Kun kerran on ompelukone, niin kyllähän sillä pitää ommella. Etenkin kun on ommeltavaa.
Mursun housut piti korjata. Kaksi tyynyä tai siis tyynyn päällistä olisi pitänyt ommella, että joskus olisi voinut yrittää vetoketjun ompelukin niihin.
Ja lopuksi olisin vielä päärmännyt (onko se oikea termi?) vohvelikankaan, jos vain olisin löytänyt sen, että olisin voinut tehdä siitä meille uusia astia- tai käsipyyhkeitä (meillä kun ei niitä olekaan..). Olisin koristellut ne, niin kuin koulussa alaluokilla koristeltiin ruokaliina, muistatteko?
Me tehtiin koulussa itsellemme ruokaliinat vohvelikankaasta, me kun syötiin luokissa. Pulpetti piti suojata sillä ruokaliinalla. Ruokaliina on hukkunut, mutta koska tykkäsin sen tekemisestä, niin - jos nyt oikein muistan - Äitirakas osti kotiin ison palan vohvelikangasta jonka koristelin. Sellaisen kylpypyyhkeen kokoisen. Kai sitä pyyhkeenä käytinkin. Nyt olen vuosia käyttänyt sitä "pehmusteena" ompelukoneen alla, sen kerran kun ompelen. Olenhan varmaan joskus kehunut itseäni, että olen reilu 30 vuotta sitten ihan OIKEASTI ommellut Pojalle vaatteita. Sittemmin vain korjannut.
Oli hieno ompelukonekin. Toyota. Ihan oikea sukukalleus. Se on alunperin ollut tätini ompelukone; hän on aina ollut kova ompelemaan. Hän ompeli lähes kaikki vaatteet itselleen ja kolmelle serkkutytölleni. Ostettuaan uuden ompelukoneen, hän antoi Toyotan Mummulle. Toyota surrutteli edelleen sutjakasti ja kun Mummu nukkui pois yli 26 vuotta sitten, minä sain Toyotan. Ja sillä ompelin vaikka mitä.
Kun A-noppi nukkui pois neljä vuotta sitten, olin kahden ompelukoneen loukussa. Kysyin sukulaisilta, olisiko jollain tarvetta ompelukoneelle, ja kas: tätini tyttärentytär oli kiinnostunut ompelemisesta ja niin Toyota palasi lähes juurilleen. Pappa lupasi puhdistaa ja huoltaa ompelukoneen ja siellä se nyt käy ja surraa kuin melkein uusi kone ainakin - melkein 50 vuotta vanha kone!
Ja mullakin on ompelukone. Oikein hyvä kone. Ompelin sillä joskus keväällä ne verhotkin, muistatteko? Ne jotka on vähän vinot - mutta sehän ei ole ompelukoneen vika. Olen ommellut muutakin. Opettelin puolaamisen ja kaikkea.
Koko kesä on mennyt "pitäis" ja "pitäis". Tänään otin itseäni niskasta kiinni, kun alkoi toi ristipisto vähän tökkiä. Ja noi tyynynpäälliset huutelee tossa printterin päällä, että ne pitäis ommella ja ne Mursun housutkin..
Ensimmäinen puolaus meni, sanonko mitä? Sen laitan lankarullan syyksi. Meillä kymmeniä semmoisia pienen pienen pieniä lankarullia - en tiedä mistä A-noppi oli ne saanut, mutta en tietenkään niitä poiskaan heittänyt. Ajattelin, että kaksi semmoista riittää niiden housujen korjaamiseen: toisen rullan puolaan alalangaksi ja toinen riittää ylälangaksi.
Tai no. Ei se sen lankarullan vika ollut. Minun vika.
En ollut laittanut lankaa oikein, kun rupesin puolaamaan. Se piti kiepauttaa - no kyllähän te ompelijat tiedätte. Minä luulin osaavani, enkä osannutkaan, eikä se lanka mennyt puolalle vaan osittain sen "tapin" ympärille. No se siitä lankarullasta. Ei tullut iso vahinko.
