Olen tällä viikolla lukenut, päässyt kohta jo puoleen väliin, Jenny Colganin kirjaa Ihmeitä kesätaivaalla. Sain jonottaa sitä aika pitkään ja nyt se pitäisi lukea suht ripeästi, laina-aikaa on vain kaksi viikkoa. Selvitän sen kyllä, ei siinä mitään.
(Kyllä, kirjoille on täällä oma osionsa, mutta tässä on nyt ihan oma "juttunsa" 😉)
Juttelin Mursulle, että kun tuo kirja ei nyt oikein - hah, ota tuulta siipiensä alle, vaikka siinä lentämisestä ja lentokoneista onkin kyse. Olen lukenut Colganin kirjoja, eri sarjoja ja tykännyt niistä, mutta nyt ei vaan oikein lähde.
Mursun kanssa todettiin, että ehkä olen vain yksinkertaisesti lukenut niitä liikaa. Kirjailijassa ei ole mitään vikaa, mutta raja on tullut täyteen - voisiko olla niin?
Niin kuin lapsena ja nuorena. Ja sitten mietittiin, mitäs kaikkia kirjasarjoja sitä luettiinkaan.
Niin, mitäs sitä luettiinkaan? Mitäs TE luitte? Luettiinko samanlaisia kirjoja vai onko minulta (ja Mursulta) jäänyt lukematta jotain?
Anni Polvan Tiina -kirjat oli tietenkin ihan ykkösiä, varmaan ihan niitä ensimmäisiä kun opin ekaluokan ekalla vai tokalla viikolla lukemaan. Polvan kirjoittamat kaksi Kaisa -kirjaa muistan myös, mutta muut pitkällä listalla olevat lasten- ja nuortenkirjat tuntui vierailta.
Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarjan kirjat olivat joululahjoina huippuja: paksuja kirjoja ja ihania tarinoita - joita näki myös tv:stä! Kirjat ovat vielä tallessa. Ehkä, ellei hiiret ole niitä syöneet tai kosteus pilannut.
Sitten siirrytään JÄNNITYKSEEN!
Enid Blytonin klassikko - Viisikko! Ei retkeä ilman ruokaa 😂 Miten ihmeessä he jaksoivatkin syödä niin paljon - toisaalta, eivät he varmaan olisi selvinneet seikkailuistaan ja jokaisesta pinteestä johon joutuivat, ilman ruokaa. Ja Tim-koiraa.
3 etsivää -sarja olikin sitten jo hitusen jännittävämpi. Nimensä mukaisesti kirjoissa seikkaili kolme etsivätoimiston perustanutta nuorta poikaa. Kirjasarjan loi Robert Arthur ja hän käytti elokuvaohjaaja Alfred Hitchcockin nimeä markkinoinnissa. Arthur kirjoitti itse sarjan kirjat 1-9 ja 11. Alkuperäiseen sarjaan kuuluu 43 kirjaa - en ole varma olenko lukenut ne kaikki, mutta melkoisen pinon ainakin.
Sitten mietittiinkin hetki, että oli myös joku sarja vielä... pohdittiin sitä kirjan koon kautta: Viisikot oli n. sentin paksuisia, 3 etsivää, ne oli vähän paksumpia. Ja molemmat kovakantisia, mutta oli vielä joku...Joku ohuempi, pehmeäkantinen.. Mikä ihme..? AAAA... Muistinpas!
SOS! Enid Blytonin kirjoittama sarja seitsemän lapsen perustamasta salaseurasta. Salainen Osasto Seitsemän. Wikipedian mukaan sarjassa on 15 kirjaa ja uskon kyllä lukeneeni ne kaikki.
Mursu ei tunnusta lukeneensa Carolyn Keenen Neiti Etsiviä 😋 Minä kyllä luin, jos en ihan kaikkia niin melkoisen määrän ainakin.
Jännityksen seassa luin Merri Vikin Lotta -sarjan. Olisinkohan saanut Lotalta jotain vaikutteita; "aina sattuu ja tapahtuu" -elämääni? Kyllähän se Lottakin joskus kai lopulta rauhoittui - ainakin vähän.
Meinasin jo lopetella, mutta yksi sarja vielä: Helen D. Boylstonin Helena -sairaanhoitajasarja.
