Helle ahistaa ja Riesa riivaa

Otsikosta huolimatta iloa tuottaa monikin asia.

Tarkistuslaskennan mukaan lentoon lähtöön on alle 50 päivää - geologia ja ötökkätutkijaa on jo hirrrrveä ikävä. Lähetin heille tänään Keijo Kiiltomadon kuvan ja sain vastaukseksi, että jossain siellä päin on alue, jossa on tuhansia kiiltomatoja. Pääsisinköhän näkemään. Nekin. 

Mun toivomuslistani missä käytäisiin, on jo täynnä :)

Riesa riivaa. Me ei tykätä helteestä ja sen takia me otetaan matsia harva se päivä. Tai ainakin Riesa yrittää. Joskus se onnistuu, joskus ehdin pistää hanttiin ja saan yliotteen. Eilen jäin toiseksi. Ehdin just ja just sanomaan Äitirakkaalle kiitos seurasta ja huolenpidosta ja kiipeämään Eniilin (meidän paku) kyytiin, kun lähti taas äly. 

Tänä aamuna menin ulos puhumaan Äitirakkaan kanssa puhelimessa. Meillä on pihalla huonosti varjopaikkoja, joten istuin portaille. En ehtinyt montaa minuuttia istua, kun tuntui etten oikein kuule kunnolla - vielä ehdin sisälle ja pyytää Mursulta apua jos tarvin. Onneksi viileä sisäilma auttoi oikeastaan saman tien. 

Ihan paras hankinta tuo Ruby, ilmalämpöpumppu <3. Sisällä on ihanan viileätä ja se jaksaa pitää myös makuuhuoneen viileänä. 

Huomenna olisi ollut kesäteatteriin meno, mutta pistettiin Äitin kanssa liput myyntiin. Silloin kun teatterilippuja Marttojen kanssa varailtiin, me ei tajuttu, että 29.6. on kesän keskiviikko. Eli silloin on keskiviikkomelonta. Eikä voitu tietää, että on NÄIN kuumaa. Onneksi molemmille lipuille löytyi käyttäjä ja Flirttikurssille lähtee nyt "varahenkilöt". 

Viime viikon maanantaina tehtiin vähän kotimaan matkailua. Pakattiin ensin sunnuntaina Pojan Aku Ankan taskukirjat ja muita tavaroita Eniiliin - sillä seurauksella, että meidän verannalla on VÄHÄN vähemmän tavaraa ja sen voisi järjestää, jos se ei olisi kuin huonosti lämmitetty sauna - ja maanantaina ajettiin kaupunkiin, otettiin Poika kyytiin juna-asemalta (silloin junat kulki ajallaan..) ja ajettiin mummolaan. Sieltä otettiin kyytiin pari lipastoa. Yritin olla parhaani mukaan tiellä, kun niitä kannettiin yläkerrasta portaita alas ja sitten vielä eteisen läpi ja toisia portaita ulos ja Eniilin. En kyllä onnistunut, kun ei kukaan kertaakaan käskenyt pois tieltä ;) 

Kun Pojan kanssa oli syöty puoli kattilallista jauhelihakeittoa, lähdettiin ajelemaan kohti Mansea. Ilma oli kuin morsian eli autossa oli kuuma ja maisemat oli hienot. Onneksi Poikaan on tarttunut kyky nähdä luonnon ja ympäristön kauneus sielläkin missä muut ei sitä välttämättä näe. Ja jos ei näy sitä kaunista kukkaa, meidän perhe löytää sen huumorin kukan - ihan mistä vaan :D Vaikka itse itsestämme. 

Perillä pikainen auton tyhjennys, kassin pakkaus ja sitten kohti Pojan anoppilaa. Avokki oli viikonlopun reissun jälkeen siellä karanteenissa, ettei tuo mahdollista koronaa kotiiin - ei tuonut, selvisi ilman. Oli mukava tavata anoppi ja appi (ja ottaa vähän lukua Riesan kera).

Heillä on ihana musta kissa, hassu kaiken kaikkiaan, nyt esitteli "metsästystaitojaan": koivussa oli tyhjä linnunpönttö, mutta kissa istui vierestä kaadetun puun mikä-se-nyt-onkaan-kun-on-jätetty-pätkä päällä ja kyttäsi pönttöä silmä kovana ja välillä koppasi tassullaan, josko sieltä sittenkin tipahtaisi paisti suuhun :) 

Taidettakin nähtiin matkalla: 

Villu Jaanisoonin autonrenkaista tekemät palmut. (Kuva HPöllö) 

Mansen kautta takaisin kotimatkalle ja totuttuun tapaan taas pienen mutkan kautta, tällä kertaa ei sentään osuttu Vaasan tielle vaan oltiin menossa kohti Jyväskylää! Lopulta löydettiin oikea tie, mutta minä olin jo sen verran väsynyt, että vasta siinä vaiheessa kun pysähdyttiin kauppaan ostamaan vähän syötävää ja juotavaa ja ruokaa kotiinkin, tajusin, että ollaankin menossa ihan eri tietä kuin olin ajatellut - oltiin Kuhmalahdella. 

Ja kun kaikki kaupat on tätä nykyä jotain K-kauppoja tai S-kauppoja niin maksaessani ihmettelin, kun maksupääte ei kysynyt maksanko Plussa-rahalla eikä kassahenkilö kysynyt es-korttia (meillä on transit - hah hah, varsinainen puujalka, toivottavasti kukaan ei saanut tikkuja kantapäihinsä..). Ulkona vasta tajusin, että sehän on ihan vaan Kuhmalahden Kauppa. Ihan oma kauppa. Ei minkään ketjun kauppa. Pisteet heille. Meinasin mennä takaisin ja tehdä lisää ostoksia. 

Päivä oli pitkä, se maanantai. Ja kun päästiin kotiin, Pojalta tuli viesti, että ruuvit on hukassa. Ei mitään uutta meillä, kai. 

Kahden laatikon vetimet oli irronneet matkalla, se huomattiin kyllä. Mutta kun Poika oli asetellut lipastot oikeille paikoilleen, oli huomannut, että ruuvitkin on hukassa. Ovat EHKÄ Eniilissä. Yksi vaihtoehto on purkaa sieltä sänky, joka on tarkoituskin, mutta ei näillä helteillä. Toinen on: osta uudet. 

Nämä helteet on sanonko mistä. Ei voi tehdä mitään. Listalla olisi tekemistä. Jos tulee sateita, ei voi tehdä, koska sähkökoneita ei voi käyttää ulkona sateella. Näillä helteillä ei jaksa tuossa pihalla tehdä mitään. 

Muutaman lupiinin käydä keräämässä, että tekee kansalaisvelvollisuutensa ja yrittää hävittää niitä, omalta pihalta. Melkein on jo hävitetty, mutta tuntuu turhalta, kun muutaman sadan metrin päässä kunnan tontilla tien vieressä on hirvittävä määrä lupiineita jotka pitäisi niittää NYT. Ei näy niittokonetta. 

Tämä Pöllönkulmalta tällä kertaa, nyt on lopetettava Riesa alkaa villiintyä kuin lupiinit ja kurtturuusu konsanaan.