Viisi puuta nurin

Pu-tum. Siltä se kuulosti. Onneksi se myrsky ei sitten loppujen lopuksi tullutkaan kovin pahana tänne meille, sen verran tuuli, että tänäkin kesänä heitti meidän portailta ruohomaton pihalle. Niin käy joka kesä, rupesimme jo epäilemään sitäkin, että sillä on vaan halu lähteä kylille, muttei sitten kuitenkaan uskalla lähteä kotipihaa kauemmas. 

Vettä satoi vähän aikaa, mutta ei jaksanut kovin kauaa sitäkään. 

Mutta metsuri tuli keskiviikkoaamuna sovitusti ja ryhtyi hommiin. Ruusupuskani sai kyytiä 😥 Se on se, missä on semmoiset tummat lehdet ja ihanat pienet vaaleanpunaiset kukat. Se jota katselen aamuisin kun valmistan meille kahvit. Täytyy mennä katsomaan, voiko sitä enää pelastaa. 

Hevoskastanjakin sai vähän kyytiä, mutta se ei haittaa. Se oli iso ja vanha ja uusia taimia on pitkin takapihaa. 

Neljä puuta vuorollaan kaatui, ihan silleen rauhallisesti ja meni pätkiksi, sur-rur-rur. Sitten kuului se kamala mäjähdys. Ja hiljaisuus. Menin katsomaan keittiön ikkunasta. Outo näkymä, kun naapurin talon pääty näkyy niin selvästi, ja naapurin pihaankin näkyy nyt paremmin. Ja se puu. Siinä se pötkötti. Meidän tontilla, mutta ihan rajalla. Juuri sen näköisesti, että jos myrsky olisi sen kaatanut, niin sekä me, että naapuri oltaisiin saatu sydänkohtaus. Niin lähellä naapurin talon päätyä sen latva loppujen lopuksi kuitenkin näytti olevan. 
Ja se oli kuulemma sieltä tyvestä jo suht lahokin, vaikka latvapuolesta vielä terve. Nyt se on nurin ja pätkinä, nyt voi nukkua yöt rauhassa vaikka tulisi vähän kovempikin tuuli. 

Yhdestä kuusesta metsuri kysyi, kumman puolella rajaa se on; olisi kuulemma parempi sekin jossain välissä kaataa pois. Jäi niin yksin siihen seisoskelemaan, että tuuli sen voi kaataa. 

Vanha kunnon Posti yllätti. Lähetin paketin; maksoin itse kotona netissä ja tulostin itse liput ja laput, siis osoitelipukkeen. Ei kestänyt kuin kaksi päivää kun oli jo perillä noutopaikassa 😮
Mutta toimi se kyllä tuttuun tapaansakin. Mursu oli taas tehnyt tilauksen Virosta. Edellinenhän tuli suht ripeästi, kävi kyllä ottamassa vauhtia lajittelukeskuksesta, että saatiin R-kioskin automaatista kioskin kassalle... 
No, nyt pakettia ei näkynyt ei kuulunut. Ei tullut postilaatikkoon - johon se olisi mahtunutkin, mutta ei tullut sinne R-kioskiinkaan, ei automaattiin eikä kioskiin. Ei ollut seurantakoodia, kun tuli Virosta, niin ei voinut kysellä sen kummemmin peräänkään. Mutta yllätys yllätys! Eilenkö se oli, kun toimittajalta oli tullut sähköpostia, että lähetys on palautunut heille ja he palauttavat rahat Mursun tilille. Pahoittelujen kera, tietenkin. 

Ei vaan ymmärrä.

Kelan kanssa meni sutjakasti. Kerroin teille, että Kelalta saamani etuus oli päättymässä ja tein hakemuksen jatkosta. Liitteeksi piti saada se lääkärintodistus, jota en saanutkaan siltä omalta neurologilta, vaan piti varata aika terveyskeskuksesta. Ei hätää, sain ajan ja kirjoitin hakemuksen liitteeksi infon, että juu juu, lääkärintodistus tulee kun kerkiää. 
Kävin tohtorilla, nuorella mukavalla miehellä, juttelin hänen kanssaan tunnin, hän naputteli todistusta siinä samalla, luetutti sen ja kysyi haluanko sen itselleni vai lähettävätkö he sen sieltä suoraan. No mitäpä minä sillä, laittakaa menemään. 
Toisaalta, olisi ehkä pitänyt ottaa, olisin voinut kotona skannata sen ja laittaa vielä samana päivänä, mutta..... Odottelin ja odottelin, mutta ei näkynyt Kelan sivuilla mitään. Tuli sitten sen päivän aamu, jonka Kela oli antanut takarajaksi, eikä vieläkään näkynyt mitään. Voihan lupiinin kukka.... Ei muuta kuin soittamaan - numerosta vastasi nuorelta mieheltä kuulostava virkailija. Minä kerroin mikä oli murheena ja hän vielä tarkisti; ei näy lääkärintodistusta. "Laitetaan lisää aikaa ensi viikon perjantaihin, kyllä se sieltä varmaan tulee". No tulee se, minä menen sen huomenna hakemaan sieltä terveyskeskuksesta ja skannaan sen ite...
Hätähousuna kävin kuitenkin vielä iltapäivänä katsomassa OmaKelasta, että jos sittenkin.... että jos olikin vaan niin, että se oli tullut sen päivän postissa ja skannattu vasta iltapäivällä. Ja niinhän siinä oli käynyt. Ja "hidas Kela" oli käsitellyt hakemuksen niin, että sain päätöksen myönteisen "ylihuomenna".

Sitä minä vaan ihmettelen, että se on taas määräaikainen - miten ihmeessä ne kuvittelee, että tässä nyt joku ihmeparantuminen tapahtuminen tapahtuisi. Mutta, eipä tuo haittaa, ehkä muistan taas kolmen vuoden päästä. Ehkä en. 

Tänään tehtiin valkosipulikurkkuja. 

Aikaisemmin tehtiin tavallisia suolakurkkuja - kun ensin löydettiin avomaan kurkkuja. Ei nimittäin ollut ihan helppo juttu silloin, noin kuukausi sitten. 

Nyt ajettiin ensin suoraan sinne mistä kurkkuja viimeksikin lopulta löydettiin, mutta eihän niitä sitten sielläkään ollut! Voi pyhä sylvi sentään, miten hankalaa oli yksien kurkkujen ostaminen 😄 Mutta kun ei annettu periksi, niin nyt on monta purkkia kurkkuja. 

Mursu kävi tänään trimmeröimässä pihaa ja löysi sieltä tämmöisen kaverin: 

Matarakiitäjän toukka