Olen ennenkin kirjoittanut, että kirjastoissa on velhoja, taikureita. Aivan uskomattomia taitajia ja tietäjiä!
Ystävällisiä ja avuliaita ovat tavallisestikin, mutta tänään loksahti taas leuka niin auki, etten oikein tiennyt mistä sitä etsisin.
Olimme sunnuntaina Mursun kanssa ajelulla ja kotiin tullessa Mursu rupesi puhumaan kirjasta, jota hän jo jonkun aikaa miettinyt; mikä ihme olisi kirjan nimi, saati sitten kirjailija. Hän ei muistanut kirjasta kuin yhden henkilön, yhden kaupungin ja... yhden ruuan nimen. Ja että muistamansa henkilö oli ilkeä, kiusaaja.
Koska edellisen kerrankin melkoisen hatarilla tiedoilla oli kirjastosta löytynyt etsimäni kirjat (Reppanaisen blogista Riippumaton selailija olisin löytänyt tiedot ihan itsekin), ajattelin nytkin kysäistä apua kirjastosta. Jos löytyy niin, hyvä - jos ei niin, ei voi mitään, eipä noin kummoisilla tiedoilla varmaan mitään löydy.
Laitoin kyselyn kirjastoon chatin kautta sunnuntai-iltapäivänä, eilen maanantaina sain sieltä viestin, että löytyi vain yksi kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat ihan eri paikkaan ja kuinka ollakaan, kirjan kannessa on sammakko. Sammakko liittyi kysymääni kirjaan myös, jos oikein muistan.
Mutta koska kyse oli nuorten kirjasta, hän joka viestin minulle laittoi, hän laittoi kyseli eteenpäin lasten- ja nuortenpalveluihin ja aikuisten kaunotiimiin.
En odottanut vastausta kuin korkeintaan loppuviikosta tai ensi viikolla, mutta tänään iltapäivällä sähköpostiin oli tipahtanut viesti: "Tutkailin asiaa ja luulen löytäneeni kirjan." Ja sitten hän kertoi kirjan nimen, kirjailijan ja muita tietoja kirjasta.
Luin viestin Mursulle ja heti kun olin lukenut kirjan nimen, hän nyökkäili; kyllä, kyllä juuri se kirja.
Siis uskomatonta tietoa ja taitoa ja osaamista! Näin lyhyessä ajassa, 1,5 päivää ja kirjan tiedot olivat hyppysissämme1
Kirjoja on kaksi ja ne on nyt tilattu antikvariaatista kasvattamaan meidän nuorten kirjastoamme.
Kirja on Lisa Tetznerin Musta veljeskunta. Minäkin odotan innolla kirjoja, että pääsen lukemaan ne.
Kirjaston väki ON taikureita, velhoja!
Peukutan!
VastaaPoista👍👍
PoistaVau. Siinä oli jo aikamoista viitseliäisyyttä ja tietoa ja taitoa . Kymppiplussa tulee tuosta asiakaspalvelusta !
VastaaPoistaTodellakin - iso kymppiplussa kirjaston asiakaspalvelusta 👍👍
PoistaMahtavaa! Eläköön kirjastot!
VastaaPoistaOikeaa, painettua kirjaa ei voita mikään, kirjastot on parhaita👍
PoistaEläköön kirjastot!
Kirjaston väki osaa hommansa!
VastaaPoistaTodellakin osaa - vaikka olenhan minä sen aina tiennyt ☺️👍
PoistaOnpa upeaa. Kyllä kirjastossa tiedetään ja autetaan. Minulla on hieman vastaava juttu. Lapsena koulussa sain pelon sadusta, jota siellä kässäritunneilla luettiin. Aikuisena yritin löytää satua, mutta vaikeaa se oli, kun muistin sadusta vain, että päähenkilö oli Palda. Oli lapsi ja vankina kalliosaarella. Kirjasto löysi kirjan.
VastaaPoistaIhailen todellakin kirjaston työntekijöiden (vastauksen löytänyt oli informaatikko - oikeasti hieno nimike!) tietoja ja taitoja, sillä eihän missään koulussa voi opettaa "siinä kirjassa on henkilöinä ne ja ne ja siinä tapahtuu niin ja niin" - maailmassa on miljoonia kirjoja, eihän niitä voi kukaan oppia ja osata ulkoa.
PoistaMutta tuo taito, ja tieto, miten ja mistä etsiä.
Hienosti löysivät sinunkin etsimäsi kirjan - aika vähillä tiedoilla, mutta löysivät silti. Upeaa!
Kirjastontätit (ja setät 🙃) on tosiaan melkoisia velhoja ❤️❤️ Arkisesti sitä voisi kutsua ammattitaidoksi 😀
VastaaPoistaJokainen on oman alansa Welho - sinäkin 💖🤗 Myönnän, en tarkalleen tiedä mitä teet, mutta uskon, että velho olet sinäkin heille, jotka sinun ammattitaitoasi tarvitsevat.
PoistaSovitaanko, että tänä viikonloppuna, kaikki ammattitaitoiset Welhot nostavat ainakin hetkeksi jalat pöydälle (jos ei muuten niin kuvaannollisesti), taputtavat itseään olkapäälle ja pyytävät pöytiintarjoiluna - mitä kukin tahtoo. Ja te, jotka joudutte tarjoilemaan itse itsellenne: kun olette päässeet sinne sohvalle, pistäkää silmät kiinni ja kuvitelkaa pöllö käsinojalle huhuilemaan "Kahvi on valmista". Minä toisin sen kahvin teille, jos olisitte lähellä 🤗🤗💖
Ihana tuo teidän tapa keräillä lapsuusajan kirjoja. Minun ei moista tarvitse tehdä, kun lapsena ei ollut kirjoja. Siksiköhän minulla on niitä nyt niin paljon?
VastaaPoistaKiitos Olifantti 🤗
PoistaYksi haaveistani on aina ollut huone, josta voisin tehdä kirjaston. Sellaisen kuin elokuvissa näkee - en välttämättä sellaista aina-pimeää, mutta sellaisen mihin voisi vetäytyä rauhassa lukemaan, kukaan ei häiritsisi (no ei nytkään häiritse, jos sanon, että nyt mä luen) ja voisi juoda teetä tai kaakaota talvi-iltoina.