Keijo Kondrad Konna

Tänään on ollut tauko sateessa sen verran, että ruoho ei ollut ihan litsis-lätsis märkää ja niinpä otimme trimmerit ja lähdimme heinän kaatoon. 
Kummallakin on oma lohkonsa ja yhtäkkiä havahduin siihen kun Mursu seisoo takanani ja koputtaa varovasti olkapäätä: "Katso, minkä löysin!"

Katsoin ja kysyin, pysyisiköhän se siinä kädellä sen aikaa kun hakisin puhelimen sisältä - siitä on saatava kuva sekä teille että Ötökkätutkijalle. Pysyi se, vähän se kiipeili Mursun käsivarsilla, mutta pysyi nätisti kuvattavan kuitenkin. 
Minä jos olisin saanut sen kiinni, niin.... Äidin ja enojen ja tätien kertoman mukaan olin lapsena "vanginnut" tällaisen laittamalla kiven toisen takajalan päälle ja juossut sisälle hakemaan aikuiset katsomaan mitä olin löytänyt 🙄

Saanko esitellä: pihamme uusi asukas KEIJO KONDRAD KONNA

Söpö rupikonna, pieni vielä, mutta söpö kuin mikä. Nuo silmien takana olevat myrkkyrauhaset Keijo oli kuulemma tyhjentänyt, Mursu oli ehtinyt sen nähdä, vaikkei myrkkyä päälleen saanutkaan. 
(Stansta, ei ole oikeasti ällö, eihän?) 

Ilman tuota söpöä rupikonnaa - ja tietenkin loistavaa olympiasijoitusta nuorelta Heili Sirviöltä, oli hienoa katsoa tytön kisaa 💖 - alkuviikko, sunnuntai-iltapäivästä alkaen, on ollut yhtä.. no sitä niin. 
Sunnuntaina kävi ystävät kylässä ja toivat tullessaan herkulliset viinerit. Söin yhden ja yhden keksin. Join mukillisen kahvia, se oli toinen mukillinen sinä päivänä, aamukahvin lisäksi. 
SItten alkoi hillitön närästys. Ja sitä kesti tähän päivään asti. Tai ei se edes ole mitään närästystä, järkyttävä polte. Ja pala kurkussa. Kaksi päivää olen syönyt maustamatonta jugurttia ja suolatonta kaurapuuroa (yäk) ja juonut juomasta päästyäni vettä. 
Ja kun ei ole muuten tarpeeksi lääkkeitä niin vähän lisää lääkkeitä vielä päälle - ja odottanut niiden vaikutuksen alkamista. 
Vali vali. Loppui taas tomaatin ja ruisleivän syönti, kahvin juonti. Ei herkkuja (mulle helppoa kuin heinänteko - voi kehveli 😭) - olen menossa Äitille loppuviikoksi ja siellä on aina iltapalana jäätelöä... 

Ystävillä oli kuitenkin iloisia uutisia: heistä tulee mummi ja ukki lokakuussa, perheeseen syntyy pieni prinssi. Olemme tunteneet heidän lapsensa ihan vauvasta asti ja tuntuu kuin meistä tulisi varaisovanhempia 😄

Jospa tää tästä. 
Huomenna pidetään kokous meidän latuyhdistyksen lopettamiseksi. 
Olin perustamassa latuyhdistystä 15,5 vuotta sitten, minut valittiin silloin yhdistyksen sihteeriksi. Ajattelin, että onhan se oltava mukana sulkemassa upean yhdistyksen "kirjan kannet".