Äitirakas palautti puolestani yhden kirjan omaan kirjastoonsa - tai siis oman kotikuntansa kirjastoon. Ei heillä ihan sellaista kirjasto-kirjastoa ole, vaikka paljon kirjoja onkin, joita Äitiltä sitten kuskaan meille periaatteella "ei tartte palauttaa".
Häneltä oli kadonnut vanha kirjastokortti, kun ei ollut sitä pitkään aikaan tarvinut, juurikin siitä syystä, että meidän kaupunkikodin tyhjennyksessä oli myös kirjahylly hyvin pitkälti tyhjennetty heille.
Nyt kirjastossa käydessään hän oli kysynyt, josko saisi uuden kortin ja olihan se järjestynyt. Voi miten kaunis kortti heidän kirjastossaan onkaan!
Siitä innostuneena rupesin etsimään netistä, millainen kirjastokortti mahtaa olla meidän kunnassa - vanha kortti kun käy hyvin laajalla alueella, yli 20 kirjastossa. En löytänyt, mutta löysin paljon kirjastokortteja, ehkä käytöstä poistettuja ehkä vielä käytössä olevia. Siis ulkonäöltään, tarkoitan.
Niistä korteista tuli mieleen; millainen kirjastokortti sinulla on?
Minulla ei ole oman kunnan kirjaston korttia, juuri siksi kun tuo vanha kortti kelpaa kaikkiin kolmeen yhtä lähellä olevaan kirjastoon. Sekään ei ollut entisen kotikaupungin kortti, se kun oli sellainen tylsä: ei mitään kuvaa, vähän vain väriä ja kirjaston nimi.
Käytössä oli jo silloin ja on edelleen naapurikunnan kirjastokortti, jossa on minusta hieno kuva:
Tuon kortin lisäksi minulla Isolta Kirkolta Oodista saamani Lasten kirjastokortti
Kävin tutustumassa Oodiin vähän sen jälkeen kun se oli avattu ja näin infotiskillä tuon ihanan kirjastokortin "se on kyllä oikeastaan lasten.. mutta mitä sen on väliä, voin mä sen sulle antaa 😀"
Mutta Suomen Kirjastomuseosta löytyi kaikenlaisia kirjastokortteja ja yksi jonka tietenkin haluaisin: Nilsiän kirjaston kirjastokortin - jos siellä vielä tällainen on 😄😄 Tämähän olisi aivan huippumakee kortti, kuljettaisin mukanani ihan vain omaksi ilokseni, vaikka se ei täällä meillä toimisikaan.
Missä ajoit kirjastokorttisi? Ajoin omani Jyväskyläsä, tuli aikoinaan uusi keskuskirjasto JKL:n keskustaan ja siellä sitten pyörittiin orpona kun yhtäkkiä oman kunnan pikkukirjasto olisi mennyt tähän isoon sata kertaa. Koirien ajo- tai siis -pitokortti pitäisi olla, sillee et joutuisi sellaisen käymään ennen kuin saisi elukan omakseen. Lastenajokortti vielä parempi;D
VastaaPoistaJos ihan tarkkoja ollaan, sain ensimmäisen kirjastokortin aikanaan täällä kotikunnassa, naapurikylän kansakoulun ekaluokan toisella tai kolmannella viikolla, kun olin oppinut lukemaan. Kortti oli pahvinen, jossa oli oma numero ja johon merkittiin jokaisen lainatun kirjan numero ja vastaavasti kirjan korttiin laitettiin se sinun kortin numero. Meillä oli siis koulussa oma kirjasto.
PoistaKirjastoauton toimintaa en muista 🤔
Kaupunkiin muutettuamme sain "ihan oikean" kortin (yhtä oikea se koulun korttikin oli) lastenkirjastosta, jossa kävin usein ruokatunnilla.
Koirien- ja lastenajokortit on loistoidea 👏
Minä ajoin oman kirjastokorttini Pohjois-Karjalassa, nykyisin se on kirkkaan vihreä. Toinen kortti on kotikaupungista eikä siinä ole mitään kuvaa, mutta se on kirkkaan fuksianpunainen, joten löytyy lompakon korttisekamelskasta helposti. Oi, niitä aikoja, jolloin kirkajstokortissa oli neljä numeroa, jotka virkailija kirjoitti kirjan taskussa olevaan korttiin lainaustiskillä. Kun tiesi kaverin numeron, oli hauskaa lukea samaa kirjaa. T Saukkis
VastaaPoistaJa pienellä leimasilla opettaja laittoi korttiin palautuspäivän 😊
PoistaKoulun kirjasto oli meillä eka-tokaluokan luokassa ja isot pojat kuudennelta luokalta tuli joka toinen perjantai klo 13 nostamaan isot (3 tai 4) ovet pois paikaltaan ja niiden takaa paljastui valtava aarre!
Hirveen tylsiä läpyköitä on mun kortit olleet. Tämä nykyinen on hienoin mitä on ikinä ollu, ja nythän tämäkin on vanhaa mallia [ https://images.cdn.yle.fi/image/upload/w_1200,h_786,ar_1.5263592004776,dpr_1,c_fill,g_faces/q_auto:eco,f_auto,fl_lossy/13-3-10992915 ]
VastaaPoistaHieno kortti sinulla, verrattuna niihin kahteen korttiin jotka minulla oli aikaisemmin aikaisemmin "omasta kirjastosta", toinen oli puna-valkoinen viivakoodilla, jos oikein muistan ja toinen oli sellainen sinisävyinen missä vain luki kirjaston nimi. Tylsä.
PoistaVielä en ole saanut selvitettyä, kannattaako hankkia uutta korttia ;)
Nykyisin aika vähän käyn kirjastossa. Lähinnä etsin sieltä jotain luettavaa tuonne palvelutalon lukutunnille. On nimittäin hyllyssäni lukemattomia kirjoja. Ekan kirjastokortin sain kansakoulun ekalla. Sen jälkeen on aina kortti ollut ja käytettykin paljon. Kovin ovat ankeita olleet kuten tämä nykyinenkin.
VastaaPoistaRehellisesti sanottuna minunkin kirjastokortin käyttö on vähentynyt, kun käytössä on Celia - ja Äitin "kirjasto". Käsityökirjoja tulee haettua ja joitain uutuuksia, kun vie aina aikansa ennen kun ne ilmestyvät Celiaan kuunneltavaksi.
PoistaPossu on keräillyt kirjastokortteja, ja Possulla on niitä monta. Niitä on nykyisin hienoja. :)
VastaaPoistaNiin on, tosi hienoja! Kävin torstaina oman kunnan kirjastossa, mutta se ei ollutkaan vielä auki, vain omatoimikirjasto oli käytössä ja sain vain palautettua yhden kirjan - en edes lainattua kirjaa jota olin ajatellut, kun en muistanut kuin kirjan nimen, en kirjailijaa lainkaan. Enkä tiennyt missä kirjastossa on tietokone, jolta voin etsiä kirjoja, palautuskoneet vain löysin. "nolottaa"
PoistaTäytyy mennä joku kerta ihan oikein kunnon ajan kanssa sinne, aukioloaikana.