Aivastin, ihan äsken. Säikähdin itsekin. En suinkaan sitä, että olenko tulossa kipeäksi tai muuta (sitä säikkymistä oli kuluneella viikolla ihan tarpeeksi), vaan ÄÄNTÄ.
Useimmille varmaan lienee tuttu vanha hokema aivastuksista: "Ensimmäinen hyvää, toinen pahaa, kolmas paljon rahaa.." Versioita lienee erilaisia ja kirjastot.fi -sivustolta löysin tiedon, että kyse on vanhasta lasten lorusta. Hmm... Kaija Pakkanen on Hanhiemon runoihin suomentanut sen mm. näin "Aivastus maanantaina pelkkää pahaa tuo, aivastus tiistaina vieraan suukon tuo.."
Mutta sitä aivastusta noin ylipäätään piti ihmetellä. Kun vieläkin kurkkua karhentaa. Että kun se aivastus tuolla kutittaa, niin minkä ihmeen takia sen pitää tulla hirvittävällä voimalla ja ennen kaikkea hirvittävällä äänellä? Pikkulinnutkin tippuu puista.. Sitten kun ja jos aivastat siihen perään useamman kerran, niin onnistut aivastamaan ihan hiljaa eikä vieruskaveri saa halvausta.
Ja tuo loru. Ei pidä paikkaansa. Oli se sitten miten päin tahansa; kolmas tai neljäs kerta rahaa - siitä kun on eri versioita - niin ei ole sitä rahaa näkynyt. Ja meillä sitä sentään aivastellaan, ei koskaan jää yhteen tai kahteen kertaan.
Mistä muuten tuli mieleen, että tänään ON siivottava Mursun sohvan alunen. Piste.
Roosanauha -kuukausi on vasta lokakuussa (ja siihenhän on pitkä aika).
Pienistä puroista syntyy suuri virta ja siksipä näin keväällä, odottaessani kevään vihreää luonnossa, osallistuin toiseen hyvin tärkeään kampanjaan: Mieli ry:n kampanjaan ja ostin Henna Lampisen suunnitteleman Mielinauhan.
Muistetaan kysyä ystävältä/työtoverilta/naapurilta, miten voit, onko kaikki okei. Voinko auttaa, tuletko kahville jne. Mutta; muistetaan, että väkisin ei saada hyvää aikaiseksi, hiljaa hivuttamalla, lähellä ja tarvittaessa saatavilla olemalla.
Halaa, mutta älä halaa väkisin 🤗
Keittiöpsykologi Pöllön mietteitä - ammattilainen voi olla eri mieltä.
Hyvän mielen kirjojen lukeminen lienee yksi oiva keino parantaa mieltä - lastenkirjojen lukeminen ei ole kiellettyä aikuisiltakaan. Pöllöhän on jo aikaa sitten tunnustautunut lasten- ja nuortenosaston asiakkaaksi kirjastossa.
Stansta esitteli eilisessä päivityksessään ihanan kirjansa "Kuka lohduttaisi Nyytiä" ja kysyi samalla "mikä on sinun vanhin tallella oleva kirjasi".
(Vastasin Stanstan kysymykseen ja tiedän, että hänkin on vastannut minulle, mutta meidän molempien vastaukset on kadonneet jonnekin bittiavaruuteen. Ai mistäkö tiedän.. Naisen vaisto.. Ei vaan, sähköposti kertoi, mutta kommenttia eikä vastausta näy blogissa - ei hätää Stansta 🧡)
Joka tapauksessa, kerroin että vanhin kirjani on Felix Saltenin "Bambi".
Olen saanut kirjan jouluna 1975 ja olen itse kirjoittanut kirjaan "Tämän kirjan omistaa Pöllö 9 vuotta"
Löysin hyllystä kyllä vielä vanhempiakin kirjoja. Kaikki muut ovat Mursun omaisuutta mutta nämä kaksi ovat minun kirjoja. Tai tarkemmin isäni kirjoja.
Kansista näkee, että kirjaa on luettu paljon; isä, siskot ja veljet ja lopulta minä 🧡 Kirjan kansista on selkäpahvikin jo irronnut.
Tämän kirjan hyllystä löydettyäni, totesin hymyillen, että olen tai ainakin lähestyn vähän aikaa sitten lukemani kirjan, Kevyesti kipsissä, päähenkilöä Lottaa, kenellä oli kirjapino siellä ja kirjapino tuolla ja kirjoja tuli koko ajan vain lisää luettavaksi.
