Sanoinhan, ettei elämä niin kurjaa ole. Hikistä se eilen meinasi olla, mutta mitäpä tuosta. Ai niin, hyvä kun muistutitte...
Pyykit haettiin torstaina ja laitoin saman tien lakanat ja tyynyliinat paikalleen sohvapöytäkirstuun. Jonka myös järjestin. Siis sisältä. Se kun sisältää muutakin tavaraa, kuten esim. meidän perheen vanhat todistukset. Mietin tässä, että kuinka kauan niitä oikeastaan tarvitsee säilyttää 🤔 Meidän kenenkään peruskoulutodistuksilla ei ole enää mitään tarvetta, minun ja Mursun todistuksilla ainakaan, enkä usko että Poikakaan työnhaussa enää todistustaan tarvitsee. Luulen, että Repolaisen tekemä kortti riittää 😉😋 - sitten kun saan sen antaa.
Kirstussa on pari kourallista seetripuu -sydämiä ja kostutin ne uudestaan. Osa ehti kuivua ja heittelin niitä sinne lakanoiden sekaan - osan vein verannalle hyllyyn kuivumaan - kiitos kun muistutitte, että ne on siellä, täytyy muistaa hakea ne sieltä pois ja tiputella tuonne kirstuun. Arkkuun. Kumpi se nyt on.
Kurkunleikkaajien talkoot oli jo eilen. Mursu lähti hakemaan Poikaa kaupungista ja minä jäin kotiin SIIVOAMAAN! Tiskasin ja pyyhin pölyt. Lakaisin lattiat ja matot putsasin Matto-Mikolla. On meillä imurikin, mutta jostain syystä lattiaharja ja Matto-Mikko on osoittautuneet parhaiksi siivousvälineiksi.
Vaan niitäpä tehdään ihan uusiakin eikä ole edes kalliita. Ja niin Mursu meni ja tilasi meille sellaisen.
Eipä ole johtoja tiellä kun puhdistat mattoja ja ihan yhtä puhtaaksi lähtee matot kuin imurillakin.
Ja myös paljaat lattiat voi Matto-Mikolla puhdistaa, kun vain säätää tuosta valkoisesta säätimestä harjojen korkeuden oikeaksi.
Mutta niin. Hiki tuli tuossa hommassa - ihan niin kuin siivouksessa aina.
Sitten oli vielä pyyhkeiden; astia-, käsi- ja kylpypyyhkeiden kaappiin laittaminen. Ja tästäpä päästäänkin sitten lähestulkoon ELÄMÄÄ SUUREMPAAN KYSYMYKSEEN: 😄😄
Miten teillä viikataan/laskostetaan liinavaatteet?
Kävi nimittäin niin, että mankeloidut astia- ja käsipyyhkeet jouduin viikkaamaan uudelleen.
Pussilakanat meillä on taiteltu pitkittäin ensin kerran ja sitten toisen kerran. Äiti on opettanut lakanoiden vetämisen ("lakanan veto" on kuulemma pohjoiseurooppalainen tapa ja termi puuttuu muista kielistä) kaikkine nikseineen, mutta nyt kun käytän ne pesulassa, en ole tarkistanut, onko niihin tehnyt se käännös, tiedättehän te sen? Pesulasta tullessa ne on laskostettu, mutta ennen kirstuun laittamista rullaan ne tiukalle rullalle.
Lakanat ovat muotoon ommeltuja ja ne on pesulassa laskostettu hyvin, samoin kuin tyynyliinat, saavat siis mennä sellaisenaan.
Mutta pyyhkeet. Astia- ja käsipyyhkeet. Ne piti laskostaa uudelleen. Ne oli laskostettu ennen pituussuuntaan ja sitten toisin päin. Ei. Ei sovi meille. 🤭 Piti laskostaa kaikki uudelleen, ensin poikittain ja sitten pituussunnassa. Saitteko tolkun? Johtuu tietenkin meidän kaapista ja siitä miten pyyhkeet asettuvat kaappiin. On helpompi ottaa pyyhe kaapista kun ei tarvi "laskea" montako taitosta otan, että saan siitä yhden pyyhkeen, ettei tule vahingossa kahta. Kun otan kiinni yhdestä taitoksesta, saan yhden pyyhkeen jne.