Tällaisia kirjasarjoja tuli muistojen arkistosta mieleen - näiden välissä on nuorena tullut luettua paljon ja siksi silloin tällöin kirjastossa eksyn sinne lasten- nuortenosastolle ja nappaan jonkun tutulta näyttävän kirjan, ihan vain nostalgian vuoksi.
Koko tämän räpellyksen ajan on ollut kuulokkeet korvissa ja olen kuunnellut sekalaista suomalaista iskelmää ja tanssimusiikkia.
Hymyilytti sattuma, kun aloittaessani alkoi kappale jonka ensimmäiset sanat kuuluivat näin:
ja tämän kirjan sivut
moneen kertaan
luetut
Tämän kirjan
tarina
moneen kertaan
kerrottu
useilla sanoilla
sanottu."
Ala-asteikäisenä tuli luettua tosi paljon. Tarzanit, Narniat, Pepit, Pekka Töpöhäntä, Sos, Viisikko, 3 etsivä, Neiti Etsivä, Salaisuus, Lotta, Tiina, Jalna, Dracula (ei sarja, mutta julmetun paksu 😆) Aika paljon siis samoja kuin sinulla. Fantasia oli mielenkiintoni jo tuolloin.
VastaaPoistaKuuntelin pari viisikkoa äänikirjanakin joku aika sitten. Ihan hauska kokemus. Kaikkea en viitsi uudelleen kuunnella. Miltähän Tarzan kuulostaisi🤭 t. Sartsa
Unohdin Pepin ja Pekka Töpöhännän kokonaan!
PoistaJa nyt kun muistutit: Vaahteramäen Eemeli ja Melukylän lapset 😄
Narnia en ole koskaan lukenut ja Tarzanit katsoin tv:stä. Samoin Draculan eri versioita.
Salaisuus -sarjaa en muistakaan. mutta tein hauskan ja mielenkiintoisen löydön illalla:
Enid Blyton sijoitti Viisikko -sarjan henkilöt ja paikat usein Dorsetin alueelle Britanniassa - Isosisko asuu Dorsetissa!
Löysin sivun "Enid Blyton Trail in Dorset" ja ensimmäinen kohde, Swanage, on paikka jossa ollaan käyty 😄 Kohteita vielä riittää, eli ei kun matkaan, Hopea...
Kirjasta tulee heti mielenkiintoisempi, jos paikat ovat jollain tavalla tuttuja. Eemeli tietysti on luettuna :) Vieläkään ei varmaan kaikkea muistettu :)
PoistaTuntuu putkahtelevan jotain uutta kaikilta kommentoijilta - ihanaa 🧡
PoistaPitäisikö tehdä uusi päivitys, johon listaan kaikki "löytyneet" kirjasarjat.. Ja sitten kun tuo lipaston päällä oleva kirjapino on luettu, kipaista kirjaston lasten-/nuortenosastolle 😂
Samoja kirjoja ja sarjoja on tullut luettua. Samoja sarjoja on tullut luettua kun Sartsa. Lisäisin vielä Dana-tytöt ja Hardy-poja -sarjat..
VastaaPoistaMä olin lapsena kirjaston suurkuluttaja. Voisin piirtää pohjapiirroksen suunnilleen hyllykorkeuden tarkkuudella, missä mikin kirjasarja oli kirjastossa. Muistatko kuunnelleesi kuunnelmia? Mun yksi suosikkini oli lastenkuunnelma ”Pörriäinen lentää hämärässä”. Se oli aivan huikea. Olen kuunnellut sen aikuisena ja olihan se edelleen kiva. Tuo kuunnelma on tehty Maria Gripen kirjasta, joka on ”aarteeni”.
Aika huikeeta, että pääset seikkailemaan Viisikkojen jalan jäljissä. Tajusin itsekin käyneeni siellä kulmilla 2000 kun kävin moikkaamassa ystävääni, joka oli siellä töissä. Paikkaa en nyt muista, mutta se oli, joku pikku kylä Weymouthin lähellä.
Kuunnelma oli nimellä ”Sittiäinen lentää hämärissä”.
PoistaDana-tytöt on nimeltä tuttu, mutta en muista lukeneeni, Hardy-pojat kuulostaa myöskin vieraalta - miksiköhän nuo on menneet minulta ohi 🤔 Kuunnelmista kuuntelin tietenkin iki-ihanan Noita Nokinenän, jota kuuntelen vieläkin - tosin, hyvänen aika sentään! - nyt jäi juhannustarinat kuuntelematta. Miten voinkin olla näin huolimaton! Ja Knalli ja sateenvarjo.
