Sunnuntai-illan sulkeiset

Pöllönkulmalla on joka toinen sunnuntai-ilta Mursun ja Pöllön lääkesulkeiset. Jos kaikki pillerit pistettäisiin samaan kasaan, niistä tulisi melkoinen läjä, mahtaisivatko mahtua litran maitopurkkiin yhdessä. Samaan läjään laitetaan vitamiinit ja siinä on siis kahden viikon lääkkeet, jotka jaetaan dosetteihin. Helppoa elämää aina kaksi viikkoa kerrallaan ja voi lähteä reissuun, kun ottaa vain dosetin mukaan.
Muistan kun 10 vuotta sitten Mursu tuli hakemaan mua sairaalasta ja hoitaja tuli lääkelistan kanssa istumaan sängylle mun viereen ja rupesi selittämään, miten ja milloin mitäkin lääkettä otetaan. Katsoin listaa ihan kuin siinä olisi ollut jotain hieroglyfeja - en ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Pyysin hoitajaan odottamaan hetken, kunnes Mursu tulee ulkoa ja selvittämään sisällön Mursulle, joka sitten ensimmäiset kuukaudet huolehti siitä, että lääkkeet tulee syötyä oikein :) 
Sellainen muistonpätkä Riesan alkutaipaleelta. 

Menneellä viikolla olin, melkein koko viikon, Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luona. Menin sinne vähän niin kuin kassialmana, vein mukanani kaksi isoa kassillista pyyhkeitä ja lakanoita ja nätisti (yritin ainakin) pyysin, että josko ne voisi siellä meidän konetta isommalla koneella pestä. Ja vaikka oli vesisadetta luvattu jo keskiviikoksi, niin kauniisti paistoi aurinko ja sopivasti tuuli leyhytteli puiden latvoja ja pyykkejä, että kaikki saatiin kuivaksikin. 
Illalla lähdin mukaan rannalle ruikuttamaan, kun siellä oli muutama meloja. Että teki mieli mennä vesille. Silittelin sitä mun Äitirakkaalle antamaani kajakkia ja lupasin, että joku kerta vielä menen ja kokeilen, osaanko vielä meloa. 

Torstaina ajeltiin isolle kirkolle Täti Tomeran luo, sinne kokoonnuttiin "omalla pienellä porukalla" ja lähdettiin sitten hautajaisiin. Oli kaunis ja koskettava tilaisuus ja kaikesta surusta huolimatta muiden sukulaisten tapaaminen oli mukavaa. 
Ihmettelette varmaan, miksi luulen tämän teitä kiinnostavan. Niin... Ei tilaisuutta, jossa Pöllö yrittää käyttäytyä ja jossa sitten sattuu ja tapahtuu. Tai itse tilaisuudessa ei sattunut mitään, kaikki sujui oikein hienosti, osasin käyttäytyä. 
Osasin laskeakin: jos on kaksi autoa ja toinen lähtee pois eikä sen kyytiin mene ketään kuskin lisäksi, toiseen autoon jää kuusi henkeä. Ilmoitin lähteväni auton A kyydissä - pärjään kyllä yksin sen aikaa kun muut tulevat. Autoa A ajoi serkkuni.
Ennen kuin pääsimme edes autoon tajusin, että puhelimeni on autossa B. Noh, olkoon. 
Serkku sanoi soittavansa äidilleen (Täti Tomera), että muistavat ottaa sen puhelimen sieltä autosta - TT ei vastannut. Päästyämme perille, selvisi miksi hän ei vastannut: puhelin oli kotona! 
Sanoin, että soita Äitirakkaalle ja annoin numeron - hän ei vastannut, koska puhelin oli äänettömällä. Noh, ei se mitään, pärjään kyllä, mene jo, heippa. 
Heittäydyin sohvalle pitkäkseni - kunnes jossain soi puhelin... Äitirakkaan laukku? Ei... toisen tädin laukku; siellä soi puhelin: serkku soittaa, mutta EN OSANNUT KÄYTTÄÄ PUHELINTA :)
Takaisin sohvalle - kunnes soi ovikello. No nyt ne tulee... Ei, oven takana on minulle tuntematon mies joka kysyy
- Oletko sinä xxx?
- Eeen.. Olen Pöllö.
- Tiedätkö kenen tuo auto on? Tuo on mun paikka.
- Joo, se on Täti Tomeran siskon. Mä olen saanut sen käsityksen, että siihen oli lupa pysäköidä..
- Ah, joo, ei se mitään.... Mä ajoin auton tohon mun äidin paikalle.
Ja sitten käytiin asiaa läpi - kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä :)  Asia selvä
Takaisin sohvalle, kunnes soi taas ovikello :D
Oven takana oli viimein Äitirakas, Täti Tomera, enot ja toinenkin täti. Ja se mun puhelin! Joka oli äänettömällä ja johon myös oli joku seurueesta yrittänyt soittaa..
Mutta kuka muu muka? Vain Pöllö. Tai joku seurueeseensa kuuluva. 
Voin vaan kertoa teille, että meidän kanssa ei tule tylsää. Koskaan. Missään. 
Isotäti varmaan istui pilven reunalla miehensä ja sisarustensa ja meidän mummun kanssa ja nauroi ja pyöritteli päätään; kyllä nuo pärjää, on ne välillä vähän toheloita, mutta kyllä ne pärjää. 

Että semmoinen reissu taas tällä kertaa. 

Kuningatar Elisabetille olen vähän mustis. Hän sai juoda iltapäiväteetä Karhuherra Paddingtonin kanssa. Minäkin haluaisin. 

Onnellisen kodin kukkia on piha taas täynnä. 





Kommentit

  1. Voi sun kanssa! ;D Kiitos kun jaoit, vähemmästäkin naurattaa kun Pö-Lö seikailee <3

    VastaaPoista
  2. Osaan se minäkin, korjaisin tuosta seikkailla-sanasta juuri toisen k:n pois ja painoin julkaise -nappia onnellisena ;DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Äitirakkaan kanssa motto: "Mistäs sitä sitten puhuttais, jos ei koskaan mitään sattuis"
      Se on hyvä, että sultakin onnistuu nuo pikkukämmit silloin tällöin ;)
      Pitää elää tosissaan, mutta ei elämää pidä ottaa aina tosissaan :D

      Poista
  3. Possullakin on muutama lääke. Aamulla ja illalla. Possulla on dosetti. Ja kerran viikossa Possu jakaa lääkkeet dosettiin.
    Kerran eräässä hoivakodissa käydessään, Possu näki siellä hoitajankopin ikkunassa lapun . " HILJAISUUS! Lääkkeidenjako!" Ihan ymmärrettävää, mutta kuitenkin se jotenkin huvitti Possun outoa mieltä. Itse asiassa Possukin haluaisi sellaisen kyltin. Sen voisi laittaa aina ulko-oveen silloin kun aloittaa lääkkeiden annostelun ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollainen kyltti olisi kyllä hyvä - me voitaisiin meillä laittaa Mursun ja Pöllön välille. Tai "Puhuminen kielletty"

      Poista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)