"Kun sydän on suuri, siihen mahtuu äärettömästi rakkautta..."

Otsikko lainattu Cristal Snow'n Penni Pähkinäsydän -kirjasta.

Mainitsin jo aikaisemmin kuunnelleeni iltasatuna muusikko, ohjaaja, näyttelijä ja juontaja Cristal Snow'n, oik. Tapio Huuska, kirjoittaman kirjan "Penni Pähkinäsydän ja kauhea kadotuskakku"

Kyse on Cristal Snow'n esikoisromaanista ja ensimmäinen osa Penni Pähkinäsydän -sarjasta. Toinen osa, "Penni Pähkinäsydän ja mörkökuumeen kirous" on jo ilmestynyt ja odottaa mulla Celiassa kuuntelua. 

Penni Meirami Pähkinäsydän on pienen peukalon kokoinen keijuipana, joka asuu perheineen ja ystävineen Tuulenpesän metsässä. 

Penni pohtii mm. miksi heitä sanotaan Pähkinäsydämiksi, siksikö kun he asuvat pähkinäpuussa?

Ei, vaan siksi, kun heidän sydämensä on pähkinän kokoinen.

"Mutta eikös pähkinän kokoinen sydän ole hirvittävän suuri näin pienelle keijulle?" kysyy Penni.

Annelie -äiti vastaa, että voi se olla ja onkin. Mahdottoman suuri. Ja säikäyttää Pennin sanomalla, että koska heidän sydämensä on kertakaikkisesti liian suuri, on se myös hyvin herkkä. Se särkyy kovin herkästi. 

Penni-parka kauhistuu "Siis menee rikki, säpäleiksi, pirstaleiksi! Kamala ajatus. Voi sydänparka. Annelie, miten minun sitten käy?"

Sydän on siitä mielenkiintoinen kapistus, että vaikka se vahingossa särkyisi, se korjaantuu ajan myötä yleensä melko ennalleen. 

Kutakuinkin kaikkien tuntema tv-persoona Cristal Snow on luonut kokonaisen taikamaailman, jollainen on juuri minunlaisilleni keijuihin, tonttuihin ja muihin satu-/taikamaailman asukkaisiin uskoville tarkoitettu: lapsille ja lapsenmielisille.

Kirja on samalla humoristinen ja herkkä - rehellisesti voin sanoa, että kirjaa kuunnellessa muutaman kerran pyyhin silmäkulmia.

Jännitystä tarinaan tuo kun Penni näkee, miten naapurin, rouva Vadelman kotiin ilmestyy uppo-outo asukas rouva Vadelman ollessa poissa... Markka Meritähti on kuitenkin ihan asiallisella asialla ja muuttaa kesäksi Pennin naapuriin, ihan selvästi Pennin kiusaksi. 

Ystäviensä Viliinan ja Lianan avulla Penni haluaa päästä Markasta eroon ja löytääkin siihen keinon, mutta...

Vaikka keijut ovat ihania ja keijumaailma juuri sellainen kuin se mielestäni onkin, ei tarina ole pelkkää kilttiä söpöstelyä. Moni kohta pistää miettimään asioita, näinkö elämä kulkeekin. 

Keijut ovat välillä melkoisen kipakoita ja sanovat asioita suoraan. Tämmöinen keski-äkäinen rouvaslukija hihitteli välillä ja mietti, että "tuo täytyykin muistaa" (noh... muisti on niiden osalta lyhyt).  

Kirjan suloisen kuvituksen on tehnyt Kati Vuorento.

Saa aikuistakin lapsettaa, saahan? Voisin ihan hyvin muuttaa Tuulenpesän metsään asumaan :)