PoistaMuistanko ihan väärin, että kirjaston lastenosasto oli 1980-luvun alussa Vapaudenkadulla, torin laidalla; siinä talossa missä nyt on Seurakuntayhtymän toimisto? Kun muistelen, että koulusta (Yhteiskoulu) ruokatunnilla juoksin kirjastoon, jos ruoka ei ollut mieluista.
Muutenhan kirjasto oli konserttisalilla ja kyllä ne lastenkirjatkin sinne jossain vaiheessa siirtyivät 🤔
Vai muistanko nyt ihan omiani...
Muistat ihan oikein Vapaudenkadulla se oli vielä -80-luvun lopullakin ja siinä alakerrassa oli Kääpä. Mietin, että oisko se sitten siirtynyt -92 siihen uuteen kirjastoon. Noita-nokineniä ja Knalleja kuuntelen vieläkin. Niitä löytyy Yle Areenasta. Minä vuosina olit LYKissä?
PoistaNiin olikin Kääpä siinä alhaalla. Sen verran löysin historiaa netistä, että kirjasto oli konserttitalossa ennen kuin nykyinen kirjasto rakennettiin, mutta tosta lastenkirjaston muutosta en ole varma - siirryinkö itse vaan aikuisten osastolle sinne konserttitalolle 🤔
PoistaOlin LYK:ssä vuosina 80-82, meidän luokanvalvojana oli kaikki kolme vuotta Marja Pitkälä.
Mulla on melkein kaikki Nokinenät cd:nä itsellä...😄
PoistaMä olin muutamia vuosia sun jälkeen siellä ja kirjastossa tuli käytyä välkillä. Musiikkikirjasto oli hetken aikaa Hämeenkadun ja Erkonkadun kulmassa, mutta sinne ei ihan välkällä ehtinyt.
PoistaOliko Rautiainen vielä rehtorina teidän aikana?
PoistaSe epäsi meiltä ysiluokan luokkaretken, kun me...tuota... oltiin vähän nenäkkäitä häntä kohtaan.. 🤭🙊
Kirkkokadun ja Rauhankadun kulmassa - suutaria vastapäätä - oli siihen aikaan Sinuhe, tosi pieni ja ahdas. Sieltä käytiin hakemassa niitä sulaan suklaaseen kastettuja marenkirenkaita.
Mä en oo varma oisko ollut vuoden. Kuukka oli ainakin useamman vuoden. Meidän aikaa siihen kulmaan tuli pitseria Don Camillo&Pepponen oli muistaakseni sen nimi.
PoistaKuukka oli vararehtorina mun aikana.
PoistaMe haettiin Mursun kanssa usein pizzaa tuolta Don Camillosta. MÄ söin aina perus-jauhelihapizzaa, Mursu Frutti di Maren. Kerran se sitten sai houkuteltua mun maistamaan sitä. Kävi sitten niin, että Mursu söi sen jauhelihapizzan....
Kaikki mainitsemasi ja kommenteissakin mainitut kirjat on aikoinaan ahmittu :-)). Lapsuuden kirjastossa ei ihan kauheasti edes lastenkirjoja ollut ja kova polte oli päästä aikuisten puolelle lainaamaan. Kirjastontäti Orava- nimeltään oli tarkka siitä mitä lapset saivat lainata. Muistan hyvin miten onnellinen olin kun sain lainata Leon Urisin Exoduksen ja se jos mikä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Sitä en enää jaksaisi lukeakaan (on jo ihan liian painavakin :-))). Muutenkin huomaan, että jos kirjassa on paljon henkilöitä niin en enää oikein pysy kartalla varsinkin jos luen vain pieniä pätkiä kerrallaan. Eli kukas se nyt taas olikaan .....ja lukemisen ilo menee osittain hukkaan.
VastaaPoistaTuo Exodus kuuluu niihin kirjoihin joita en ole koskaan lukenut, vaikka paljon olenkin lukenut. Exodus ja Sinuhe egyptiläinen. Jälkimmäinen löytyy omasta hyllystä, joten se täytyy varmaan siirtää Lukemattomiin saman tien 😄
PoistaHuh, paljon on luettavia klassikoita ja niitä "kyllä se olisi pakko lukea" -kirjoja.