TÄMÄ ON SIIS ELÄMÄÄ SUUREMPI KYSYMYS - EIKÖ VAIN OLEKIN?
AINAKIN NÄIN LAUANTAI-ILTANA, KUN NÄKÖ ALKAA OLLA JO VÄHÄN NIIN JA NÄIN....
Ja mitenkäkö otsikko taas liittyy meidän lakanoihin ja pyyhkeisiin?
Ne oli ne Pojan kurkut. Kuutisen kilo kurkkua. Onneksi oli Mursu kysynyt taannoin anopiltaan mandoliinia, josko semmoinen löytyisi ja jos ei sitä heillä tarvittaisi (siis Äidillä ja Tunturiruipelolla), niin antaisiko sen meille. Antoi. Sillä oli helppo siivuttaa kurkut. Minä autoin sen verran, että tillin riivin valmiiksi. Ja huuhtelin purkit. Mursu ja Poika sitten purkittivat kurkut ja tekivät liemen.
Tänään vietiin Poika kotiin. Matkalla, aika lähellä meitä, on useampia viljapeltoja ja useammalla pellolla oli paljon kurkia. Siis kurjenpolvia.
Jo torstaina Mursun kanssa mietittiin, että olivat varmaan kokoontuneet synkronoimaan navigaattoreitaan ja valitsemaan matkanjohtajiaan.
Muutamalla pellolla oli ihania pieniä keltaisia aurinkoja, siis auringonkukkia.
Ja karvalehmiäkin oli yhdellä pellolla. Ei sentään viljapellolla.
Joutseniakin nähtiin muutamia.
Pysähdyttiin yhdellä huoltoasemalla, missä oli samassa ostoskeskus tms. Käytiin pojan kanssa siellä. Siellä oli yhden kaupan edessä pieni kirjahylly, jossa mm. lasten- ja nuortenkirjoja myytävänä. Vähän harmittaa kun en sitten tajunnutkaan ostaa sitä kirjaa...
Siellä oli yksi kirja joka mulla oli joskus lapsena: Saaressa kasvaa omenapuu, kirjoittaja Brita-Lisa Joutsen. Ei olisi maksanut kuin euron!
Tässähän tätä höpötystä taas olikin. Jatketaan joku toinen päivä
💖
Meillähän pitäisi olla juuri tuollainen Matto-Mikko ! Arttu pelkää enemmän kuin mitään muuta imuria ja kesä vielä menee kun voin nostaa sen ulos imuroinnin ajaksi, mutta kun talvi koittaa niin imurin käyttö vaatii jo enemmän kikkailua. Hyvä vinkki :-).
VastaaPoistaLakostamisesta sen verran, että olen innokas mankeloija ja mankeliin menee niin astiapyyhkeet kuin tyynyliinatkin ensin pituussuuntaan taitettuna ja kun otan ne pois niin kaappiin taitan ne poikkisuuntaan. Lakanat taitetaan ja vedetään kolmeen osaan ja mankeloinnin jälkeen taitan ne poikittain kahdesti. Froteisia pyyheliinoja en mankeloi; taittelen vain. Näin meillä :-).
Meillä on tänään hapankurkkujen purkitus. Liemi on iloisesti pulputtanut kylppärissä joten käyminen on ainakin onnistunut ; mausta ei vielä tietoa.
Jos et vielä löytänyt, niin Matto-Mikkoja myy sellainen kuin Novakari, eikä ole kallis postikuluineen. Tätini kävi ostamassa sellaisen Enolle, joka viimekesäisen sairaskohtauksen jälkeen on tullut vähän herkäksi koville äänille - hän on ollut tosi tyytyväinen omaan "Mikkoonsa".
PoistaNuo hapankurkut... Mursulle kerroin, että teillä on hapankurkkujen tekoa ja hän nuoleskeli huuliaan. Minä tunnustan, että en ihan vielä kerrasta ole täysin myyty 🤭
Olen kyllä maistanut hapankaalia; ei siitä minun herkkuani tullut, mutta ei se minusta kamalakaan ollut. Ehkä hapankurkuille kävisi samoin.
