Tulin surulliseksi

Tällö kertaa on kaksi aihetta joista kirjoittaa. Mietin pitkään kummasta aloittaisin ja päädyin tähän järjestykseen - siksi otsikko. 

Tulin surulliseksi. Kahdestakin syystä. Molemmat aiheuttivat silmien vakavan kostumisen ja lähes raivokohtauksen. Sen jälkeen pohdintaa, miksi meistä ihmisistä on tullut tällaisia.
Viikonloppuna Ilta-Sanomissa oli artikkeli (linkki artikkeliin lopussa) Elisasta, joka sai lauantaina epilepsiakohtauksen kauppakeskus Jumbossa, jossa hän oli alakouluikäisen poikansa kanssa. Äidin alkavasta kohtauksesta hämmentynyt poika oli yrittänyt saada apua ohikulkijoilta; pyytänyt soittamaan hätäkeskukseen. IHMISET VAIN KÄVELIVÄT OHITSE, noteeraamatta apua pyytävää poikaa! Onneksi tavaratalon työntekijä oli nähnyt tilanteen ja rientänyt apuun.

MIKÄ meitä ihmisiä vaivaa? Me emme näe hädässä olevaa läheistä - emme edes lasta, joka pyytää apua? Kävelemme ohitse pysähtymättä, hätistelemme avunpyytäjän pois kuin kiusallisen hyttysen? Johtuuko se siitä, että pelkäämme? Pelkäämme, että meitä voidaan syyttää jostain, mitä emme ole tehneet? Tai että sairaus tai likaisuus tai muu tarttuu? 

Pieni poika sai apua äidilleen, Elisa sai apua ja nyt kaikki on hyvin. 
Olen pyytänyt ennenkin ja pyydän uudestaan:

ETHÄN SINÄ KÄVELE OHI, APUSI VOI PELASTAA HENGEN 💗

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008866012.html

                                                         💗💗💗💗💗💗💗💗

Mutta tämän herran/rouvan asuntonäytössä käynnistä sen sijaan tulin iloiseksi. Pariskunta istuskeli tuossa meidän mattotelineellä, mutta toinen ehti lennähtää pois, ennen kuin sain kuvan (ikkunan läpi, siksi huono kuva)

Haarapääskypariskunta vietti pari tuntia tuossa meidän pienen tuvan etupuolella, katon alla etsien itselleen kotia. Ensin olimme sitä mieltä, että ehei, ei käy, mutta sitten tultiin siihen tulokseen, että jos pitävät huolen pesästään ja tulevista lapsistaan, niin saavat vuokrata siitä asunnon. Mutta lapsia ei saa hylätä. 
Jotain kränää taisi kuitenkin tulla herra Harakan ja herra Fasaanin kanssa, sillä vuokrasopimusta ei sitten tehtykään. Herra Fasaani kyllä säikäytti KAIKKI elävät olennot muutaman kymmenen metrin päässä kulkiessaan meidän olohuoneen avoimen tuuletusikkunan alta ja rääkäistessään siinä - ainakin Mursu oli säikähtänyt niin, että oli hypännyt puoli metriä sohvalta ylös! Ja naapurin Kapua ei ole näkynyt sen jälkeen... Minä en sitä kuullut, kun välissä oli pari seinää ja veranta. 

Mutta sen päiväinen sirkutus on kuulunut illalla, päivällä ja aamulla että kyllä meillä lintuja täällä on, vaikka pesäpönttöjä ja pesäpuitakin on vähemmän kuin ennen. 

Tästä hauskuudesta oli otettava kuva kun olin viime viikolla siellä Äitirakkaan ja Tunturiruipelon luona. Itikoita ei ole aiemmin ollut, mutta äsken niitä oli kun käytiin lakaisemassa pihaa. Ihan oikein harjan ja rikkalapion kanssa. Siitä sitten seuraavalla kerralla - että on jotain kirjoiteltavaa sittenkin. 





Kommentit

  1. Ihmiset on...hmph! ;(
    Mitäs muuten tykkäsit Aksu-kissasta? Vai ei Pöllön pesä kelvannut, nirsoja lintuja ;D Torstaina taas runoilua... .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin olen pettynyt taas ihmisiin, monestakin syystä, mutta samaa on sanottava siitä joka katsoo peilistä :)
      Tykkäsin Aksusta, hihittelin sen touhuille, mutta sillä oli kyllä muutamia hyviä ajatuksiakin.
      Atukin tarina oli kaunis; surullinen ja kaunis. Kiitos - en ole tainnut muistaa edes kiittää lahjastasi.