Sitten ymmärsin käyttöohjeen kuvan oikein ja yritin uudestaan. Alkoi hyvin ja sitten NAPS. Puolaus loppui. Ei suostunut jatkumaan. Ei millään. Mursukin tuli tutkimaan. Ja todettiin, että siinä on vika, siinä puolaussysteemissä. Huokaus.
Hetken puolaa tutkittuani tulin siihen tulokseen, että siinä on lankaa sen verran, että saan housut korjattua - JES! Ei tarvitse turvautua käsin ompeluun. Homma hoitui, housut on nyt ehjät.
Ja jos ei vielä tähän mennessä ole ketään hymyilyttänyt, niin luulen, että nyt hymyilyttää.
Siis olen ommellut. OIKEITA vaatteita.
Ajattelin tänään, että sitä lankaa on vielä sen verran, että voin ommella edes toisen tyynyn päällisen, että voin huuhtoa siitä kirjontamerkinnät pois.
Ja siinä sitten kun asettelen sitä kangasta siihen paininjalan alle ja katselen sitä levyä, jossa on viivoja ja numeroita, niin tajuan mitä varten ne viivat ja numerot siinä levyssä on 🤦♀️🤦♀️🙈🙈
Tai siis, että niillä on joku käyttökin, jotain virkaa niillä on.
Voi hyvänen aika.
No, mä olinkin kyllä koulussa käsitöissä aika huono.
Niin ja joo. Se lanka loppui. Tyynyliinat on kesken, vohvelikangas etsimättä. Mietinnässä on, kannattaako ompelukone viedä huoltoon, kun on ystäviä joilla on ompelukone ja jotka auttaa ja onhan meidän kirjastossakin ompelukone, jota voi lainata. Ja eiköhän Äitirakaskin auta tarvittaessa 💗
Kuka muu muka?
Muistan, että äiti osti minullekin lisää vohvelikangasta kotiin, kun tykästyin niihin koulun pyyheliinojen tekoon. Olen vielä joskus aikuisenakin tehnyt muutamia ja mökillä näkyy roikkuvan ne vanhemmilleni lahjaksi tekemät pyyhkeet keittiön naulassa :)
VastaaPoistaJos koneet ei toimi, se vie viimeisenkin innon tehdä jotain. Ompelu on muutenkin sellaista puuskaista juttua ainakin minulla. Menee pitkä aika, kun ei tee yhtään mieli ommella ja sitten yht´äkkiä tulee kauhea tarve ommella. Tyynyliinoja olen ollut tekevinäni jo aika pitkään, ilman tulosta. Olen kaivellut kaikki kankaatkin ja nostellut potentiaaliset tyynyliinakankaat pöydälle, vain seisottaakseni niitä siinä puoli vuotta pöytää täyttämässä ;D Äskettäin ostin jopa yhden uuden kankaan!
Korjaaminen on todella ärsyttävää. Vaikka olisi ihan pieni ja helppo juttukin, niin aina ärsyttää aloittaa.
Parasta on kuitenkin se, että on ideoita ja halua kokeilla ja yrittää! :) Joskus voi onnistaa!
Mun ompelukset "onneksi" on juurikin korjauksia ja jotain verhon ompeluksia silloin tällöin (parinkymmenen vuoden välein 😏)
PoistaMutta olisi se silti kiva kun olisi oma toimiva kone, jonka voisi ottaa esille silloin kun se vähäinenkin ompelu-into tulee.