Minulla on kirjapinoja ihan konkreettisesti täällä olohuoneessa, on makuuhuoneessa ja sitten on täällä läppärillä viimevuotinen lukemattomien lista ja tämän vuotinen lukemattomien lista...
Kirja on vuodelta 1961 ja on isäni kirja. Kirjan mukana oli, kuten kuvastakin näkyy, laskutikku. Harmittaa, kun se on vuosien saatossa kadonnut - ehkä jopa minun käsissäni.
Olen joskus opetellut laskutikkua jonkun verran käyttämäänkin, mutta valitettavasti taito on ruostunut käyttämättönä. Onneksi meillä on olemassa yksi laskutikku, kiitos Mursun, ja voin vaikka ensi talvena joutessani opetella tämän kirjan kanssa sen uudelleen käytön 👍😄
Kevät on nyt tullut, uskokaa pois. Ja sanokoot säätieteilijät ja sammakkomiehet mitä tahansa. Satakoot lunta vaikka kuinka - sanon pyh ja puhallan lumet taivaan tuuliin. Ai mistäkö päättelen, että kevät tuli?
1) Aurinko paistaa 2) Lämpömittarin lukema nousi yli +10 3) Linnut laulaa taas 4) Pyöräilijät palasivat kylätielle 5) Kyläbaarin terassilla oli väkeä
6) JÄÄTELÖAUTO ON PALANNUT TALVITAUOLTA!
Eikö tuossa ole jo aika paljon todisteita kevään tulosta? Ihan vähän oli vielä lunta työhuoneen rapun edessä, sinne kun ei paista koskaan aurinko. Mutta ei edes lumilapiollista. Lumikolat ja lumilinko on laitettu kesäteloille.
NYT. ON. KEVÄT.
Ai niin. Tilasin Kevätpörriäisen 🦋
Kevätpörriäisestä tulee mieleen lapsuus ja mummula. Äidin edesmennyt täti toi aina keväisin mummulaan Kevätpörriäisen, kun tulivat ensimmäisen kerran kesämökille, ihan mummulan naapuriin. Siitä tiesi kesän olevan ihan nurkan takana 🧡
Hyvää, pahaa, rakkautta, rahaa, nuhaa... Mitä lie sen jälkeen, kun meikäläinen aivastaa välillä 7 kertaa peräkkäin. Ovat kuulemma kissanaivastuksia. Maskien kanssa aivastaminen on vähän hankalaa, kun maski kastuu sisältäpäin. Muutaman kerran aivastin töissä nk. suu kiinni. Korvat menee tietenkin lukkoon. ;) Miehellä on niin äänekäs aivastus, että vieressäolijat säikähtää.
VastaaPoistaKissanaivastukset kuulostaa söpöiltä.
PoistaMun aivastukseen herää varmaan naapurikin, kun asuu niin lähellä - ystävä aivastaa samalla tavalla. Hirvittää kun on jossain juhlissa tms. missä pitäisi käyttäytyä ja rupeaa aivastuttamaan.
Miten Mursu, kooltaan iso mies, osaa aivastaa hiljaa, säikyttelemättä muita?
No perhana! Onneksi, kiitos, kirjoitit, että "ei hätää Stansta 🧡". Kävin silti selaamassa kommenttilistaa vaikka kuinka pitkälle - ei löytynyt. Kiitos vastauksestasi tätä kautta! Ja viikonlopun jatkoa!
VastaaPoistaBloggeri on viime aikoina toiminut jotenkin kummallisesti - olen huomannut samanlaisia mystisiä kommenttien katoamisia muillakin.
PoistaItseltä otin kommenttien tarkastuksen nyt pois ja pidän sormet ristissä; toivottavasti ne roskapostit loppuivat edes toistaiseksi.
Ps. Aivastelen joka aamu moneen kertaan, sarjana.
PoistaJohtuisiko se vain kuivasta ilmasta? Sinulla varmasti on siistiä, mutta meillä kyllä johtuu ihan pölystä... Se sohvan alunen nimittäin jäi siivoamatta 🤦♀️ Ja meille tulee sellaista hienon hienoa, ihan kuin hiekkaa, koko ajan, vaikka kuinka siivoaisi.