      Poista
    2. Ethän ole enää surullinen, Sus' ei kestä surullista Pö-Löä, tulen ja alan hovinarriksi niin saadaan Pöllö hymyilemään, mitääh? ;DD
      Diudiu, olipa kerran ruotsalainen..höh, ei vielä tullut mitään hauskaa, miksi pöllö nauraa? ..ja norjalainen ja suomalainen. Eii..ei vieläkään,..mä sanon sit, okei? hihi! ne meni saunaan..- Ja pani LAUKUN NAULAAN???? Onks tää se onks tää se...(huoh)

      Poista
    3. Kiitos Sus' 🤗 - nyt naurattaa 😂😂
      Pö-Lö on iloinen: huomenna tulee vieraita, olen saanut siivottua, käytiin katselemassa kesäiltaa. Kyläkauppa täytti 60 vuotta ja on best - koko maan 19 paras K-kauppa ja oman alueen paras 👏🥇👏 Eikä suotta! Niin ja hain jätskiautolta jätskiä 😂

      Poista
  2. Minä tulin tuosta artikkelista surulliseksi myös. Ja Kirjastolehden kirjoituksesta, kuinka sodissa tuhotaan kirjastoja (Ukraina Herson ja Bosnian sodassa Sarajevo). En voi ymmärtää!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3
      Tätä maailmaa ei voi enää ymmärtää lainkaan :(

      Poista
  3. Ihmisten välinpitämättömyys on surullista ja syyt taustalla moninaiset… itsekkyys, pelko ja varmasti kasvavassa määrin aito välinpitämättömyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa - ja pelko on varmasti yksi iso asia tänä päivänä, mikä saa ihmiset välttelemään toisen ihmisen koskettamista, vieraan ihmisen kanssa puhumista: niin helposti "joku näkee miten se teki sitä tai teki tätä lapselle/nuorelle" - vaikka kyse tosiaan olisi vain auttamisesta, kysymyksestä "tarvitsetko apua"

      Poista
  4. En halunnut edes lukea tuota Jumbojuttua, pisti niin vihaksi. Mutta niin harmittaa kovin sekin, että hyttysiä on ihan liikaa tänä kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin noh... Nyt ei ole tarkoitus olla ilkeä eikä loukata, mutta voihan asioita noinkin toki käsitellä. Minä näen tuonkin jonkinlaisena välinpitämättömyytenä; lehden otsikko kun ei kertonut tapahtuneesta mitään muuta kuin, että ko. henkilö sai epilepsiakohtauksen.

      Hyttysten määrään auttaa ainakin jonkin verran se, kun koettaa pitää huolen siitä, että pihalla on mahdollisimman vähän seisovaa vettä. Esim. sadevesitynnyreiden päälle hyttys-/ötökkäsuoja ja pitää tynnyrin vähän vajaana, ettei vesi osu suojaan. Ja jos haluaa pitää juomavettä linnuille ja muille eläimille, pitää sen puhtaana ja raikkaana. Näin hyttyset ei pääse munimaan eikä hyttyset pääse lisääntymään.

      Poista
    2. Tunnelieläinten rankkuusrinnastukset ovat aivan omaa luokkaansa. Hyttysten ainoa hyvä puoli on että niitä tappaessa voi päästää mielikuvituksen vapaaksi ja hymyillä julmasti ;DD, luvan kansssa! Hihihihhi..

      Poista
    3. Välitän itsestäni, siksi jätän ikävyydet lukematta. Tiedän, että ne sitten pyörii mun mielessä yötäpäivää, ja tottapuhuen ihan tarpeeksi on taas asioita, jotka vetää mieltä matalaksi.

      Meillä oli ihan hitokseen hyttysiä, kun oli se suihkulähde! Onneksi kaivettiin pois. On vaan tällanen seutu, että lähteitä ja lampia on lähimaastossa, niitä ei voi oikeen mennä kuivattaan :)

      Poista
  5. Välinpitämättömyys on surullista. Onneksi kuitenkin löytyy myös niitä välittäviä ihmisiä. Ehkä sitä helpommin, mitä pienempi paikkakunta, väittää Possu, ja arvelee, että Possun paikkakunnalla ei olisi kävelty ohi...Possulla sen sijaan oli vähän ikävämpiä naapureita, kuin Pöllöllä... nimittäin ampiaispesä ihan oven vieressä pihavaloon rakennettuna!! Onneksi naapuri auttoi ja hävitti sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Possu on varmasti oikeassa; mitä pienempi paikkakunta, sitä helpommin apua saa. Ja vaikkapa täällä meillä aina löytyy joku joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun joka sitten tuntee Mursun jolle ilmoittaa, jos Pöllön siivet ei kanna.
      Mutta nuo Possun naapurit ei ole kivoja, en tykkäis kyllä yhtään tuollaisista. Joku pörriäinen yritti livahtaa meille sisään kun tultiin saunasta, luuli ettei huomattais.
      Onneksi sulla oli auttavainen naapuri.

      Poista
  6. Sujen parvekkeen ylärakenteissa, katon rajassa on kans' luvaton vuokralaiskasarmi, oikea slummialue päätellen ajoittaisesta ankaran vihaisesta pörinästä. vai kuuntelevatko Erdogänin.. hmm.. Irtokäämin? ;D propagandaa Suomesta ja pahastuneina pörisevät?
    Ensin ahisti ja pelotti, sitten tajusin että vähät välittävät ja reittinsä kulkee ylhäällä joten annoin olla. Vaan on osa niistä kyllä julman kokoisia, siivekkäitä, huumepiikkiperseisiä peukalonpäitä!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Jätäthän viestin käynnistäsi - tulisin mielelläni vastavierailulle :)