Mutta sainpa sen Alastalon salissa kuunneltua - eikä kaduta, se oli kuitenkin lopulta hyvä kirja, vaikka alussa tuntuikin, että no huh huh...
Minulla Sinuhe on kivenä kengässä kun en ole saanut sitä luettua ja Kari jaksaa siitä mainita ; on hänen mielestään niin hyvä. Ja ennen Egyptin matkaa vannotti , että se pitää lukea ennen reissua, mutta minulla oli muka muita kiireitä :-). Kirjahyllyssämme on niitä kaksin kappalein joten ehkä joskus vielä.....
PoistaPienet talot preerialla! Niistä tykkään yhä ja luen aina välillä uusiksi. Tykkään myös Pienen talon keittokirjasta, luetaan sitä välillä tyttären kanssa ja saadaan outoja ruokahepuleita.
VastaaPoistaUudenkuun Emilia (Runotyttö-sarja?)
Alcottin Pikku naisia -sarja; sekä jotkut muut vanhat tyttökirjat, ei kuitenkaan Anna-sarja, siitä en innostunut.
Etsiväkirjoista en tykännyt, paitsi Totte Svenssonista, hauska sarja yhä.
Lauran ponitalli-sarja (vaikka en olekaan yhtään heppatyttö, tai ponityttökään)
Sit vähän isompana Tuija Lehtisen Mirkka-sarja.
Voi - miten nämäkin unohdin! Pikku naisia -sarjan, Runotytöt ja toki myös Anna -sarjan, luin senkin useampaan kertaan ja katsoin tv:stäkin.
PoistaIhanaa kun muistutatte näistä sarjoista mitkä unohdin.
Totte Svensson ei kuulosta tutulta, Lauran ponitalli kyllä, mutta minäkään en ole koskaan ollut hevostyttö joten se on jäänyt lukematta.
Sanoit, ettet tykännyt etsiväkirjoista; minä ahmin nuo mainitsemani, mutta nyt aikuisempana ei dekkarit ole olleet oikein mun juttu - ennen kuin Äiti on opettanut mut niiden pariin "Tässä on muutama kirja, nää on tosi hyviä". Miten sitä nyt ei tohdi sanoa Äidille vastaan, kun lapsena ja nuorena kyllä ämpyili asiassa jos toisessakin 😉
Samoja kirjoja olen lukenut minäkin ja uusia tuli mieleen kun luin ed.kommentteja. Viisikot tietenkin ja Anna sarjan kirjat tärkeimpinä. Pari annaa taitaa olla hyllyssä muistona. Pekka Puupään toilailuja luettiin sellaisesta vihkon muotoisesta kirjasta. Muistan että meillä oli niitä useampikin. Pelukoppa oli last.ohjelma radiosta minkä jotenkuten muistan. Adalmiinan helmi niminen satu oli mitä rakastin ja aikuisempana etsin sen käsiini ja petyin karvaasti, ei se niin ihana ollutkaan! -( . Kaikista ihanin, surullisin, koskettavin oli kirja Pikku Prinsessa, elokuvanakin tuttu. Päähenkilönä Saara jolle sattuu ja tapahtuu ikäviä, päätin että jos saan aikuisena tytön annan hänelle nimen Saara. En saanut tyttöä mutta Saara on pysynyt muistoissani koko elämäni ajan. Mutta sitten aikuisena elämäni ensimmäinen koira, ihana collie sai tuon Saara nimen...mutta se on jo toinen juttu! Olin lapsuudessa/nuorena aina nenä kiinni kirjassa, pienen kylän koulukirjasto oli pian luettu läpi. Kiitos ja kumarrus että annoit tilaisuuden muistella....o)
VastaaPoistaPekka Puupäitä luettiin meilläkin tai tarkemmin mummolla ja vaarilla - juurikin niitä vihkon mallisia kirjoja!
PoistaJa kiitos kun muistutit; täytyy käydä katsomassa, että satukirjat ovat tallessa: olin 9-vuotias kun sain joululahjaksi ison satukirjan, jota toki osasin lukea itsekin, mutta olen aina rakastanut sitä, kun joku toinen lukee: äiti, Mursu, Poika - kirjastossa oli Novellikoukku, jossa "kirjastontäti" luki ja me kuuntelijat neulottiin kuunnellessa. Äiti luki satukirjasta lähes kaikki sadut, mutta jännittävin satu oli Sampo Lappalainen. Ja paras.
