Se nyt vaan on niin

Että kalenterin mukaan on syksy ja siihen on nyt mukauduttava. Kylätie on taas hiljentynyt, kyläkaupallakin on aika hiljaista. 
Vanhan polvia kolottaa ja... Joo joo, syksy on.

Eilen ja tänään paistoi ihanasti aurinko, eikä tuntunut syksyltä laisinkaan. Ainoa mistä sen tänään huomasi, oli se, että piha peittyi varjoihin aikaisemmin kuin kaksi viikkoa sitten ja vielä viime viikollakin. Vihreää on vielä joka kaikkialla minkä ikkunasta näkee. 
Sen verran keltaisia koivunlehtiä on maassa, että kantarellit voivat yrittää piiloutua, mutta tarkkasilmäiseltä Mursulta eivät kantarellit karkuun pääse. Pidemmän reitin kautta tehty kauppareissu tuotti ison muutaman herkkutatin ja puoli pussillista kantarelleja: 

Viimeksi kerroin, että sukkapuikot on palanneet kesälomalta. Sekin on yksi syksyn merkki. Yksi pari sukkia on nyt parsittu ja viisi pari kummittelee tuossa edelleenkin. Vajaa viisi, olen aloittanut kolmannen parsimuksen. Mutta koska en siis ole tyytyväinen ensimmäiseen parsimukseeni, tein hyvitykseksi melkoisen pelottavasta eikä ehkä välttämättä kovinkaan kestävästäkään jäljestä ihan uudet sukat. Samalla valepalmikkokuviolla. 
Jostain ihme syystä käsiala on normaalia tiukempaa, mutta uskon, että sukille löytyy käyttäjä - ja itse asiassa hän kenen sukista nyt on muutenkin kyse, hänellä on aika pieni ja kapea jalka. Tämmöistä jälkeä sain aikaiseksi

Varteen pitää tehdä vielä pieni korjaus, löysin siitäkin pienen villa(sukka)koiran hampaan jäljet 😉

Olin ajatellut, että saan käytettyä sukkiin kaksi, jostain kumman syystä, kerittyä keltaista seiskaveikka -kerää. Ja että tuohon parsimukseen oli mennyt jäljellä oleva nöttönen tuota pinkkiä. No ei. Piti ottaa pieni pätkä keltaista uudesta kerästä. Ei hätää, eihän se mitään haittaa. Mutta kappas. Sitten kun sukat oli valmiit ja olin aloittamassa uuden sukan parsintaa, niin mitä löysinkään! Voi vihneitten vihne. Kaksi nöttöstä lisää keltaista ja lisää pinkkiä, vähän isompia keriä. Ja pinkki sopii vain yhteen parsittavaan sukkapariin. (Mitä, höpötänkö taas liikaa? Minäkö?) Parsittavia riittää, joten otin puikoille toiset sukat, ihan perussukat tällä kertaa. 

Taidan tykätä raidoista 😏 Tuo ruskea on myös seiskaveikkaa, sitä joka sisältää 30% lyoceollia (tencel). Ympäristöystävällisempi valinta, mutta... No, jokainen tekee omat valintansa. Minä ostin tuon yhden kerän, en osta toista. 
Olen omistanut yhden t-paidan joka sisälsi lyocellia ja valitettavasti se ei kestänyt yhtäkään pesua 😟

Sukista sen sijaan tuli mieleeni. Tein inventaarion sukkalaatikossani ja sen lopputulemana laatikkoon jäi muutamat nailonsukat ja puoli laatikollista paksumpia sukkia = talvisukkia, sellaisia tennissukan tapaisia. Käyttääkö kukaan enää ihan perinteisiä tennissukkia? Hävitin kaikki varrettomat sukat, koska ne ei pysy jalassa. Osa oli uusia jotka sai uuden kodin ja loput vaan hävis. Oli siis mentävä sukkaostoksille: 

Ja kun kyse on Pöllöstä, ei ne tietenkään ole mitään tavallisia mustia ja valkoisia 😛 Sattui olemaan tarjouksessa, niin ostin ihan nipun kerralla. Ja yhdet sukat rikoin jo heti noita lappuja irrottaessa, mutta euron sukat, kyllä niitä sen euron edestä voi käyttää vaikka varressa pieni reikä onkin. Kuka muu muka? 

Yks juttu vielä, ennen kuin päästän teidät taas rauhaan. Kesällä kerran - kerran kesällä. Ei kun se oli jo keväällä, ennen kuin puikot pääsi lomalle. Joskus kuitenkin. Neuloin lapaset Huopasesta ja annoin ne Ystävälle pesukoneessa huovutettavaksi (ei, ei meillä pyykkiä pyykkilaudalla pestä, meillä vain ei ole ihan sellaista "normiautomaattipesukonetta", muuten hyvä kone kylläkin 😁). Ystävä toi eilen lapaset takaisin. Pieni ropleemi vain: hän itse ei käytä lapasia, neuloo vain sukkia. Hän oletti mulla olevan pienemmät kädet kuin itsellään, joten lapaset on aavistuksen naftit mulle. Nyt mietin, antaisinko lapaset eteenpäin vai saisinko ne venymään jos kastelen ne? 

Jos kastelen, pitääkö ne kastella kylmässä, lämpimässä vai kuumassa vedessä? 
Tästä on nimittäin vuosia kun olen viimeksi tehnyt Huopasesta yhtään mitään.  Tällaiset niistä kuitenkin tuli, väri on aivan ihana. 

Että tällaista. 

Elämä nyt vaan ON tällaista. Elämää. Siihen kuuluu kaikenlaista. Eilen tuntui siltä, että koko kesä oli ihan pa... ja syksy jatkaa samaa linjaa. 

Mutta kun katson taaksepäin, on paljon hyviä päiviä, on paljon iloa ja naurua kaiken ikävän ja huolen keskellä. Tänään tuntuu siltä, että syksystäkin tulee varmasti hyvä - uskon vahvasti siihen, että jokainen meistä saa niin paljon kuin jaksaa kantaa. Me tehdään syksystä hyvä, ei anneta elämän rusentaa vaan olla toistemme tukena, turvana ja ilona niin paljon kuin tarvitaan 💗

Riesa on riesa, mutta uskon, että siitä saadaan ainakin jonkinlainen niskaote, kunhan hoitaja soittaa ja antaa "virallisesti" lääkärin ohjeet - olen ne jo kannasta nähnyt ja tiedän mitä on tulossa. Yritetään ainakin. 

🍄🍄🍄🍄🍄

Voisikohan sienen alla asua?

Jos lakin alle sammalikkoon

voisi laittaa räsymaton kirjavan

ja taivaansiniseksi katon maalata

- saisiko sienestä kodin silloin

keijuille, maahisille, menninkäisille?

Vai ottaisinko kimpaleen kullankeltaista voita

sipulin kanssa hetken itkisin.

Ne kantarellien kera pannulle panisin

ja herkun pyöräyttäisin. 

-070923 athenenoctua-