HYVÄN MIELEN HAASTE
Sus' haastaa kaikki kertomaan yhden (tai miksei useammankin) tapahtuman jossa on tehnyt jotain satunnaista hyvää.
Minä voin kertoa ihan tuoreen tapauksen; toivon että loppu hyvin kaikki hyvin - vastauksenkin varmaan ennen pitkää saan.
Muutettiin tänään Pojan tavarat varastosta vihdoin löytyneeseen omaan, yhteiseen kotiin tyttöystävän kanssa. Päästiin perille ja ensimmäisiä tavaroita sisään viedessämme löysimme Pojan kanssa rappukäytävästä vanhan Rouvan istumasta avoimen kotiovensa edestä, pyjama päällä. Hänellä oli jalat siteissä ja puolet kasvoista veressä. Tiedä kuinka kauan hän oli siinä istunut ja odottanut jonkun tulevan :(
Pysähdyimme tietenkin kysymään mikä hänellä on hätänä, mitä on tapahtunut. Hän pyysi soittamaan ambulanssin, hän haluaa sairaalaan.
Poika auttoi hänet varovasti ylös ja Rouvan kotiin, minä soitin hätäkeskukseen, selitin parhaani mukaan mikä on tilanne ja ambulanssi laitettiin matkaan.
Rouva halusi vaihtaa vaatteet ennen kuin ambulanssi tulee, yritti soittaa tyttärelleen ja soitti kotihoitoon, että "ei tarvi tulla illalla, hän lähtee tästä nyt sairaalaan".
En oikein tiennyt miten toimia, mutta pyysin puhelimen häneltä ja kerroin tilanteen henkilölle jolle hän oli soittanut ja otin puhelinnumeron ylös - annoin sen sitten ensihoitajille ja pyysin ilmoittamaan ko. numeroon, jos he eivät vie Rouvaa sairaalaan.
Mursu ja Poika sanoivat, että ambulanssi oli ottanut Rouvan kyytiin, hän oli vilkuttanut Mursulle lähtiessään <3 (Kun oli aikaisemmin minulta kysynyt "kuka tuo on tuo parrakas mies tuolla pihalla")
Vaikka tapaus itsessään oli ikävä, saatoin kuitenkin olla avuksi, auttaa Rouvaa ja olla hänen tukenaan - minut kun olisi "köytetty" nojatuoliin pois jaloista aamupäivällä minulle sattuneen pikku onnettomuuden takia. Siitä sitten toisen kerran.
Olipa hyvä, että satuit paikalle. Näitä sattuu välillä, mutta useimmiten ohikulkijat auttavat. Minä uskon lujasti ihmisten hyvyyteen, enkä ole toistaiseksi pettynyt. Yksilöinä ihmiset on hyviä, joukkoina ei aina.
VastaaPoistaMinäkin uskon ihmisten hyvyyteen, mutta valitettavasti olen joutunut pettymään - niin auttajiin kuin autettaviinkin 😟
PoistaHieno juttu. Kyllä tuo täyttää kaikki Sus'-blogissa olleen haasteen mitat.
VastaaPoistaKiva kun kävit minulla "kylässä". Nyt minäkin löysin tänne.
Kiitos kun tulit kylään, tulethan uudestaan 😊
PoistaAouuu
VastaaPoistaTeitte todella hyvän tuon. Mukavan haasteen on Sus heittänyt.
VastaaPoistaKiitos Laiskiainen :)
PoistaSuen blogin kommenteissa on teille kommentoijille viesti - Kiitos :)
VastaaPoistahttps://sushuokailee.blogspot.com/2022/02/hallattaren-hyva-mieli-postaus.html
Oi miten hienosti toimitti. Toivottavasti sai apua ja tilanne päättyi hyvin.
VastaaPoistaOli haasteista puhetta...Nyt itselläni on tilanne etten ehdi...ei, joudun tekemään valintoja tekemisten välillä. Kirjoitan kirjaa ja sen kässäri on editointivaiheessa - hommaa riittää!
Mutta jos innostut puheenaiheesta kirjoittamaan, tule kertomaan. Kyllä mä sanan tai pari ehdin sanoa! :)
Kysäisen joskus Pojalta, onko tavannut naapurin Rouvaa tai mitä hälle mahtaa kuulua. Toivottavasti hän sai sairaalasta apua.
PoistaTsemppiä kirjan kirjoittamiseen; nostan pöllöpipoani ja unelmoin, että ehkä minäkin joskus perässä.
Minä yritän opetella "parempia" tapoja sähköpostin käyttöön ;)
Hienosti toimittu! Aivan liikaa on yksin asuvia (dementoituneitakin) vanhuksia, jotka ovat avuttomia kun jotain sattuu. Tästä muistuu yksi tapaus kauan sitten. Pidin kukkakauppaa silloin, oli su tai lauantaiaamu kun puotiini tulla tupsahti vanha rouva yöpuvussa. Oli alkusyksy ja vähän koleaakin, eikä rouvalla ollut mitään papereita mukanaan. Hätänumerosta tulivat sitten hakemaan ja varmasti päätyi kotiinsa tai hoitopaikkaansa.
VastaaPoistaKuka tahansa meistä voi tarvita apua, milloin tahansa. Oma pahin pelkoni on, että minulle sattuu jotain, eikä kukaan auta, kaikki vain kävelevät ohi. Siksi en itse katso ulkonäköä tms. jos näen jonkun, joka mielestäni tarvitsee apua - ja pyydän tarvittaessa toisen ohikulkijan avukseni.
PoistaJos viiden minuutin juttelu bussipysäkillä laitapuolen kulkijan kanssa tuo hänelle hyvän mielen tai saa hänet sinä päivänä tuntemaan ihmiseksi; muiden katsottua hänen ohitseen, olen varmasti minäkin "ansainnut" päiväni täällä.
Tai jos minulla on hetki aikaa kuunnella vanhan miehen sotamuistoja, osoitan sillä kunnioitusta häntä ja isovanhempiani kohtaan - sitä kunnioitusta, jota olisi pitänyt osoittaa heidän eläessään teoin eikä tänä päivänä kynttilöin.
Jokainen meistä ansaitsee tulla huomatuksi ja huomioiduksi, ystävällisesti, inhimillisesti.