On ollut ihana lukea teidän kaikkien lapsena ja nuorena lukemista kirjoista - ja että muutkin ovat olleet lukutoukkia: meidän pieni perheemme oli sitä, Äiti on edelleen, Mursu ja Poika ovat.
Siskon lapset; Futari-Prinsessa on selvästikin perinyt Mummon ja Tädin (ja serkun) lukutoukkageenin ja Ötökkätutkija perässä.
Poika kertoi juuri laskeneensa paljonko heillä on kirjoja: yli 600! Suurin osa niistä taitaa olla vieläpä japaninkielisiä....
Minut hän pakotti 5 vuotta sitten ostamaan englanninkielisen kirjan, enkä ole vieläkään lukenut sitä 🤭
Oih! Olipas siinä monta tuttua nimeä! Tiinat ja Lotat olen minäkin lukenut. Samoin 3etsivää ja neiti etsivä-sarjaa. Niistä olin lapsena saanut päähäni, että kun ovat Etsivä-kirjoja, niin niiden TÄYTYY olla hyvin jännittäviä 😅 Niinpä asetin itselleni eston- niitä saisi lainata koulun kirjastosta vasta kolmannella luokalla. Kun sitten annoin itselleni luvan lainata niitä, niin hieman petyin, kun eivät ne nyt niin verta hyytäviä olleetkaan! Oliko myös joku neiti Etsivän tyyppinen sarja, jossa seikkaili kaksostytöt? Jotain sellaista muistelen lukeneeni. Ja ne Helena-kirjat. Ne itseasiassa luin uudelleen viime kesänä. Onnistuin löytämään ne kirjaston poistohyllystä! Pidin niistä niin paljon ala-asteikäisenä!
VastaaPoistaMeillä varmaan opettaja laittoi eston noille etsiväsarjoille; kyläkoulussa kun oli kirjasto, joka avattiin aina perjantaisin koulun loputtua ja 1.-2. -luokan opettaja hoiti kirjastoa. Hän oli tarkka siitä, mitä me "pienet" lainattiin 🥰
PoistaOlisiko etsimäsi kirjasarja ollut tuo Laiskiaisen mainitsema Dana-tytöt? Tytöt eivät kyllä olleet kaksosia, sisaruksia kuitenkin - minä en ole niitä lukenut, mutta kävin katsomassa mistä sarjassa on kyse.
Sartsa mainitsi myös Jalna -sarjan; senkin olen lukenut, mutta vasta aikuisiällä ja kun aikanaan ostimme kesämökin, keräsin sinne kirppareilta sen melkein koko sarjan kesälukemiseksi.
Siitä kuitenkin tuli mieleen Rauha S. Virtasen kirjat ja erityisesti Seljan tytöt ja sen kolme jatko-osaa. Nekin olen joskus aikuisena lukenut uudelleen ja kuivaillut silmäkulmiani....
Joo, Dana-tytöt kuulostaa tutulta 🤩 tuon Seljan tytöt-sarjan olinkin ihan unohtanut! Toki tuli luettua Runotytöt ja Anna-sarja, samoin kuin Pikkunaisia jatko-osineen. Kaikkea ei edes muista, ennen kuin joku niistä mainitsee! Niinkuin tuo sairaanhoitaja Ursula.
PoistaIhan samoja kirjasarjoja minäkin luin lapsena, kummakaan tuo, kun ollaan niin samanikäisinä. Lisäksi oli ihana sairaanhoitaja-sarja Ursula. Jännittävästi Ursula oli sairaanhoitajana sodassakin, ja hänen syntymäpäivänsä oli jouluna. Tanskalainen Puk-sarja kertoi seikkailevista koululaisista. Minä luin kaikkea mahdollista, heppakirjoja myös. Hauskaa, että niitä Marvi ja Mervi Jalon kirjoja lukevat heppatytöt nykyäänkin. Kuudesluokkalaisena siirryin lukemaan myös aikuisten osaston kirjoja: Anni Polvaa, Hilja Valtosta ja Christietä. Siihen aikaan luettiin myös kioskipokkareita: rakkautta ja romantiikkaa. T Saukkis
VastaaPoistaSairaanhoitaja Ursula tuntuu minulle vieraalta🤔 - johtuukohan siitä, että kuljin aina autonasentajaisäni perässä kädet taskuissa ja olin hänen apunaan? Toiveammattini oli meteorologi tai tuomari - ehkä oli ihan hyvä, ettei minusta tullut kumpaakaan...