Hapankurkut on kyllä ihan oman makuisia niinkuin hapankaalikin. Äitini oli kummankin perään ja kävi niitä aikoinaan ostamassa yhdestä herkkukaupasta ja söi jo niitä bussimatkalla kotiin :-)))).
PoistaKari on erityisen ihastunut hapankurkkuihin ja siksi niitä aina tehdään. Onnistumisprosenti ei ole nimitäin aina sata joten en siihen projektiin yksin alkaisi. Tänä vuonna taisi mennä ihan nappiin :-).
Hapankaali on sen sijaan minunkin herkkua. Sitä tehdään vielä....
En saanut vielä tartuttua Matto-Mikko asiaan, mutta se kyllä kiinnostaa. Pidän asian mielessä.
Matto-Mikko ❤️ Meillä oli punainen sellainen. Se tosiaan oli ihan tehokas laitos. Sitä en tiennyt, että niitä valmistetaan nykyäänkin.
VastaaPoistaMä en mankeloi (hetken yritin), enkä juuri silitäkään.
Teillä on ollut siellä melkoinen ”perunateatteri” vai pitäiskö sanoa ”kurkkuorkesteri” kun ootte laittaneet melkoisen määrän kurkkuja. Itsestä ainekin tuo 6kg kuulostaa paljolta.
En muista, että meillä olisi ollut Matto-Mikkoa, mummolassa oli se pallon mallinen imuri, muistatko sellaisen?
PoistaMä kävin kaupungissa asuessa muutaman kerran taloyhtiön mankelilla mankeloimassa lakanat, mutta se oli mun mielestä vaivalloista - kulkea eestaas pyykkien kanssa. Onhan se mukava mennä nukkumaan mankeloitujen lakanoiden väliin, mutta toisaalta: eihän ne oli sileät kuin sen yhden-kaksi yötä 🤷♂️ Pesulassa ne tekee sen samaan hintaan, niin olen toki mielissäni. Ja viehän ne vähemmän tilaa - on siinä se plussa. Silittämistä inhoan...
Kurkkuorkesteri toimi pienessä keittiössä yllättävän hyvin, kun jokainen hoiti oman osuutensa - Mursu ja Poika sen suurimman, minä vaan ojentelin astioita ja hoidin sen tillin 😄
Kyllä sitä aika paljon tuli, mutta Pojalla ja Miniällä on hyvä kylmäkellari missä säilyttää. Maistuukohan ne paremmilta täällä tehtynä, kun on tottunut niihin "Mummin kurkkuihin", jotka on aina täällä tehty, kuin jos olisi tehnyt kotona 🤔 - olisi se osannut itsekin tehdä.
Välillä tulee vastaan elämää suurempia kysymyksiä!
VastaaPoistaTodellakin muistan Matto -Mikon! Meillä taisi olla sellainen vaaleansininen. Minulla oli lisäksi sellainen lastenkokoinen oma versio ;) Olipa siinä näin jälkeenpäin ajatellen oiva idea saada lapsetkin osallistumaan siivoukseen.
Lasten Matto-Mikko - ihana! Olikohan mummolassa sellainen - setien kanssa kyllä otettiin hyvin hanakasti jalat alle kun mummo rupesi siivouksesta puhumaan.. Sedät oli sen verran vanhempia kuin minä, että joutuivat mattojen puisteluun, minulle riitti pölyjen pyyhkiminen 😋
PoistaMulla on sellainen ladattava Matti-Mikon kaltainen, mutta se ei enää lataannu. Muistelen, että jossain saattaa olla oranssi alkuperäisen kaltainen. Pikaisella vilkauksella en löytänyt (mitäpä täältä löytäisi?).
VastaaPoistaÄiti rakasti mankeloimista. Siellä taloyhtiön pyykkituvassa on kylmä ja kuuma mankeli. Vielä kotona asuessaan pisti minutkin käydessäni mankeloimaan. Joskus ennen silitin lakanat sun muut, mutta en enää...
