Aurinko armas - ja sadetta väliin

Minä ja luonto ollaan tyytyväisiä! Vettä on tullut enkä valita. Sitä on tullut muutaman päivän sisään aika paljon, mutta ei ole estänyt mitään sellaista, mitä olisi pakko tehdä. 
Olen nauttinut, kun olen saanut istua nojatuolissani pöllöpeiton alla sadetta katsellen. Välillä oikaisen selkääni ja kurkkaan kuin unikot voivat - ne aukeavat pikkuhiljaa, yksitellen.

Unikotkin pitävät sateesta siinä mielessä, että ne kyllä avaavat kukkansa, mutta koska kukka on niin hentoinen, ne näyttävät sateen jälkeen vähän "nuutuneilta". Mutta kauniita ne ovat silti. 
Unikoita on niin montaa lajia, etten osaa sanoa mikä unikko meillä kasvaa ja kas, olen tallettanut A-nopin paperit siitä mitä hän on tontille itse kylvänyt ja istuttanut, paikkaan johon en juuri nyt pääse. Olenhan näitä kyllä ennenkin esitellyt 😊

Vieressään on valtava tarha-alpi penkki, jotka eilisen sateen ja auringonpaisteen jälkeen suorastaan pelmahtivat kukkaan. Koko kukkapenkki on keltaisenaan - noita unikoita lukuun ottamatta, joita on tänä kesänä 13. Lisääntyvät kesä kesältä. 
Ja on joukossa joku liila kukkakin, enpä vain tiedä mikä se on. 
Mutta kuten näkyy: viherpeukaloni ON keskellä kämmentä. Ja noin yleisestikin ottaen, meillä kukat saa kukkia siellä missä kukkivat.

Myös mehikasvit tykkäävät vedestä. Ja alppiruusu! 

Ehdin kastella sitä pari kertaa ennen sateita ja nuput rupesivat pikkuhiljaa aukeamaan. Kun sateet kastelivat sitä lisää, kukat avautuivat kunnolla. 
Niin kuin näkyy, siinä on paljon kuivia oksia, se on todella vanha. 
Tuossa on puolet ruususta, vasemmalla on toinen samanlainen "puska". 
Nyt on mietinnässä, miten käsittelen nuo korkealle kurottavat kuivat oksat, jotka kuitenkin kukkivat 🤔 Mutta kukkikoon nyt rauhassa ensin. 

Tämä on "minun" kukkani - juhannusruusu 🧡

Pelkäsin jo, että kaikki nuput tästäkin ehtivät kuivua ennen sateita, mutta sade tuli ja pelasti! Juhannusruusuja on meidän takapihalla kaksi.

Lapsuudenkodin ikkunan alla oli iso juhannusruusu ja kun vuosia sitten ostimme Mursun kanssa kesämökin, Äitirakas ja Tunturiruipelo toivat ensimmäisenä kesänä syntymäpäivälahjakseni juhannusruusun. Istutimme sen vanhaan kaivonrenkaaseen ja viimeksi kun siellä kävin, se oli kasvanut aivan valtavaksi. Suren, että se on jäänyt sinne yksin - ja tulee jäämäänkin 😢

Eilen oli taas sattumusten päivä. 
Istuin aamulla tässä tuolissani tehden jotain tosi tosi tärkeää ja näin vilaukselta, että jotain punaista on tulossa meidän ovelle. Kipaisin ovelle - ja jos ihan nyt pilkkua viilataan, niin tulija oli tässä talossa aikanaan asuneen perheen lapsenlapsi 😊. 
Kun näin traktorin maantien laidassa, tajusin mistä on kyse: hän oli tullut hakemaan viime syksynä kaadettujen puiden loput rangat ja risut pois. Mursun kanssa niistä sopi, että mistä on paras mennä ja mitä tehdään.

Meidän piha kun on kovin pieni, otettiin (S)Eniili ja lähdettiin käymään kaupungissa. Oli tarkoitus mennä sinne myöhemmin tällä viikolla, kun odottelin ilmoitusta uusien lasien saapumisesta, mutta samapa tuo, asiaa oli kuitenkin. Oli käyty kaupungissa jo maanantaina ja samalla ajateltu käydä ostamassa uudet juomapullot, ne jotka on nyt niin IN, mutta kuskilla (=Mursulla) ja mulla meni herne nenään ennen kuin päästiin kunnolla parkkipaikalle, saati miettimään mihin pysäköidään... Pysäköinti kaupungissa on (S)Eniilillä tuskaisaa ja kun missään ei enää voi maksaa pysäköintiä RAHALLA. Sori rönsyily... Haluttiin ne juomapullot kuitenkin, joten soitin ystävälle ja kysyin voisiko hän käydä ne ostamassa, naapurissa kun asuu. Lupasi ja kävi heti seuraavana aamuna. 

Palaamme eiliseen. Aikeemme oli ajaa kaupungin läpi kauppaan X kun mulle tuli viesti, että "Tilaamanne silmälasit ovat noudettavissa"! Ei parempaa tuuria olisi voinut käydä. Niinpä Mursu vei mut optikolle, ajoi itse hoitamaan omat asiansa ja minä hakemaan uudet lasit. 
Nyt olen sitten taas opetellut käyttämään monitehoja. 

Meillä meni Mursun kanssa aikataulut paremmin kuin hyvin yksiin; ehdin juuri sopivasti kävellä ystävän luo hakemaan meillä nämä 2 litran vetoiset juomapullot kun Mursu kaarsi (S)Eniilillä nappaamaan mut kyytiin.

Ehkä nyt tulee juotua tarpeeksi vettä, kun pullo kannustaa ja muistuttaa missä mennään 😄

Kello on nyt 21.20 ja vesipullo näyttää... No 19.00 eli ihan aikataulussa kun mähän aloitankin aamulla vasta yhdeksältä. Hyvin menee...

Mainoksen uhreja siis taas.

Jotain muutakin varmaan piti vielä tässä höpöttää, mutta muisti meni kun kävin nyppimässä orvokista kuihtuneet kukat pois. 

Kirjoittelen siis toisen kerran lisää.

Ei kun hei joo. Siis meinasin ihan oikeasti tärkeän asian unohtaa! 

Sain tänään postia Olifantilta; suloisen pöllökortin tietenkin 🧡 ja kirjan (pokkarin) Punaisen muistikirjan nainen, kirjoittanut Antoine Laurain.

Mietin tässä jatkaisinko Huckleberry Finnin laina-aikaa ja lukisin tuon ensin 🤔