Tuon sulle horsman....

 Ulkona on lämmintä meidän mittarin mukaan 31,2 - nauttikaa auringosta ja lämmöstä 🌞🌞😄😄

Minä nautin viileästä, nojatuolista, kukkasista ja kirjoista. Lukemattomien kirjojen lista lähenee uhkaavasti 300:a, niistä kotona majailee varmaan jo parisenkymmentä. Eilen vein kirjastoon yhden ja otin kaksi - eikö se ole ihan hyvä vaihtokauppa? Toisella noudolle on lukuaikaa vain kaksi viikkoa, joten helle tuli sinänsä hyvään aikaan. Ei tule muka-huono omatunto, kun ei kuitenkaan olis ulkona olijaks. 
Istuin puolisen tuntia portailla nyppimässä kuihtuneita kukkia orvokista ja sen jälkeen kävin tarkistamassa raparperin - ei ihan vielä - ja keräsin kourallisen metsämansikoita. Kilttinä äitinä etsin pienen pienen rasian ja pistin ne Pojalle pakastimeen. (No joo, löytää se itsekin mansikoita, vaikka kaupungissa asuukin, mutta kun nuo on MUMMIN mansikoita. Niissä on se 🧡 juttu, tiedättehän.

Se orvokki oli näin nätti kun ostin sen ja toin kotiin, paljon ennen juhannusta. Olen yrittänyt ahkerasti nyppiä siitä pois niitä kuihtuneita kukkasia, niin kuin Äiti on neuvonut, mutta ei, se näyttää varsin raaskulta. 

Yksi kumma juttu: luulin, että se saisi tuossa vettä, kun sataa, mutta kas vain eipä saakaan. Miten muka nuo heinäseipäät voivat sitä suojata? 
No ei sillä, kyllä meillä nyt sadevettä piisaa, kolme saavia täynnä sadevettä, joten eiköhän me pärjätä. 

Ne raparperitkin olis voinut kastella, mutta kun oli ne mansikat kourassa. Käyn kastelemassa illansuussa, kun aurinko on jättänyt ne varjoon, ettei aurinko ja vesipisarat polta lehtiin reikiä.

Äitin ja Siskon kanssa oli juhannuksena "mites teidän tomaatit voi" ja "katsokaas meidän kukkasia" -päivät. 

Unikkoni olen esitellyt jo aikaisemminkin, siis aikaisempina vuosina ja tässä joku päivitys sitten yhden auenneen unikon. Tänä vuonna niitä oli kaiken kaikkiaan toista kymmentä, ihan kaikki ei yhtä aikaa auenneet, mutta oli ne aika upeita: 

Niiden terälehdet vaan ovat niin hentoisia, että heti kun sataa vettä, ne nuukahtavat, eikä ne oikeastaan enää siitä tokene. Nyt ne ovat kukkansa jo kukkineet, niissä on ne pallukat johon ne tekevät ne siemenet joita sitten sinkoilevat ympäriinsä. Jännityksellä odotamme, kuinka paljon unikoita näemme ensi kesänä.

Unikoita ympäröi valtava tarha-alpi penkki/pensas/pusikko. Niitä on todella valtavasti etupihalla ja niitä on lisää tuolla talon päädyssä pikkukiven "juurella" - sen kiven, jossa jänikset käy talvella riiuulla ja riitelemässä, kun tulevat tuolta kylän baarista 😄
Tuo keltainen tarha-alpi penkki on yleensä kuin aurinko niinäkin päivinä, kun aurinko jostain syystä ei paista. 

Jonkun pitäisi vähän varmaan suoria, kitkeä, siivota tuota kukkapenkkiä - ollaan siis edelleen siinä samassa kukkapenkissä. 

Heinien seassa kasvaa.. tuota.. odottakaas hetki, kun kaivelen muistiani.. tämä on.. Noniin:

Kurjenpolvi - tai tarhakurjenpolvi. 

Kiitos Google Lensin, sieltä olen näiden muutamien kukkien nimet kaivellut, kun ne ei vaan ole päähän jääneet, vaikka ne on mulle monen monituiseen kertaan kerrottu. 

 

Kukkapenkki jatkuu vielä, niin kuin näkyy, vasemmassa reunassa vilahtaa taas keltaista. Kurjenpolvien jälkeen oli taas tarha-alpia ja sen jälkeen tämä tulee tämä jalopähkämö.

Jos joku kukkatuntija on näistä eri mieltä, niin oikaise ihmeessä, ole kiltti! 

Ihan varmaksi meillä olevista kukista tunnen jo aiemmin mainitsemani ja kuvaamani alppiruusun ja juhannusruusun. Ja ne voikukan ja kielon.

Istutetut ja kylvetyt kukat ja kasvit on mulle vieraita - en ole istuttanut/kylvänyt niitä tänne itse. 

Kukkapenkistä löytyi myös tämä valkoinen kukka. Google Lens kertoi senkin lajin. 
Tänään kun kävin tarkistamassa raparperit ja sen jälkeen vielä tässä kirjoittamisen välissä lupiinien tilanteen = kiskoin viime kitkennän jälkeen kasvaneet lupiinit, löysin liiloja ja vaaleanpunaisia - AKILLEIJOJA!

(Lupiinien hävitystyö alkaa tuottaa tulosta 👍)

Ja vielä yksi. 
Näitä sormustinkukkia "pulpahtelee" päivittäin erivärisisiä eri puolille tonttia 😄

Tämä oli kuvauspäivänä eniten auennut, nyt siinä taita olla jo kaikki kellot auenneet. 

Tämmöisiä kukkia. Takapihalla on vielä yksi liila joka on kuvaamatta. Jotain korkeaksi kasvavia keltaisia kukkia tulee loppukesästä. 

Joku ruusu hävitettiin viime kesänä, oli ehkä se "pelottava" kurtturuusu tai sitten joku muu ruusu. 

Horsmaa meidän tontilla - sillä alueella jolla ei oleskella eikä tehdä yhtään mitään - kasvaa paljon, siellä kasvaa paljon muitakin luonnonkukkia ja kasveja. 

Ne osat tontista joilla ei ole käyttöä, kulkua tms. saavat olla ja elää omaa elämäänsä. Eli noin puolet. Meillä siis kasvaa luonnonkukkia toisella puolikkaalla tonttia ja siellä pörrää jos jonkinlaista pörriäistä.

Tällainen kukkaispäivitys, kun Pöllö ei ole kovin kukkaismainen muuten 😋

Maanantaina saamani kukkakimppu jäi kuvaamatta, mutta nyt ei enää.

Lämpötila 33,1 astetta... Jatkan lukemista tämän jälkeen. 

(Lukemisista(kin) on oma bloginsa, linkki tuossa sivussa, jos joku tykkää katsoa luenko hömppää vai asiaa)