Luita ja lukemista, puita ja pukemista

Kryptinen otsikko? Niin mullekin, mutta se vaan tuli jostain. 

Tai no. Luut tuli tv-mainoksesta. Siellä mainostetaan kalkki- ja d-vitamiinitabletteja. Siinä sanotaan, että joka kolmas nainen saa luunmurtuman täytettyään 50 vuotta. Ja jos äidilläsi on hauraat luut, riskisi osteoporoosiin lisääntyy. 
No joo, myönnän, minä olen syönyt tuota kyseistä tuotetta, en mainoksen uhrina vaan lääkärin käskystä ja lisäksi D-vitamiinia. (Minun luita kai syö nykyään lääkkeet, luulen ma) 

Mutta mietin sitä, että kun lapsena roikuin iltaisin navetalla, kun mummo oli iltalypsyllä ja join lypsylämmintä maitoa ja muutenkin join sitä lehmänmaitoa joka päivä monta lasillista, niin olisiko luut tulleet kovemmiksi sillä? (Koputan puuta) Kun ei ole koskaan katkennut eikä murtunut, vähän vain nivelet nitkahdelleet ja sillain. 
Että onko sillä oikealla lehmänmaidolla ja kaupanmaidolla eroa 🤔🤔 

Tai kyllä niillä varmaankin on, isä sanoi usein, että hän ei sitä kurria juo ja tarkoitti kaupan maitoa. 

Lukeminen puolestaan. 

Kirjaston sivuille kipaisin tässä iltana muutamana, en vieläkään muista minkä takia, mutta väliäkös tuolla. Mukavaa siellä kuitenkin oli. Saattaa olla, että menin vain katsomaan, mikä on sijoitukseni varaamani kirjan jonossa. Taisi olla 24. 
Löysin sivuilta tämän vuoden Lukudiplomin. No joo, vähän myöhässä, mutta onhan tässä vielä kolme kuukautta ja viikko aikaa. Oho, kolme kuukautta ja neljä päivää. Kolme päivää meni jo. 

No, aikaa on. Kävin listan läpi ja valitsin kirjat jotka aion lukea tai kuunnella. Yksi kirja löytyi kotoa, se on ollut odottamassa vuoroaan jo pitkään, mutta "aina on tullut jotain muuta". Kaksi kirjaa varasin saman tien omasta kirjastosta, koska olivat saatavilla. Ja sitten. Se suurin urakka. 

Muistatte varmaan, kun takki auki kehuin lainanneeni kirjastosta Volter Kilven tiiliskiven, siis Alastalon salissa? Ei päässyt Pukkila edes salin ovelle, kun kirjan kannet lävähti kiinni ja Kilpi palautui kirjastoon 🤦‍♀️

Vaan nyt lainasin kirjan Saatavuuspalvelu Celiasta ja päätin selättää sen. Kirja on siellä kahdessa 18 tunnin osassa, siis yhteensä 36 tuntia! Totesin, että syksy on saapunut, sateisia kelejä varmasti riittää ja lankaa, sitä riittää. (Ja kaupasta saa tarvittaessa lisää...) Katsotaan kuinka monet sukat/lapaset ehdin neuloa kunnes kirja on kuunneltu 😅 

Nyt on sentään saatu jo Petter Filemon Pihlman Pukkilan paikalleen ja eiköhän Malakias Afrodite Härkäniemikin kohta saa piipun valittua... Kirjaa on jäljellä enää vain noin 33-34 tuntia. 

Iltaisin Nukkumattia odotellessa luen Karin Smirnoffin kirjaa Lähdin veljen luo. Jollain tavalla erikoinen, mutta kuitenkin kiehtova kirja. 

Ja tästä pääsen aasinsiltaa pitkin marikan polut -blogin päivitykseen liittyvään asiaan. 

Onko teillä muilla useampi kirja yhtä aikaa luettavana? Vai luetteko kirjan kerrallaan ja siirrytte sitten seuraavaan? Tai luetteko yhtä ja kuunteletteko toista kirjaa - tai vain luette tai kuuntelette - siis kirja kerrallaan? 
Itselläni on se yksi kirja unen odottelua varten, ainakin yksi. Nyt on kesken kaksi, toinen jää nyt vähäksi aikaa odottamaan. Saatavuuspalvelu Celiassa saattaa olla pari kirjaa yhtä aikaa lainassa kuunneltavana; toinen kevyempää aivot narikkaan -kuunneltavaa eli ei niin väliä jos joku kohta jää jonkun ajatuksen jalkoihin ja toinen sitten vähän enemmän keskittymistä vaatimusta. 

Tuo on sinänsä erikoista mun kohdalla, kun keskittymisen ja muistin kanssa on haasteita. Toisaalta, ehkä toi on auttanut molempien parantamisessa 🤔

Puitako? Klapeja oli ilmestynyt pihalle eilen sillä aikaa kun käytiin kirjastossa ja kaupassa. Kiitos ystävämme "Frozenin". Pohdimme mihin ne pinoaisimme ja lopulta ratkaisimme ongelman - sitä varten tarvitsimme yhden puisen lavan. Tai vaihtoehtoisesti vähän puuta mistä teemme sen itse. Siispä kylille ja ajellessa harmaat aivosolut käyttöön. Hmm... Tokmanni on paikka johon kuljetetaan paljon tavaraa, sieltä voisimme saada yhden lavan. Olimme kääntymässä isolle parkkipaikalle, samalla alueella oli muitakin yrityksiä. Yhden yrityksen takana näimme puulavoja. "Saiskohan noilta yhden..?" Mursu meni kysymään ja sisällä oli katsottu kuin haamua 

- Siis tulitko sä kysymään luvan?

- Joo-o..

- Totta kai saat, kun kerran kysyt. Yleensä ne varastetaan. 

Ja niin me tultiin yhden lavan kanssa kotiin ja sen jälkeen ruvettiin puuhommiin eli pinottiin ne pihalle tuodut klapit parin lavan päälle. Meinas tulla hiki ja selkä kipeeks, mutta kaikesta selvittiin. 

Ja lopuksi. Miten se pukeminen sitten vielä tähän päivitykseen liittyy? No ei sitten niin oikeastaan mitenkään. Jos osaisin ommella muutakin kuin suoraa ommelta, niin sitten se voisi liittyä, mutta kun en, niin ei. Tai no jos noiden toistaiseksi ainoiden päälle menevien farkkujen lahkeen suut ompelis siistimmiksi. 

Eli siis rikki mennyt ompelukone on nyt korjattu. Korjaus ja huolto oli niin edullinen, että korjaus kannatti, korjaajakin oli sitä mieltä, että koska vain yksi osa on rikki ja se on vaihdettavissa ja kone on muuten kuin uusi, niin jopa mun vähillä ompeluilla se kannattaa. 

Ainoa vaan, että kun kävin kysymässä olisko kone noudettavissa - piti olla jo eilen - ei ollutkaan. Ja kun päästiin kotiin, n. puolen tunnin ajomatka, niin tuli viesti, että koneen voi noutaa. 

Tällä aloitettiin Alastalon salissa kuuntelu.