Hei leijailkaa, hei leijailkaa, te pienet lumihiutaleet...

Ja nehän leijailee. Tällä hetkellä siis vain leijailee, mutta myöhemmin iltapäivällä pitäisi tulla lunta ihan kunnolla. Ja sitten sunnuntaina vettä. 
Toissa päivänä tehtiin taas vähän lumitöitä, ettei pääse "tatsi" unohtumaan. Tällä menolla se ei kyllä ensi talveen mennessä pääsekään. 
Uutisissa vai säätiedotuksessa sanottiin jotain tyyliin, että "on kaivettava kolat taas esille" - siis ennen sitä lumimyräkkä. No, eipä meillä ollut vielä niitä poiskaan viety - meillä kun ei talvella koko tonttia kolatakaan ja lumikolien säilytyspaikka on kesäisin alapihalla. Ei ollut vielä hinkua lähteä kahlaamaan tuonne alapihalle.

Eikä Poikakaan innostunut ajatuksesta ottaa mua kolan kyytiin ja vetää saunalle/työhuoneelle, joka on siellä alapihalla, vaikka olisi ollut jotain vailla työhuoneelta. Ei kuitenkaan kovin tärkeetä. 

Repolainen taikoi taas upean kortin 🧡 - kiitos miljoonasti! Äitirakkaalla oli syntymäpäivä ja Pojan ja Mursun kanssa käytiin onnittelemassa ja edustettiin samalla myös Siskorakkaan perhettä. Nimiä korttiin kertyi jälleen enemmän kuin pari... kahdeksan tällä kertaa. 

 Annettujen speksien kera Repolainen pääsi sukeltamaan täydellisesti Äidin pihan satumaailmaan - olipa pistänyt pöllönkin oksalle istumaan, vaikken muistanut mainita, että suuri osa mun pöllöistä on Äidillä sijoituksessa. Vai onko se Pöllö 😉😂 Ja ihan parasta kortissa on tuo puun oksalla roikkuva hattu! Se on juuri niin Äitiä, kuin vain voi olla 🥰🥰 Ja kaikki eläimet, niitä pihalla riittää.
Juuri eilen sain kuvan, kun pihalla oli metsäkauris aamupalalla yhdessä Äidin ja Tunturiruipelon kanssa. 

Meillä sen sijaan keekoili tuossa tiellä fasaani yhtenä päivänä. Katseli tänne meille päin "ettekö nyt näe mua". Yritin ottaa siitä kuvaa, mutta likaiset ikkunat ja puhelimen kamera ei ole hyvä yhdistelmä. Pöllytti se sulkiansakin, että olisi näyttänyt paremmalta, mutta ei siitä kunnon kuvaa saanut. Ja kokemuksesta tiedän, että rappusille meno ei kannata; heti kun avaa ulko-oven, kuvattava katoaa. Vaikkei meidän ulko-oven saranat edes narise. 

Eilen pistäydyin hammastarkastuksessa. Reikiä nolla, mutta ei ne alkavat reiätkään kyllä mihinkään olleet hävinneet. "Nämä alkavat reiät täällä ovat vielä". 
Ihan hyvä, ettei olleet muuttuneet oikeiksi rei'iksi, mutta olisi ne voineet vaikka hävitäkin. Yhtä hammasta vähän siloteltiin; tiedättehän kun jossain on jotain rosoa tai lohkeama, niin kieli hakeutuu sinne koko ajan. Se on ärsyttävää. Ei hakeudu enää. 

Hammaskiveä on vähän ja sitä pitää suuhygienistin poistaa, ei ongelmaa. 
Seuraava käynti vuoden päästä - valitettavasti hampaissa on niin paljon vanhoja amalgaamipaikkoja, että lääkäritäti oli sitä mieltä, että niitä varmaan täytyy pikkuhiljaa ruveta vaihtamaan. 
Ötökkätutkijalta tuli juuri pari-kolme päivää sitten kunnon irvistyskuva, kun molemmat etuhampaat ylhäältä oli irronneet 🦷🦷

Mun piti kysyä teiltä neuvoa tai vinkkiä johonkin asiaan, mutta kappas vain, olen unohtanut mikä asia se oli.

Mutta kun en muista sitä varsinaista asiaa, niin kysyn onko teissä lukijoissa ketään alppiruusutietäjää/-harrastajaa/-hoitajaa? Mun rakas, vuosia vanha alppiruusu näyttää siltä, että olisi saanut siipeensä talven aikana - tosin niin se näyttää joka kevät - mutta mitä sille kannattaisi/pitäisi nyt tehdä, kun lumet joskus lopulta sulavat? Nuppuja siinä on hurjasti, mutta myös paljon ruskeita lehtiä. Nypinkö ne kurjalta näyttävät lehdet pois? 

Kutakuinkin tältä sen pitäisi näyttää - väri on kyllä enempi vaaleanpunainen, en tiedä mikä on värin tämmöiseksi muuttanut. Tumpelo kuvaaja. Luulen, että tulevana kesänä se näyttää kurjemmalta 😥