Puheenaihe: Puhtaalta pöydältä

 BlogItse -blogissa kaipailtiin keskusteltua aiheesta "Onko sinulla tapana aloittaa puhtaalta pöydältä" Oli kyse sitten kirjoittamisesta, kokkaamisesta, ompelemisesta - mistä tahansa. 
Voi kun voisinkin sanoa, että on.
Olisi ihanaa, kun kirjoituspöytä tai oikeastaan -lipasto, jota olin ajatellut oikeasti kirjoituskäyttöön, läppärillä tai käsin, olisi siinä kunnossa, että sitä voisi käyttää ja läppäriä säilyttää siellä. Mutta ei, nyt se on vain erilaisten tarvikkeiden säilytyspaikka. 
Keskeneräiset neuleet järjestän säännöllisin väliajoin käsityökoriin ja päätän tehdä ne yksitellen valmiiksi ennen kuin aloitan mitään uutta. Ja muutaman päivän päästä istun sohvalla käsitöiden ympäröimänä. Joita sitten niputan sohvan viereen lattialle tai sohvan selkänojalle, että voin ottaa torkut :)

Ainoa missä aloitan mitään puhtaalta pöydältä, on keittiö. Jopa tiskaaminen - niin hullulta kuin se varmaan kuulostaakin. Likaiset astiat pitää ensin järjestää, tiettyyn järjestykseen, ennen kuin voi ruveta tiskaamaan. Ja tietysti ihan ensimmäisenä pitää tyhjentää kuivauskaappi edellisestä tiskistä. 
Niinä harvoina kertoina kun teen ruokaa tai leivon, pöydät ja tasot pitää ensin tyhjentää ja sitten esille otetaan kaikki tarvittavat välineet ja tarvikkeet, kattiloista pannulappulappuihin ja mausteisiin saakka :) 

Meillä on olohuoneen pöytänä iso, vanha arkku. Siihen katetaan vieraille kahvit ja siinä syön aamupalan yms. Eli kun on tulossa vieraita, se tyhjennetään: siihen jää ehkä kukkamaljakko tai kynttilä ja Mursun mummin ompelurasia. On ihanaa kun se on siisti, nautin siitä ja yritän pitää sen siistinä. Silloin tuntuu, että on helpompi aloittaa päivä puhtaalta pöydältä, niin konkreettisesti kuin mielessäänkin. Se pysyy siistinä ehkä viikon verran. Sitten siihen rupeaa kertymään... postia, käsivoide, kynsiviiloja, pari kynää, ompelusakset, kassakuitteja... Onneksi ystävät koronasta huolimatta ovat käyneet parin-kolmen viikon välein :D 

Pari asiaa on vielä mitkä pyrin pitämään "puhtaina": läppärin työpöydän ja sähköpostin saapuneet -kansion. 

Edellisessä päivityksessään BlogItse pohti bloggaamisen muuttumista ja kommentointia. No, enpä saanut siihen kommentoitua, vaikka mietinkin asiaa, sillä varsinkin kommentoinnin olen huomannut vuosien aikana muuttuneen. Oman blogin kohdalla se on kyllä ihan ymmärrettävääkin, sillä blogin olemassa olon aikana sen sisältö on muuttunut useampaankin kertaan. 
Itsellä pääsyy kommentoimattomuuteen on se, että usein ei vaan osaa sanoa mitään. 
Joskus syyttää muka-kiirettä.  Riittäisikö kommentiksi "kiva kun kirjoitit, pistäydyin lukemassa"?  Tunnustan kyllä, että totta kai harmittaa, kun on kirjoittanut päivityksen, eikä ole yhtään kommenttia - eikö ketään kiinnosta mun jutut enää? Tai Äiti kyllä taitaa käydä lukemassa, Siskosta en tiedä, mutta kumpikaan ei kommentoi :) 

Tällaisia ajatuksia - ensi kerralla toisenlaisia, ehkä kuvien kera.