Meillä oli aikanaan parikin sellaista ladattavaa, mutta ne tulivat tiensä päätökseen. Nyt on vastaavanlainen, mutta johdollinen - kun on pieni huusholli niin johto riittää joka puolelle. Useammin kyllä tulee otettua käteen tuo Matto-Mikko, niin kuin Mursu eilen, kun heitteli kaurahiutaleita lattialle 🤦♀️
PoistaMä en ole koskaan tykännyt silittämisestä; nytkin käsitöitä tehdessä neuleiden höyryttäminen on se vihonviimeinen homma, venytän sitä viimeiseen asti.
Äiti kyllä on aikanaan opettanut silittämään kunnolla, osaan silittää jopa miesten paidankin "niin kuin se kuuluu" - tosin niitä meillä harvoin tarvii silittää. Viimeisen viiden vuoden sisällä kolme kertaa... Poika onneksi osaa silittää itse omat paitansa, eikä ole noina kertoina tuonut paitaansa mulle silitettäväksi (tai sitten se on joka kerta käynyt paitakaupan kautta, eihän kukaan puvun takin alta taitoksia näe, pääasia, että kaulukset on puhtaat 😂😂 ja solmio kaulassa)
Jostain syystä minäkin osaisin silittää miesten kauluspaidan. En tiedä miksi. Vai olisikohan ollut ammattikoulussa puhtaanapito-opin tunnilla? Vai opettiko äiti? En muista. Eipä näy miesten kauluspaitojakaan, heh.
PoistaHmmm.. tarpeellinen taito, vaikkemme taitoa tarvitsekaan 😂😂
PoistaMattoMikko ja mandoliini??? Maailma on täynnä ihmeitä. Minä laskostelen, miten sattuu, eikä lakanoita edes tartte, kun laitan ne pesun jälkeen saman tien takaisin. No, ehkä joskus sattuu, että on useampi lakana pesussa, jos on ollut yövieraita.
VastaaPoistaMatto-Mikko - toisaalta sitä voisi ehkä sanoa "laiskan miehen imuriksi", kun sen voi vaan ottaa ja imuroida, ja sitten vaan tyhjentää roskikseen. Ei tarvita johtoja eikä pölypusseja. Sohvien ja semmoisten aluset sillä jää tietysti siivoamatta, mutta semmoisen pika-siivouksen sillä voi hyvin tehdä - vaikkapa sillä aikaa kun Mursu jututtaa vieraita pihalla (olettaen ettei sada kaatamalla 😂) voi äkkiä ottaa pahimmat roskat olohuoneen matolta.
PoistaJa mandoliini. Siihen on monenlaisia teriä; voi tehdä viipaleita ja suikalaita ja mitä kaikkea. En oikeastaan tiedä mistä moinen nimi, mutta sillä nimellä Mursu sitä kutsuu. Pahuksen terävät terät, saa olla varovainen, jos ei käytä sitä...sitä...no pidikettä. Miehet ei yleensä käytä, mieluummin laastaroi sormenpäitään.
Minäkin varmaan toimisin lakanoiden kanssa samoin kuin sinä, jos ei niitä olisi kertynyt niin paljon (kahden huushollin liinavaatteet). Mutta kun ei raaski hyviä liinavaatteita poiskaan antaa; Pojalle on aikanaan annettu se minkä se tarvitsi ja sekin on jo yhdistänyt avovaimonsa kanssa tavaransa.
Yövieraita ei käy kuin Poika ja sen liinavaateongelman olen ratkaissut seuraavasti: Poika nukkuu aina mun vieressä Mursun sängyssä. En vaihda lakanoita vaan olen tehnyt yhdestä vanhasta peitosta "petarin" laittamalla siihen pussilakanan. Ja sitten on tietty peitto ja tyyny. Ikeasta löytyi just sopivan kokoinen sängynaluslaatikko johon ne kaikki mahtuu ja joka mahtuu mun sängyn alle. Kun niillä nukkuu yhden yön silloin tällöin, niin ei niitä joka kerran jälkeen tarvitse pestä (pesettää).