Kolme poissaoloa 1,5 viikossa

Riesa on siis ollut riesana. Kolme poissaolokohtausta puolentoista viikon aikana. Positiivista asiassa on ollut se, että ne ovat olleet lyhyitä, 2-5 minuutin välillä. Ja tietenkin se, että Mursu on ollut joka kerta paikalla, eli olen ollut kotona. 
Viimeisin kohtaus tuli kesken puhelun Täti Tomeran kanssa. Kuulin kyllä, mutta jossain vaiheessa en enää ymmärtänyt mitä hän puhui (tiesin mistä hän puhui, mutta mitä, oli eri asia..) Onneksi jalat toimi vaikkei puhe enää toiminut: kiikutin puhelimen Mursulle joka tajusi saman tien mistä on kyse. 
Näin, että hän puhui puhelimeen, mutta en kuullut mitään; ei siis mitään käsitystä mistä he puhuivat 🙉🙊 Pari minuuttia kohtaus kesti, sen aikaa, että Mursu ehti selittää tilanteen Täti Tomeralle - palaamme yhteyksiin joskus myöhemmin. 
Edellinen kohtaus oli edellisenä iltana. Poika ja Mursu olivat ulkona portailla, minä sisällä. Tunsin kohtauksen tulevan enkä uskaltanut enää liikkua. Molempien puhelimet sisällä.. Meillä on hyvät ikkunat, mutta sain vielä ääntä niin paljon, että Poika kuuli kun kutsuin nimeltä ja tajusi, että nyt on paree tulla sisälle. Ja saman tien kun tulivat ovesta sisään, mulla pimeni kaikki. 

Helle, rasitus, huono syöminen (helteellä ei ruoka maistu, niin kuin ainakin Stanstan blogissa oli aiheesta puhetta). 

Tuollaisella poissaolomäärällä olisi ala-asteella joutunut johtajaopettajan puhutteluun....

Mutta: olen tyytyväinen kuitenkin siitä, että Pojan kanssa kävin kävelyllä. Ei mitään hirvittävän reipasta lenkkiä, mutta käveltiin satamaan ja istuskeltiin tovi siellä ja muisteltiin menneitä aikoja = hänen lapsuusaikojaan. 
Kuulinpa juttuja, joista ei ollut aikanaan kertonutkaan 🤔 - koska siihen aikaan kun oli lapsi, sai lapsille vielä antaa esim. tukkapöllyä, saanko antaa hänelle NYT risua kintuille sen aikaisista pahanteoista? On nyt 36 vee. 

No, toisaalta, ehkä ne on hyvitetty; teki isänsä kanssa hirvittävän määrän klapeja, nyhti lupiineja, kasteli kukat ja mitähän vielä. Kiltti poika. Eikös lapset aina 🧡

***********

Jatkuu lauantaina 7.6.

Näin se maisema muuttuu, ihan muutamassa kuukaudessa. 
Molemmat maisemat yhtä kauniita, molempia katselin tuolistani ja ajattelin kuinka onnekas olen.

Nyt katson samaa maisemaa ja sydän lähes itkee. 
VETTÄ, VETTÄ, VETTÄ, VETTÄ!!
Puiden latvat näyttävät jo ruskeilta, muutoinkin kuin illalla auringon laskiessa. 
Helteet on toistaiseksi ja toivottavasti ohi, ainakin hetkeksi, mutta sitä sadetta kaivataan. 

Riittääkö? Saanko tällä vettä myös tänne meidän kulmalle, joko helk...issa lakkaisi sade välttelemästä meitä? 
Ensi kesäksi hankin pihalle totemipaalun ja tanssin sadetanssia sen ympärillä tasaisin väliajoin. 

Herra Halla kävi eilen mansikka-kahveilla. Sain kesän ensimmäiset mansikat, oman kylän mansikoita. Oli hyviä, kun ei ole kasvatettu missään kasvihuoneessa vaan ihan avomaalla. Makeita ja makoisia, ei mauttomia ja vetisiä. 
Lisäksi saimme tietää, että mansikoiden, juuresten, vihannesten, marjojen - mitä kaikkea sitä onkaan - viljelijä on "pelastanut" pienet päiväkoti-ikäiset lapset liki 30 km aamuisilta hoitomatkoilta (ja iltapäivisin tietysti kotiin) 🧡. 
Kaikki nämä tiedot; sen lisäksi, että paikasta saa meidän mielestä parasta palvelua 😄, vahvistivat sen, että tämän kesän marjat ostetaan omalta kylältä, vaikka muualla tarjottaisiin halvemmalla. Omalle kylälle jätetyt eurot palaa takaisin tavalla tai toisella. 

Tänään olis jätskiautopäivä 🤔 

Kerroinkohan teille aiemmin, kun yritin varata/lainata kirjastosta Mark Twain Huckleberry Finniä, vuodelta 1972? 
No, se ei onnistunut, vaan sain vastaukseksi, että kirja on kadonnut, mutta sopiiko "seuraava", olikohan vuodelta 1989 tai jotain. Juu, sopii (en ole vieläKÄÄN lukenut sitä). Varaus jäi kuitenkin voimaan siltä varalta, josko kirja sattuisi jostain löytymään.
Ja kas: reilu viikko sitten tuli tekstiviesti, että kirja on noudettavissa! 
Se oli siis löytynyt ja torstaina kävin sen hakemassa. Sen verran selailin sitä, että siinä oli upeita kuvia! 
Odottaminen siis kannatti 😃