PoistaMarvi ja Mervi Jalokin kuulostaa tutulta - mutta heppajutut ei olleet niitä minun juttuja.
Ja tosiaan, Anni Polvaa ja Hilja Valtosta luettiin kyllä sitten siinä aikuisuuden kynnyksellä, samoin Aino Räsänen; Helena-sarja josta sitten tehtiin elokuvatkin.
Olin siinä viidentoista paikkeilla kun ilmestyi Perjantai -niminen lehti, jossa oli romanttisia novelleja. Nuorin tätini tilasi sitä ja vei ne luettuaan Mummulle, jossa sain sitten minäkin lukea niitä. Tädit ostivat myös Hertta- ja Kultasarjat, joita sain Mummulassa lukea teini-ikäisenä. Ja tietenkin Reginaa 😍 - mutta nyt ollaan jo siirtymässä aikuisuuden kynnykselle 😉😄
Siirryin aika varhaisessa vaiheessa aikuisten osastolle kun lasten osasto tuli luettua (ne jotka halusin, ei tietty kaikkea) ja kun luitte Tiina -sarjaa niin minä paukuttelin Dostojevskiä, Clarkea ja MacLeania suloisesti sekaisin, lukemaani ymmärtämättä (silloin, myöhemmin niiden lukemisesta oli hyötyä maailmankuvan paikoilleen laitossa). Mutta mutta, lukeminen ehkä paras yksin ollessa -harrastus.
VastaaPoistaOdottelinkin, että tulisit kommentoimaan; olin jo kysymässä missä luuraavat Sus' ja Peppone.
PoistaSinun vastauksesi siis tuossa - eli ilmeisesti luit ne perinteiset Viisikot ja 3 etsivää -sarjat ja siirryit sitten sinne aikuisten osastolle?
Lukeminen on yksi parhaimpia yksin ollessa harrastuksia, kyllä. Eli ei kun nokka kohti kirjastoa.
Kirjastojen loistavia uudistuksia ovat omatoimikirjastot - ei tarvi aina kytätä aukioloaikoja. Kaupungissahan pääkirjasto on "aina auki" muutenkin, sivukirjastot niin ja näin, niin kuin meilläkin.
Sulla on lukemisen lisäksi musiikki ja sen tekemisen taito 👍
MacLean resoinoi… Navaronen haukat yms tuli luettua varhaisessa vaiheessa. MacLean on loistava kirjailija.
PoistaSiinä on taas lisää Lukemattomien listalle - jostain syystä MacLean on jäänyt minulta lukematta, vaikka niitä meillä hyllyssä varmaan oli, muistelen, että isä luki niitä.
PoistaVoi 🧡 - kun olin lapsi, meillä kului joulupäivä aina lukiessa: Joulupukki toi jokaiselle luettavaa ja joulupäivänä ei tehty mitään muuta kuin luettiin ja syötiin. Muistan, miten Isä ja Äiti lukivat kumpikin sängyssään, selät vastakkain. Isä aloitti aina Yrjöstä - muistatteko/onko Yrjöt teille tuttuja? - ja hekotteli sille 😊.
Äiti varmaan sai jonkun rakkausromaanin, Barbara Cartlandin tms. ja minä jotain noista tässä ketjussa mainituista 💖
MacLeaneissa se hyvä että aihe vaihtuu yleensä totaalisesti, on F1 -maailmaa, sirkustaidetta (takaa-ajo Vaccaresiin, muistaakseni) sotakirjoa on useampia kun oli laivastossa itse, Navaronen tykit on näitä, haukat sen itsenäinen jatko-osa. Jääasema Zebra on jopa King'mäisellä tavalla pelottavan ahdistava kun ollaan napajäällä ja myrsky ulvoo ja tappaja riehuu. Kerrassaan loistavia kirjoja, aina seiskyt-luvun loppuun asti. Sen jälkeen alkoi tulla apukirjoittajia eli AM antoi vain suuntaviivat, idean. Ja niitähän riittää.... . Tempaisen vaistolla Pöllölle suosituksen eli Kaappaus San Fransiscossa. Jännää touhua, silta isossa roolissa.
