän taas saada jonotusnumeroa. Piip piip - tyhjää lyö. Koputan oveen ja astun sisään. The Mies mulkaisee.

Saan asiani selitettyä hoitajalle, kerron olevani huolissani (mitä jos käsi putoaa kohta pois?) ja hän sanoo soittavansa lääkärille. Ei löytänyt kuitenkaan oikeaa puhelinnumeroa, joten pyysi minut käytävälle odottamaan ja lähti hakemaan lääkäriä. Siinä vaiheessa The Mies sai tarpeekseen, nousi ja lähti, mutisten samalla "minä tänne jää enää odottamaan, tämmöstä tää". No minkäs minä sille - hän olisi päässyt hoitajan juttusille heti kun hoitaja tuli takaisin, minä jäin odottamaan lääkäriä siihen käytävälle. 

TOSIN sitten kun lääkäri tuli, sisällä ollut asiakas sai häädön (vähän noloa kyllä sekin..) ja minä menin lääkärin kanssa sinne huoneeseen. Asiakas seisoi oven takana odottamassa kun tulin lääkärin kanssa ulos ja kävelin käytävän toiseen päähän 🤭 Sanoin kyllä hänelle hiljaa kiitos ja anteeksi. 

Diagnoosi tälle putoavalle kädelleni on ehkä kenties mahdollisesti HERPES SIMPLEX. 
Viikon hoidan tätä nyt siis herpesvoiteella (SoreFix) ja/tai Basibactilla. Jos käsi ja muhkura on silloin vielä paikallaan, menen takaisin ja ehkä se kaivetaan pois. 
Viikossa kai ehtivät tilata jonkun kaivinkoneurakoitsijan... 😉

Ei vaan, lääkäri, NUORI nainen, sanoi, että oli ihan hyvä käydä näyttämässä tuota siellä, kun ei sitä nyt varmaksi kuitenkaan tiedä mikä se on. 

Hyvää palvelua sain, lääkäriä odotellessa juttelin vanhan rouvan kanssa. The Mies ei alun alkaenkaan ollut puheliaalla päällä; luuli kai, että pilkkasin, kun sille nuorelle naiselle huikkasin, että me hämäläiset ollaan niin hätäsiä 😂

Hitaiksi kun meitä jotkut sanovat. Harkitsevaisia, sanoisin minä... 😉🤭
Pitäisi kai opetella pitämään suunsa kiinni, näin vanhemmiten. Vaan kun sen vasta nyt on saanut auki. 

Aurinkoiset syyspäivät jatkuu

Tänä aamuna luulin, että tulisi sellainen oikea syyspäivä: harmaat pilvet tihuttaisivat vettä tai jopa ihan sataisivat niin, että pihalle syntyisi lätäköitä. Harmaalta nimittäin näytti, kun ensimmäisen kerran silmät avatessani kurkistin verhojen raosta ulos.
Kääriydyn uudestaan peiton alle ja jatkoin uniani. Seuraavalla heräämisellä oli kuitenkin noustava ylös, tiesin Mursun jo odottavan kahvia.

Nyt paistaa taas aurinko, niin kuin on paistanut koko viikon. Pitäisi saada itsensä irti tästä nojatuolista ja mennä ulos tyhjentämään sadevesitynnyrit.
Viikolla on ollut jo useana yönä pakkasta - aamulla maa on ollut kuurassa ja sekin on kaunis kuin mikä. Saavit täytyy tyhjentää, ennen kuin tulee oikeat pakkaset. Muuten käy niin kuin viime talvena: yksi saavista jäätyi, tai siis se vesi siinä saavissa. Toiveikkaana ajattelin, että no kyllä se jäämötikkä sieltä tipahtaa, kun kaadan saavin ylösalaisin. Eipä vaan tipahtanutkaan, tuossa se nökötti koko talven kukkapenkin reunalla. Lumi onneksi peitti sen, kunnes kevätaurinko sitten lopulta sulatti. Mutta saavista kyllä irtosi lopulta pohjakin 🤦‍♀️ 

Terhi oli jättänyt edelliseen päivitykseen ihanan kommentin (kaikkien teidän kommentit on ihania 💗): hän on uskollisesti käynyt päivittäin Pöllönkulmalla katsomassa, onko tullut uutta päivitystä ja minä olen vain lorvinut kirjoittamisen kanssa. 
Kerron miksi ja laitan teille kuvankin, Mursun luvalla. 

Ensin käytiin kaupungissa ostoksilla: pyökkikuutio, 15 cm x 15 cm x 15 cm - vai miten kuution mitat ilmoitetaan? Sitten ostettiin 300 kpl maalinsekoitustikkuja. Kyllä. Maalinsekoitustikkuja. Ne oli n. 2 cm x 28 cm. Ja petsiä. Muut tarvikkeet oli jo kotona. 
Kotona sitten mietittiin ja pyörittiin ja ihmeteltiin: mistä ihmeestä löydetään jotain... jotain minkä ympärille rakennetaan. Tarvitaan tukea 🤔 Ta-daa: taas oli hyötyä siitä "kyllä tätä vielä joskus tarvitaan, ei heitetä pois". 