Mutta onneksi on kirjasto ja siellä meidän saumuri ja jonkun muun ompelukone lainattavissa 👍
Minulla on tällä hetkellä neljä (4!) ompelukonetta!!! Kolme olen hajottanut: yhden itselle ostetun (ostettiin hajonneen tilalle!), yhden lasten isän äidin jäämistöstä minulle tuodun (se oli kyllä ollut jossain vitillä varastossa vuosikausia, yksi itseoppinut ompelukonekorjaaja oli raapinut siitä likaa ja muutenkin "korjannut" sen, taisi se pari puseroa ommella, ennenkuin jumittui totaalisesti), yhden osti ystävältä, joka ei sitä tarvinnut (se pelitti pari vuotta ennenkuin jumittui totaalisesti) ja sitten on oma halpis, joka toistaiseksi nakuttaa ihan hyvin. Että jos kaipaat koneen jumittajaa, käänny luottamuksella puoleeni. Pitäisi saada nuo kolme tuolta kellarista kuskatuksi Sorttiasemalle.
VastaaPoistaKiitos tarjouksesta Olifantti, luulen kuitenkin, että selviän laitteen kuin laitteen jumittamisesta omin käsin 😂
PoistaJos jokin pitää saada irti, eikä ole niin väliä meneekö se rikki, niin silloin voi kääntyä mun puoleen... Mursu aikanaan osti nahan kaiverrukseen tarkoitetun kaiverrusveitsen ja postista haettuamme avasin paketin jo matkalla "saanko katsoa tätä" - tutkailin sitä hetken... "kuuluuko tän lähteä irti...?" NO EI! "ai jaa... tää meni sitten vissiin rikki.. sori, mä ostan sulle uuden"
Opin kyllä kerrasta. Jos en saa jotain irti tai auki, annan aika helposti periksi, ihan vain siksi, etten riko sitä.
Mutta kassillisella ruisleipää saan varmaan ompelutettua nuo tyynyt ja vetoketjutkin niihin, jos oikein nätisti pyydän 😊
Mun ompelukone on vasta vajaat 40-vuotias, kerran huollossa käynyt, mutta vähällä käytöllä se onkin ollut. Me ei oikein tulla toimeen keskenämme, mun verenpaineet on koville heti kun istun sen ääreen. Yksi koiran haalari on siinä ollut reilun vuoden keskentekoisena.
VastaaPoistaMeillä olis tuossa kyllä yksi tosi vanha ompelukone, en edes tiedä sen ikää. Se on oikeasti Mursun ompelukone, toimii kyllä, mutta ei sillä ole ommeltu kuin sen verran, että on kokeiltu.
PoistaTori.fi:stä ostettiin "hyvään kotiin", talteen ettei sitä hävitetä.
Mulla on halppis Singer marketista. Perintö ”Tikkakoski” meni veljentytölle pöydäksi. Vaikka Tikka tikkasi tarkasti. Nykyään tulee ommeltua tosia vähän, enkä koskaan ole ollut mikään virtuoosi. Housut oon lyhentänyt sujuvasti (enää en suostu :)) ja perus simppelit verhot, tyynyt yms.
VastaaPoistaOi, vohvelikangas ja kirjailu. Se oli huippua, muistelen… tai sitten aika on kullannut muistot 😀
Meillä oli sellainen vanha poljettava Singer - joka varmaan olisi sekin ommellut nuo tyynynpäälliset ja sen vohvelikankaan. Yritettiin sitä lähes ilmaiseksi antaa pois, kun vain joku olisi hakenut, mutta ei kelvannut. Sitten otettiin kone pois ja jätettiin pelkkä pöytä odottamaan jatkojalostusta. Jonain päivänä.
PoistaNyt mietin, että ehkä haen jonain päivänä kirjastosta ompelukoneen lainaan.
Mä mietin kanssa, että onko aika kullannut mun muistot vai onko vohvelikankaan kirjailu niin kivaa kuin muistan? Mulla on niin paljon kirjoja, siis kirjontaan liittyviä, että niistä löytyy erilaisia mallejakin ja siinä mun isossa pyyhkeessäkin on montaa erilaista kirjonta mallia, että ei tarvia ihan vaan "suoraa ommelta" tehdä 😉😅
Oi - ei uskoisi kun tämän päivän Repolaista seuraa, että on aikanaan ommellut oman häämekkonsakin ja kahdelle ensimmäiselle lapselle lähes kaikki vaatteet.... välillä ompelu jo kihelmöi, mutta rakas saumuri oli kirjaimellisesti päässyt KUIVUMAAN, huolto maksoi maltaita ja totesivat,etteivät saa kuntoon, kun niin pahasti olin hylännyt ilman öljyjä...