PoistaMiten Sus' osasitkin valita just sen kirjan missä on yks pelottavimpia asioita mitä tiedän: valtava silta! 😂 Mutta kiitos vinkistä, lisään listalle!
PoistaNoistahan on tehty elokuviakin, eikö? Nimet ainakin kuulostaa jotenkin tutuilta, vai onko ne tuttuja vain kirjahyllystä.
Sillat, tunnelit, putket - ne on mun kauhistus. En astu kaupungissa koskaan kaivonkansien päälle...
Ainakin Navaronen tykeistä ja Navaronen haukasta on tehty elokuva.
PoistaJoo, ne kuulosti tutuilta, samoin kuin toi Jääasema Zebra. En muista kyllä yhtään, olenko nähnyt ne..
PoistaSujelle heitän vastavinkiksi, jos et ole lukenut, Stephen Kingin Pitkä marssi.
PoistaTulihan ne Tiinat luettua samoin Viisikot . Sitten oli hänen Seikkailu kirjat niitä taisi olla jotain ehkä viisi kappaletta . Ne oli aika paksuja ja siinä seikkaili myös lapset .
VastaaPoistaNyt aikuisena olen lukenut omille pojille kun olivat pieniä automatkojen aikana Jukka Parkkisen Osku kirjat .
Nämä kirjat on todella hauskoja ja meitä miehen kanssa nauratti todella paljon . Siinä on hieman huumoria myös aikuisille .
Olen ostanut yhden kirjan itselle niitä on todella vaikea löytää yritän löytää kaikki .Suosittelen .
Tein eilen illalla listaa näistä kaikista lasten ja nuorten kirjasarjoista mitä täällä on mainittu ja samalla etsin, kuinka monta kirjaa kussakin on. Sitä tehdessäni löysin ja muistin tuon Enid Blytonin Seikkailu -sarjan 😊 Ne oli paksumpia kuin Viisikot ja niitä on tietojen mukaan 8 kappaletta.
PoistaMinulla on itselläni Jukka Parkkisen Karhukirjeitä CD:nä ja niitä silloin tällöin kuuntelen, kun ei mitään muuta kuunneltava tai katseltavaa ole. Entisen työkaverin/ystävän kanssa niitä yhdellä pohjoisen reissulla automatkalla (lastensa kanssa) kuunneltiin, ja ne kolahti. Parkkinen taitaa kirjoittaa kirjansa sekä lapsille että aikuisille.
Viisikot luin, mutta nuo muut on ihan outoja. Anni Swanin sadut oli ihania. Ja sitten kaikki kurjuuskirjat, kuten Iiris rukka. Anna-sarjasta tykkäsin, mutta lempparini oli Pieni runotyttö. Minustahan piti tulla kirjailija. Satuja luin paljon ja melko pian siirryin Steinbeckiin, Hemingwayhyn, venäläisiin jättikirjoihin, Waltariin ja sitten, kun tuli Sormusten Herra, se olikin menoa. Minun lukemistanihan kahlittiin pitkään. Siksi nuo "aikuiskirjat" tuki pian mukaan.
VastaaPoistaAnni Swanit on jääneet listoilta pois kokonaan, toden totta! Olen minäkin Annini lukenut, taitaa jokunen kirja olla mökilläkin, kun sinne oli tarkoitus kirppareilta kerätä "kesälukemistoa", mutta mutta...
PoistaSinusta olisi kyllä tullut hyvä kirjailija - ettet vain olisi salanimellä jotain kirjoittanutkin 🤔
Minun aikuisiän lukemistooni on kuulunut Laila Hirvisaari ent. Hietamies, Arto Paasilinna, Enni Mustonen. Stephen Kingiä toki ja kaikenlaista sekalaista.
Poika myi mulle juuri voittamansa käännöspalkinnon 😄 ja tilasi niillä rahoilla lisää kirjoja Japanista. Arvuutteli paljonko heillä on kirjoja kun oli kaikki listannut ja laskenut... Yli 600 😲 Kysyin paljonko on lukenut - n. 5 %, kun aika on mennyt pääasiassa oppikirjojen lukemiseen. Ehkä kohta on aikaa omien kirjojen lukemiseen.
Kävin runoilemassa omiani, mutta mihin lie menneet.
VastaaPoistaBloggeri oli jostain syystä epäillyt sitä roskapostiksi - en ymmärrä miksi.
PoistaNo nyt on tuttua-juttua....
