Somea vai ei somea

Olin pitkään poissa sosiaalisesta mediasta kokonaan, tarkoittaa mun kohdalla facebookia ja instagramia. Onhan tämä blogikin sosiaalinen media, jotenkin en vain osaa sitä sellaiseksi mieltää, pidän tätä enemmän päiväkirjana, vain julkisena sellaisena. 

Instagramiin palasin silloin kun Poika lähti sinne vaihtoon, siis noin vuosi sitten, jotta voisin seurata elämäänsä siellä. Omia päivityksiä sinne rupesin tekemään vasta myöhemmin.
Tein myös toisen tilin tässä muutama viikko sitten, kirja-/lukutilin. Sen poistin eilen illalla. Jotenkin koin sen turhaksi. Voin jatkaa samojen lukijoiden tilejä "vanhalla" tililläni.
Facebookiin palasin joskus.. kai viime syksynä. Enimmäkseen siksi, kun tuntuu, että kaikki kylän ja kunnan ym. tapahtumat ja muut tiedotetaan siellä.
Mitään muuta siellä ei oikein tuntunut tapahtuvankaan. Kaikissa ryhmissä oli sama meno kuin ennenkin: riitely joka ikisestä asiasta.

Voin tarvittaessa riidellä Mursun kanssa tai vaikkapa tällä hetkellä oikean jalan isovarpaan kanssa, joka on ihan pahuksen kipeä a) kengän hangattua siihen rakon (kuka hölmö pitää kenkiä ilman sukkia 🙄) b) kynsi kasvaa molemmilta sivuilta ihon sisään. 
Pyysin jo Mursua ottamaan esiin hohtimet ja vetämään koko kynnen irti - se ei voi sattua enempää kuin mitä varpaaseen sattuu nyt 😥

Eilen oli lämmin päivä. Tapojemme mukaisesti ryhdyimme töihin ULKONA. Reippaasti raahasimme takapihalta kaadettujen puiden oksia ja risuja peräkärryyn, kaksi kärryllistä, ja vietiin ne kaatopaikalle. 
Aurinkoisena, lämpimänä päivänä on hyvä tehdä sellaisia töitä, missä varmasti tulee hiki..... 
No, tänään oltiin vähän fiksumpia ja jätettiin ulkohommat tekemättä, tai oikeastaan kaikki hommat tekemättä. Käytiin naapuri kirkonkylässä suuuuuressa varastomyymälässä katsomassa mitä siellä on ja siellähän oli, kaikkea. Vaikka mitä. Mursulle uudet henkselit.  Esimerkiksi.

Tuon puu-urakan lisäksi meillä olis hirvittävä jättipalsamiurakka 🤦‍♀️🤦‍♀️ Se kai on jo myöhäistä, ne on jo siementäneet sen mitä on siementäneet, on ryhdyttävä puuhaan heti keväällä ja koetettava päästä niistä eroon ensi keväänä. 
Ne innostui silloin kun kaadettiin ne kaksi isoa koivua ja niiden jäljiltä maa rikkoontui - siemenet oli olleet siellä syvällä maassa, kovan maanpinnan alla eikä kasvaneet, mutta kun traktori möyhi maata niin, sieltä ne sitten pääsi kasvamaan. Tekisi mieleni kirota.

Ja uusia raparpereita pitäisi istuttaa. Tein alkukesästä virheen, hölmö ja ahne kun olin. Meillä oli kolme raparperia, aika pieniä. Kahdesta otin KAIKKI varret ja hups heijaa, sinnehän ne sitten hävis koko raparperit. Ei ole enää kuin yksi pieni kitukasvuinen. On kai vähän ravinneköyhää maata kun ei kasva, joten hankitaan uudet raparperit ja ehkä siirretään se yksi vanhakin uuteen paikkaan. 

Ristipistotyö etenee: pöllö istuu jo oksalla. Viimeinen neljännes työstä on menossa - viimeistely tietenkin sitten vielä. Elokuuta on vielä kaksi viikkoa jäljellä ja olen asettanut tavoitteeksi saada pistelyn valmiiksi kuun loppuun. Sitten voisi kaivella puikot kesälomalta ja ruveta kuluttamaan lankavarastoa.
Tai ihan ensimmäiseksi opettelen parsimaan - harjoitusaineistoa riittää. 

 Kesän ensimmäinen ja ainoa heinäsirkka, jonka olen nähnyt.