VastaaPoistaOmpelukonetta olen kyllä muistanut sitten öljytä ihan vaan ompelemattakin.. on sellainen retro-Singer 80-luvun alusta, oli oikein Promalli siihen aikaan, kun puolaa suoraan alalangan sinne alapesään...
Proosta ei paljon apuja... kun se saumuri oli niin kätevä varsinkin joustavien kankaiden kanssa... monasti pohtinut uuden hankkimista, mutta... johonkin muuhun aina aikani tuhtannut.... Jos tulee kimppatarjous saumurista ja lisäajasta samassa paketissa, niin siihen Repolainen tarttuu!! Mut ostin jo villasukkalangat.... syksykö tulossa....
Vau, häämekko! Sä olet todella velho!
PoistaMä löysin liikkeen tästä meidän "kultaisen kolmion" yhdestä kulmasta eli riittää kun ajellaan koneen kanssa ruokakauppaan isommalle kirkolle ja viedään se samalla, lähettävät sitten minne lähettävät tarkistettavaksi. Tekevät arvion kannattaako huoltaa/korjata ja mitä maksaa, katson sitten onko sen arvoista mun ompelutarpeillal
Silloin ekana kesänä kun tänne muutettiin, niin meidän oman kunnan kirjasto keräili kaikenlaista tavaraa lainattavaksi ja meiltä lähti sinne akkuporakone ja saumuri. Siellä ne ovat lainattavina - siellä on ihan hirveästi tavaraa; retkeilytavaraa, työkaluja ja vaikka mitä. Aivan mahtava "kokeilu" joka näyttää tulleen jäädäkseen, koska on nyt jo neljä vuotta ollut ja tavaroita on lainattu ahkerasti.
Ajattele; haluat lähteä lasten kanssa viikonlopuksi telttaretkelle, mutta ei ole telttaa eikä trangiaa yms. - tadaa - apu löytyy kirjastosta! Ei tarvitse ostaa yhden viikonlopun takia, jos ei niille sitten olekaan käyttöä sen enempää.
Wau - ei meidän kirjastosta saa lainaan kuin kävelysauvoja kirjojen, musiikin ja leffojen lisäksi.
PoistaKommentoin tähän samaan uutta postaustasi.... minunkin yöpöydälle tuli jo kirja.... kukaan ei ole vaan avannut sitä vielä!
Elokuun ehtoolle elämää iloineen.
Mun oli ihan pakko mennä itsekin vielä katsomaan meidän kirjaston esinelainojen tarjontaa, että voin vähän elvistellä sillä 😎 - listahan löytyy mm. meidän kunnan sivujen kautta.
PoistaSieltä voi lainata vaikka höyrypesurin, kasvikuivurin, mehumaija, mehulingon, jäätelökoneen, ukulelen... ja SOUTUVENEEN 😅 (tietenkin, kun vettä on kirjaston kummankin puolen...)
Possukin on tehnyt aikanaan ruokaliinan. Possu on myös kokeillut huonoin menestyksin ompelukonetta. Possu ei ikinä oppinut laittamaan lankoja koneeseen. Opettaja totesikin tuskastuneena Possun jälleen kerran kysyessä neuvoa, että vika on koneen ja tuolin välissä!
VastaaPoistaTuollaiset käsityönopettajat on just niitä, jotka saa tapettua sen vähäisenkin innon tehdä käsitöitä :( Onneksi oli mummu, joka opetti neulomaan (kutomaan) ja äiti virkkaamaan.
Poista