VastaaPoistaVarsinkin Viisikot, 3 Etsivää ja Neiti Etsivä-kirjat (luitko niitä?, ne oli lemppareita, muutama niistä tuli luettua enkuksikin, kun sain niitä Ameriikan tädiltä), jännitystä sen olla piti ja siihen aikoihin tuli itsekin kirjoitettua "Hurjaa" kirjasarjaa, Raijan ja Annelin (mun ja ystäväni toiset nimet) Seikkailut... pieniä sinisiä ruutuvihkoja, jestas - sitä sarjaa oli paljon enemmän kuin kaikkia noita kirjoja/kirjasarjoja yhteensä.
Yksi nippu on yhä jäljellä.... jota vuorotellen kymppisynttäri-vuonna lähettelemme toisillemme, täytyykin lähettää ne Raijalle elokuussa, hih....
Tiinat, Preerian talo ja jotain muutakin "Tyttö-sarjaa" yritin lukea, mutta olivat mulle liian lällyjä... heh heh...
Opiskelujen myötä "vapaa-aika" lukeminen on ikävä kyllä kadonnut kokonaan - enää on vain lentokone-lukemiskirjoja ja enkuksi... eli mitä sattuu majoituspaikoissa olemaan vaihtureiksi ja muutamia olen löytänyt kirjaston poistohyllyistäkin, Roald Dahlin kirjat mieluisimpia... saksalaisen kirjan nappasin viimeksi, mutta jätin sen jo Amsterdamiin, kun ei riittänyt enää lukutaito (mitä ihmettä, onko lukiosta jo niin pitkä aika??, heh heh)
Nytpä mulla on yöpöydällä suomeksi kirjoitettu kirja, Lapitip..... sen aion selättää tässä kesällä, haluatko kiertoon? Sillä sain sen blogiystävältä...
Tokihan Neiti Etsivät tuli luettua - ja kuten Nilalle tuolla aiemmin kommentoin; omalta listaltani pois jäänyt Enid Blytonin Seikkailu -sarj.
PoistaRoald Dahlin olen löytänyt vasta nyt aikuisena: Nilviöt on mun mielestä ihan parhaita! Vasta vähän aikaa sitten luin Henry Sugarin ihmeellinen elämä ja sen jälkeen katsottiinkin Mursun kanssa Netflixistä sen pohjalta - olikohan kolmesta vai neljästä tarinasta tehdyt elokuvat. Erikoinen tyyli oli elokuvissa, mutta mielenkiintoinen!
Cristal Snown (oik. Tapio Huuska) Penni Pähkinäsydän -sarja on vienyt sydämeni - lapsille ja aikuisille sopivaa jännittävää satua 🧡
Yritin etsiä jotain vinkkiä tuosta mainitsemastasi kirjasta Lapitip, löysin vain kaksi riviä - mutta kiitos! Otan sen mielelläni, sitten kun olet ehtinyt sen lukea; kaksikin riviä sai kiinnostumaan.
Ai niin. Minunkin toinen nimeni on Anneli 😄😉
Ihana postaus! Neiti etsivät tuli kaikki luettua kersana! Lempi kirjat olivat kuitenkin S.E Hintonin Me kolme ja jengi, Taistelukala ja Olimme kuin veljet.
VastaaPoistaTuntuu kuin kaikki kesät olisi lapsena mennut lukien aamuun adti ja sitten käytiin kirjastosta lainaamassa lisää kirjoja! Ihanaa kesää, Blogiasi on todella mukava lukea! terv. A.M
Kiitos A.M 🤗
PoistaJa kiitos kun muistutit S.E Hintonista! Nimi muistui oitis mieleen ja Me kolme jengi, sen olen ainakin lukenut.
Jostain syystä en saa nyt päähäni muita kirjoittamiaan kirjoja, enkä edes Francis Ford Coppolan ohjaamia elokuvia kirjoista Me kolme ja jengi ja Taistelukala. Mursu muisti sen välittömästi 😄
Taas lisää luettavaa - onhan näistä ainakin yhden kirjan verran muistutettava mieleen aikaa, ennen kuin pääsi kirjaston aikuisten osastolle.
Mukavaa, että viihdyt blogissani - toivottavasti viihdyt jatkossakin 😊
Ihanaa kesää sinullekin!
Aurinko alkaa taas pilkistää koko päivän sateen jälkeen 🌞