Eläinten kevätpäivä

Kevätaurinko sulattaa lunta vauhdilla. Tien varressa on pitkiä, aurinkoisia ja lämpöisiä pälvipaikkoja. Kun niiden ohi kulkee autolla, ei näe tarkkaan, mitä tai ketä niissä on lämmittelemässä ja ottamassa aurinkoa, mutta paikasta ja kauniista säästä päätellen siihen on kerääntyneet vaskitsat, käärmeet ja sisiliskot. 

Siinä ne kaikki ovat sulassa sovussa niin kärpästen, mehiläisten, kimalaisten, muurahaisten kuin leppäkerttujenkin kanssa. Kaikille löytyy tilaa ja kaikkien on oltava paikalla. 

Ette usko, niinkö? Oletteko käyneet katsomassa? Siellä mustikanvarpujen seassa ne ottavat aurinkoa ja suunnittelevat tulevaa kesää. 

Jakavat kesän tehtävät kaikille tasapuolisesti: kenen paikka on metsässä ja ketkä viihtyivätkään paremmin pihoilla. Entä kukkaniityt, niillekin tarvitaan valvojansa. 

Kun nämä pienemmät eläimet ovat kokouksensa pitäneet, pälvipaikkaan saapuvat kevätpäivästä nauttimaan rusakot, ketut, peurat, kauriit, hirvet ja karhutkin, jotka ovat pesästään poikastensa kanssa kömpineet aurinkoa ja kevätilmaa haistelemaan. 

Siinä köllöttelevät kaikki rauhassa ja kertovat talven tapahtumista - saattaapa joukkoon poiketa joku ilveskin loikoilemaan. 

Vähän naureskelevat puutaloissaan asuville kaksijalkaisille, jotka innoissaan kuonot laseissa toljottavat, kun joku heistä auringossa lepäilijöistä sattuu ohi kulkemaan. Kummallisia ovat, mutta viihdyttäviä. 

Siinä auringon sulattamassa, lämpöisessä pälvipaikassa miettivät isommatkin eläimet tulevaa kesää: niiden taitaa olla paras vetäytyä metsän varjoihin ja koettaa elellä siellä sovussa parhaansa mukaan. Syksyllä sitten taas palata kaksijalkaisten ilmoille, niitä viihdyttämään.