Ensin vähän suunnittelua, pohdiskelua, mittailua. Ja sitten laskemista. Suunnilleen 120 tikkua katkaistiin sopivan mittaisiksi ja sitten ne petsattiin yksitellen joka kantilta.
Ja sitten oli vielä se kuutio. Siihen porattiin reikä ja tehtiin ura ja sekin petsattiin. 
Kaikkeen tuohon saatiin menemään pari päivää, kun petsi piti saada kuivumaankin ja se kuivattaminenkin oli oma hommansa 😄
Sitten alkoi rakentaminen. Rakennettiin (liimattiin) hirsimökki, sellaisen melkein kuution mallisen muovilaatikon ympärille. Kun se oli tarpeeksi korkea, pari kirjaa ja kirvinen mortteli päälle painoksi ja taas odoteltiin... Kunnes liiman kuivuttua vielä pari kerrosta ja "kikka kolmonen" ja sitten vielä kakkonen ja taas paino päälle. 

Ja tällainen siitä sitten loppujen lopuksi tuli, 
tuo tuossa keskellä.

Uusi luku- ja yövalaisin Mursulle, vastikään kirpparilta ostetulle yöpöydälle.

Vieressä on pienet kuvat Mursun elämän tärkeimmistä ihmisistä; Ukista ja Äidistä.

Ja lampun edessä Pojan tekemä.. hmm... mikähän tuo on.. Siis kuvana siinä on dinosaurus, varmaan Tyrannosaurus Rex, ja se on kaiverrettu linoleumille. 
(Tästä saan varmaan kuulla taas kerran jos toisenkin, kun olen kysynyt sitä monta kertaa, enkä ikinä muista. Nyt voin tarkistaa sen täältä 🤭)
Hirsimökin katon voi nostaa, jos ja kun lamppu tarvitsee vaihtaa. Siellä on LED filament lamppu, valo on vielä vähän pehmeämpi, keltaisempi kuin tavallisen LED -lampun valon. 

Ja siis Mursuhan sen varsinaisesti teki, minä olin vain assistenttina 😄

***
Kipaisin äsken tyhjentämässä ne saavit. Yäks. Ne pitäisi tyhjentää useamman kerran kesässä eikä vain näin syksyllä. Siis nehän ovat vain sitä varten, että niistä saadaan kukkien kasteluvettä tarvittaessa, muutenhan maa kyllä imee sadeveden. 

Piti kertoa teille tarina tuosta morttelista; kyllähän teille mortteli on tuttu? Jotkut käyttävät siitä nimitystä huhmare, mutta minulle se on aina ollut mortteli. 
Meillä on niitä kaksikin, toinen on sellainen "normaalikokoinen", vanha, messinkinen, olen saanut sen isän äidiltä. Toinen on iso ja painava, luultavasti graniittia. Sen tarina on toisenlainen: Äiti kysyi vuosia sitten mitä haluamme joululahjaksi. Mursun toiveesta sanoin (puhelimessa), että no osta meille mortteli. Ai mikä? Mortteli. Sellainen iso. Äiti taisi kysyä vielä toisenkin kerran. Oli mielessään ihmetellyt ja miettinyt, että mitä kummaa, "onkohan opetuksessa nyt jotain pielessä". Hän oli kuullut, että sanoin SNORKKELI 😂😂
Asia kyllä selvisi ja saimme lahjaksi morttelin, emme snorkkelia - vaikka meillä kyllä oli siihen aikaan kylpyamme, että olisihan sitä snorkkeliakin voinut käyttää... 

Tarinaa muisteltiin viimeksi eilen, kun vietiin Äidille ja Tunturiruipelolle kolme säkkiä perunoita - kehtaan mennä sinne viikoksi loppukuusta, kun Sisko ja Futari-Prinsessa ja Ötökkätutkija tulevat. 

Krapulaisista BLOGitsen kanssa sivuttiin aihetta, miten me suomalaiset ollaan vaatimattomia, eikä osata kehua itseämme. 
Minähän kyllä nykyään nostan omaa häntääni aika usein - ja toivon, että tekin nostatte omaa häntäänne aina kun vähänkin on aihetta!

Otan taas tällaisen pidemmän aasinsillan (miksiköhän se muuten on aasi? 🤔) itse asiaan. 
Tuossa oikealla on linkki Krapulaaan, eli Sadan sanan tarinoihin, joiden kirjoittamista vetää SusuPetal blogissaan.
Krapujen kirjoittaminen on kivaa ja ainakin itsestä tuntuu, että mielikuvitus ja kirjoittaminen, nimenomaan tarinoiden kirjoittaminen on kehittynyt. ASIAAN PÖLLÖ!
Äidin naapurissa asuu kirjailija, kirjoittaa käsittääkseni pääasiassa lastenkirjoja ja runoja. 
Äiti kysyi tässä pari viikkoa sitten, saako hän näyttää täällä Pöllönkulmalla olleen "Milo - syksyn maalari" -tarinani hänelle. Annoin luvan, hän oli lukenut sen ja (nyt tulee tämä kohta "kehtaanko-minä-nyt, jos-ne-luulee-että-tässä-ylpeilen-ja-nostan-nokkaani". No EI, kun olen ILOINEN!) oli sanonut, että se oli hyvä ja että kannattaa ilman muuta jatkaa kirjoittamista ja miksei vaikkapa kokeilla tehdä niistä kirjakin. (No nyt kyllä rupesi vähän nolottamaan, mutta en enää poista tätä tekstiä, kun kerran sen kirjoitin.)