PoistaEilen laitettiin lämmöt pois, josko se ja siivous auttaisi 😅
Aivastelusta tuli hetimmiten mieleen se kun sain aivastuskiellon 3 kuukaudeksi. Minulta poistettiin poskiontelosta hammasimplantti ja sen jälkeen kuukausi täysin aivastamatta ja kaksi kuukautta vielä päälle suu auki aivastamista ettei paine rikkoisi poskiontelon herkkää paikkausta. Minä olen ollut aina kova aivastelemaan ja ihan äänekkäästi homma hoidetaan :-) mutta tuo muutama kuukausi opetti että aivastaa voi myös sievästi ja vähän niinkuin salaa :-).
VastaaPoistaMuistitikku on minulle tuttu kapine sillä Isäni laski sillä aina kaiken ja ihan vasta äsken Siskoni antoi Isän muistitikun minulle vaikken sillä kyllä osaa laskea (ei minulla ole laskupäätä muutenkaan ). Mukava muisto kuitenkin säilyttää.
Ihanat kevään merkit !
No huh huh, mahtaisinko minä koskaan oppia tuollaista aivastustapaa. Ja 3 kuukautta, se on pitkä aika.
PoistaAikanaan laskutikku oli kai niin kuin nykypäivänä laskin, jota tulee - noloa sinänsä - käytettyä puhelimesta aika helpostikin.
Noloa sikäli, että kun Isä ja Äiti on aina olleet hyviä laskemaan ja minäkin olen joskus osannut... Työ vaan oli aina sellaista, että ei voinut luottaa päässälaskuun, vaan aina oli käytettävä laskinta, että numerot on oikeassa järjestyksessä.
Hah. Huomasin kun luin vastauksesi , että olin kirjoittanut muistitikku vaikka laskutikkua tietysti tarkoitin. Muistitikku-sana on kaiketi paljon tutumpi ja siksi pääsi aivoihin ensimmäisenä:-). Kannattaisi näköjään aina lukea mitä kirjoittaa ennenkuin painaa "julkaise nappia" ! :-).
PoistaEipä tuo haitannut - pysyin kyllä kärryillä 😊
PoistaMuistitikku taitaa olla meillekin vähän tutumpi kapine kuin laskutikku, multa ainakin löytyi niitä useampi kappale kun siivosin tavaroitani. Niitä muistitikkuja. Ja jokaisessa oli oli muutama valokuva tms. jolla ei varsinaisesti ollut mitään virkaa. Tyhjensin kaikki, Poika otti "isoimman", Siskon lähettämän Pöllö-muistitikun jätin tietenkin ja muut hävitin.
Mikä ei pysy tallessa päässä (ei mikään...) ja täällä blogissa, sitä ei kai tarvitakaan....
Ja tuo tuo "julkaise" -nappulan painaminen.. sama asia kun puhelimessa whatsappissa "lähetä". Pitäisi tarkistaa ensin mitä on kirjoittanut. Viikonloppuna on ystävän kanssa puolin ja toisin kirjoitettu mitä sattuu 😂
tuo kevään merkki nro 6... kylä niin teki mieli tarttua imaginääriseen haulikkoon kun se helvetinkoneen sumutorvi alkoi tuossa yksi päivä huutaa sitä loruaan, että osaa olla ärsyttävä!! Noin muutoin menee hyvin ja aivastus tulee ehkä siksi lujaa että sillä on puhdistava tarkoitus? Että se mikä ärsyttää limakalvoja, lähtisi pois? Tuli mieleen....
VastaaPoistaHah. Nykyinen jäätelöauton ääni ON musiikkia korville, verrattuna siihen entiseen sanonko mihin. Varsinkin kun se kaupungissa kuului vajaan puolen tunnin sisään kolmesta eri suunnasta. Ja mä pöllö vielä kerran otin sieltä lelu-jäätelöauton Pojalle kun ilmaiseksi sai 🤦♀️🤦♀️ Onneksi sen äänisysteemi hajosi aika pian ja auto muutenkin lakkasi kiinnostamasta.
PoistaMutta se aivastus. Onko sen pakko tulla ÄÄNEN kanssa? Voisiko se tulla hiljaisemman äänen kanssa? Minä vaan kysyn.
Sulla on muuten eläimet vähän sekaisin. Kissat ja koirat ja hevoset ja kaikki. Kaaattteleppa kuuuklea uuuestaaaaaan 😉😝😝😎😎
Minä aivastelen myös paljon. Limaisia aivastuksia. Ei kiva.
VastaaPoistaTätä lukiessani aivastin taas niin, että juuri sohvalle torkahtanut Mursu havahtui ja murisi... Onneksi torkahti uudestaan.
Poista